HIFK-Ässät 1994-1995, puolivälierät....jätti todella syvät traumat. Runkosarja meni hyvin, loppuun asti tapeltiin toisesta sijasta. Peli kulki ja maaleja syntyi, kunnes alkoivat pudotuspelit.
Muistan perjantai-illan kotiavauksen. Yleisöllä kauhea lataus, odotus. Viimeinkin tällä kaudella tärähtää. Itsekin lapsellisesti luulin, että finaaleihin mennään....ei menty.
Ensimmäisessä pelissä tosiaan nähtiin Markku Hurmeen legendaarinen maali, ainoa IFK-osuma koko sarjassa. Ja hyökkääjinä sentään oli Ville Peltosta, Sami Kapasta, Iiro Järveä, Mika Kortelaista, Niklas Hedettä, Pekka Peltolaa, Darren Boykoa.....Jotenkin mielikuva tuosta puolivälieräsarjasta on, etteivät IFK:n hyökkääjät päässeet edes ohitse Ässien Timo Nykoppista, joka kauniisti sanottuna oli hidas ja kankea.
Sarjan kolmas ottelu....pakkovoitto. Mistään ei mene sisälle. Ja Papu Laukkanen sössi läpiajon syöttämällä ikään kuin toiseen aaltoon, jossa ei ollut ketään......Dunkkuun 0-1, koko sarjan voitoin 0-3. Ja sitten vaan potemaan vitutusta. Samalla joutui katsomaan vierestä, ja kärsimään, kun hesalaiset marssivat finaaleihin.
Tuon kauden vitutusta vielä syvensi uutiset kauden 1995-1996 joukkueen kokoamista. TPS hankki lupaavia, urallaan eteenpäin haluavia lahjakkuuksia NHL:ään lähteneiden tilalle. Jokerit hankki maajoukkuetason hyökkääjiä. Meiltä lähtivät muun muassa Peltonen, Kapanen, Hede ja Peltola. Tilalle tulivat muun muassa Tero Hämäläinen ja Kimmo Mäki-Kokkila.
No, ensin lensivät kiekot, hieman myöhemmin broileri.
www.mtvuutiset.fi
