Isot poistot ovat aina mielenkiintoisia. Itse tein aikanaan paljon alihankintasopimuksia ison konsernin puolesta maakunnan erilaisten pajojen kanssa. Näiden sopimusten edellytys oli luonnollisesti pajan suhteellisen vakaa talous ja näkemys siitä, että pystyssä pysytään ainakin neuvoteltavan sopimusjakson loppuun asti. Tiettyjen yrittäjien firmat näyttivät tarvittaessa aina positiivista tulosta tai sitten juuri tänä vuonna tulos on kuralla, koska on niin paljon poistoja. Eli käytännössä veijarit väänsivät tuloksen positiiviseksi tai lähes positiiviseksi pistämällä ihan puhtaita kuluja taseeseen tulevaisuuden tuotoiksi. Ajan myötä tästä tuli kierre, jonka lopputulema löytyi Kauppalehdestä. Vakaissa ja hyvin hoidetuissa yrityksissä poistot eivät olleet koskaan syy tappioille, vaan niitä tehtiin suunnitelmien mukaan ja tulokset eivät näistä paljonkaan heiluneet.
Jääkiekkoseuroissa on kovin vähän sellaisia menoja, joista voi odottaa tulevan tuottoja käynnissä olevan tilikauden jälkeen. Eli tilanne, jossa poistoja tehdään säännöllisesti joka vuosi paljon suhteessa liikevaihtoon kertoo meikäläisen aivolohkossa tarinaa siitä, että edellisten vuosien tuloksesta on jäänyt pois sellaisia menoja, jotka ovatkin olleet ihan puhtaita kuluja eikä taseeseen vietäviä tulevaisuuden odotuksia. Näin siis vanhan kokemuksen ja jonkinlaisen jääkiekkomaailman tuntemuksen perusteella, tiedän toki, että menojen aktivoiminen taseeseen ei ole enää yhtä helppoa kuin se oli joskus aikaisemmin.