Ei se nyt niin mene että Soppa on paska valmentaja ja sen takia peli leviää. Välillä näyttää myös siltä että koska pelitapa ei tule täysin selkäytimestä niin jossain vaiheessa pelaajat eivät enää toteuta sitä. Sekin tosin menee osittain Sormusen piikkiin.
Näitä viimehetkien sulamisia on tapahtunut niin HELVETIN usein HIFK:lle tällä kaudella, että kyllä katseet kohdistuvat eniten Soppaan. Yleisessääntö joukkuelajissa: se miten joukkue pelaa kriittiset hetket, viestii siitä, miten hyvin joukkue on valmentajansa näpeissä. Vrt. Suomen jalkapallomaajoukkueen sulamiset ennen ammattimies-Hodgsonia. Keväällä -11 ei ollut mitään hätää, vaikka vastustaja kuinka painoi päälle. Nokka seisoi varpaisillaan aitiossa ja johti joukkuetta kuin kapellimestari orkesteria. Ottelun kriittiset hetket ovat aikaa, jolloin pelkkä peruspelaaminen
ei riitä. Toisin kuin Suomessa uskotaan. Siksi suomalaisilla valmentajilla on ongelmia vaikeissa paikoissa: legendaarinen Ruotsin nousu Aravirran Suomen ohitse. Kriittisissä paikoissa pitää pelata helvetin tarkasti ja olla tekemättä mitään ylimääräistä. Näissä paikoissa joukkue katsoo valmennuksen suuntaan, ei tämä ole pelkkä pelaajien peli kuitenkaan. Ottelun viime hetket, jolloin niukka johto on uhattuna vastustajan painaessa päälle, on aivan
viimeinen paikka sysätä vastuu joukkueelle: hei joo, vetäkää peruspeliä. Juuri silloin joukkue kaipaa tukea, kokonaisuuden ymmärtäjää.
Osittain Sopan heikkous otteluiden lopuissa näkyy ihan silkkoina virheratkaisuina: väärät jätkät kentällä. Liivik ottamassa supertärkeää aloitusta, what the fuck? Kaksi kertaa on hävitty tähän ja on valmentajan vika, jos hän lähettää mopon Mersua vastaan. Ihan perusjuttuja otteluiden tärkeillä viimeisillä hetkillä on se, että kentällä on yhtä aikaa 2 joukkueen parasta aloittajaa. Nokka heitti PW:n usein pelkästään aloittajaksi/vara-aloittajaksi ja sitten lentävällä vaihdolla pois. Olen nähnyt ihan liian monta matsia, joissa Eriksson ei edes ole kentällä ottamassa ottelun tärkeintä aloitusta.
Mun mielestäni se menee niin, että valmentaja kuuluu joukkueeseen niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Jos joukkue on voittoputkessa, sen valmennus tekee jotain helvetin oikein. Pelkästään se ei riitä, että pelaajat pelaavat hyvin. Sama päinvastoin; toistuvat joukkuevirheet (huono 3. erä) ja tappioputket ovat ihan yhtä paljon valmennuksen kuin pelaajienkin harteilla. Ja mun oma perstuntuma kertoo, että mitä useammin tietty kaava joukkuurheilussa toistuu, sitä todennäköisemmin se on enemmän valmennuksen kuin pelaajien ongelma. HIFK päästää suhteellisen vähän maaleja. Siihen nähden on aivan kohtuutonta, että HIFK päästää niitä 3. erän lopussa ja jatkoajoilla. Tärkeitä vastustajan tasoitus- ja voittomaaleja. Cacca oli aika hyvä ottamaan ns. pakkovoittoja. Siis runkosarjassa. Hän osasi valmentajan perussetin otteluiden lopussa ja HIFK voitti usein 2-1 -tyyppisin lukemin.