Dvozak kirjoitti:
Olikohan paikalla yhtään Pelicans-kannattajaa?
Oli. Ihan yhtä kummallinen tämä ei ollut kuin Kerho-peli viime viikolla, mutta kauas ei jääty.
Ensimmäinen erä oli kokonaan niin hengetöntä räpellystä, ettei siinä paljon huvittanut mennä tuttujen HIFK-hemmojen kantapaikalle keskustelemaan Pelicansin tekemisestä. Toisella erätauolla oli suupielet aika paljon leveämmällä, kaikki jullit taas olivat ilmeisesti vitutuskaljalla, kun ei paljon tuttuja miehiä näkynyt. Ehtihän sitä muutaman sanan Johanneksen kanssa kuitenkin vaihtaa.
Aikalisä ja maalivahdinvaihto olivat paikallaan. Toisessa erässä heti ensimmäinen vaihto todella väkevä, mutta puolustuksessa kiekko vielä poltti ja IFK sai lahjamaalin. Valmennusjohdon herättely oli kuitenkin jäänyt niin vahvasti selkäytimeen, että taistelutahto löytyi ja kiri alkoi. Iso käsi Räsäselle ja Nurmiselle.
Karo Koivunen jatkoi ensin räkämaalien sarjaansa, mutta läpiajon veivi oli komea. Jesse ja Karo ovat sen verran vahvassa maalivireessa, että läpiajojen syntyessä sivullekirjoittanutta ei kovin paljon edes huolettanut. Ihailtavan varmaa viimeistelyä. Sen sijaan alivoiman päätteeksi tulleessa 3-1-hyökkäyksessä Koivunen viivytti syöttöä huolestuttavan pitkään, mutta perillehän se meni niin, että jopa ripuliranne-Loppi sai sisään.
Askeyn torjuntaprosentti oli aivan järjettömän huono, mutta on aika epäreilua syyttää häntä siitä, ettei onnistunut paikkaamaan kenttäpelaajien kardinaalimunauksia. Kaksi aivan puhdasta läpiajomaalia, yksi 3-1-hyökkäyksestä, yksi irtokiekosta tilanteessa, joka lähti HIFK-pakin (Schnabel?) käsittämättömästä kiekonmenetyksestä. Jessen toinen maali meni ylivoimalla (Pikkarainen istui typerää jäähyä) längistä nopean syöttökuvion päätteeksi. Osin Askeyn piikkiin, mutta miksi Saarinen sai olla yksin keskisektorilla muutaman metrin päässä maalista? Lopin toinen oli selvästi otettavissa, vaikka hyvin kantoi kortensa kekoon todella alas peruuttanut pakki, jonka jaloista veto lähti.
Sananen Pelicansin pelaajistosta. Sihvosen ketjun ollessa jäällä molemmissa päissä tapahtui. Turunen on/off-meininkiä plus hukattu läpiajo. Soosi yllättävän hukassa leipätyössään eli puolustuspäässä. Julkunen oli ketjun ainoa tasapainoinen yksilö kelvollisella pelillä.
Muutenkin monilta hyökkääjiltä erittäin vaihtelevaa peliä läpi ottelun. Paulsson ekassa erässä onneton, heräili sitten, mutta itseluottamuksen puute vaivaa yhä hyökkäyspäässä. Pålle ei millään osaa kaivaa oikeita työkaluja ratkaisuarsenaalistaan. Jesse oli vakuuttava, Tupe ok, Toni Koivuselta taas huonoin peli pitkään aikaan.
Varsinaisia onnistujia olivat kaksoisveljeksiltä näyttävät Karo Koivunen ja Kimmo Pikkarainen. Viuuuh vaan kuuluu, viimeistään nyt alkaa takki kääntyä Kimmon suhteen. Olkoon puolustuspäässä vähän heiveröinen, mutta kiekollinen peli näyttää yhä useammin siltä, että mies on tosissaan karistamassa Mestiksen tomut.
Mahtaakohan meillä olla terveäänistä kuuluttajaa seuraavassa kotipelissä? Varmavuo lienee huutanut niin paljon, että happi on käynyt vähiin. Siitä on kiittäminen vanhaa kunnon Old Time HIFK:ta. Enkä tarkoita tällä fyysisyyttä, vaan kykyä esittää huikeaa perseilyä kesken korkeasuhdanteen. Näitä lisää!