Helmikuussa 1972
Tänään lauantaina 17.1.2004 kohtaavat Helsingin paikallispelissä HIFK ja Jokerit. 34-vuotta sitten samaisessa jäähallissa iskivät yhteen silloisen SM-sarjan kärkipaikoilla majailleet HIFK ja HJK.
Hesarin urheilusivuilla pelin jälkeisenä päivänä kirjoitettiin näin:
HIFK ja HJK tarjosivat eilen täydelle jäähallille viihdettä koko rahan edestä. HIFK voitti pelin 7-3 (3-1, 1-2, 3-0), mutta loppunumerot eivät kerro koko totuutta. HJK ei luovuttanut missään vaiheessa taistelua, vaan siniasuinen muukalaislegioonaksikin tällä kaudella haukuttu joukkue rimpuili isokokoista HIFK:ta vastaan aina kolmannen erän loppuhetkille asti. Viimeisessä erässä kaksi maalia iskenyt HIFK:n puolustaja Juha Rantasila sitten lopullisesti päästi tähtirinnat pinteestä. Izvestija-turnauksessakin maajoukkueessa hienoja otteita esittänyt Rantasila osoitti taas kerran, että Helsingin IFK saa olla todella kiitollinen tämän entisen porilaisen saavuttua lakiopintojensa vuoksi Helsinkiin. HIFK:n onni, Porin Ässien paha menetys.
Pelin kolmannen erän alussa HIFK:n numero 5, Heikki Riihiranta ja HJK:n numero 7, Matti Keinonen intoutuivat kunnon käsirysyyn.
Vikkelä Keinonen oli pelin alusta asti kentällä aina yhtäaikaa Riihirannan kanssa ja pientä ärsytystä oli miesten välillä havaittavissa puolin ja toisin. Sitten se tapahtui. HIFK:n iso puolustaja hermostui lopullisesti siihen, kun Keinonen painalsi väkisin "Hexin" takamuksen ja kaukalon laidan välistä, kiekko koko ajan tiukasti "Möllin" mailan lavassa, Jorma Virtasen vartioimaa HIFK:n maalia kohti. Hexi nappasi vikkelän raumalaisen takaapäin kaulaotteella syleilyynsä ja soppa oli valmis. Iskujen vaihto alkoi välittömästi Möllin pudotettua hanskat jäähän ja Hexin seurattua esimerkkiä. Tappelupukarien seuraksi jäälle ryntäsi kummankin joukkueen vaihtoaitoista lähes jokainen pelaaja. Kenttä täyttyi tuomareiden estelyistä huolimatta puna- ja sinipaitaisista taistelupareista.
Kaikkiaan tilanteen selvittämiseen kului aikaa yli kymmenen minuuttia ja torikokouksen aloittaneet Riihiranta ja Keinonen poistettiin kummatkin kentältä.
Möllin menetys pelin tässä vaiheessa rassasi HJK:ta huomattavasti. Kovin tuntui joukkueen hyökkäysvoima olevan tuon yhden miehen varassa.
Tämän pelin perusteella näytti siltä, että HIFK on tänäkin vuonna varteenotettava mestariehdokas.
Näin siis silloin joskus, kun päätykatsomon ja kentän välissä ei ollut verkkoa - oli vain korotettu pleksi. Siellä päädyssä oli välillä vähän turhankin jännää istua...
PS: tämä on sitten muuten eri peli, kuin se tässä ketjussa aiemmin mainittu HIFK-HJK. Riitapukarit Keinonen-Riihiranta olivat kuitenkin taas pääosissa. Toisaalta en kyllä yhtään ihmettele Hexin kuumenemista. Kun on kerran nähnyt Möllin virneen, niin tietää että hiljaisempikin mies menee sen takia tolaltaan. MM-kisoissa Möllin karmeaan hymyyn hiiltyivät 70-luvulla ainakin Ruotsin kuumakalle Ulf Sterner ja Tsekkoslovakian veskari Vladimir Dzurilla... Dzurilla metsästi Mölliä pitkin poikin kaukaloa ilman räpylää ja levyhanskaa - nyrkit ilmaa huitoen.
Tänään lauantaina 17.1.2004 kohtaavat Helsingin paikallispelissä HIFK ja Jokerit. 34-vuotta sitten samaisessa jäähallissa iskivät yhteen silloisen SM-sarjan kärkipaikoilla majailleet HIFK ja HJK.
Hesarin urheilusivuilla pelin jälkeisenä päivänä kirjoitettiin näin:
HIFK ja HJK tarjosivat eilen täydelle jäähallille viihdettä koko rahan edestä. HIFK voitti pelin 7-3 (3-1, 1-2, 3-0), mutta loppunumerot eivät kerro koko totuutta. HJK ei luovuttanut missään vaiheessa taistelua, vaan siniasuinen muukalaislegioonaksikin tällä kaudella haukuttu joukkue rimpuili isokokoista HIFK:ta vastaan aina kolmannen erän loppuhetkille asti. Viimeisessä erässä kaksi maalia iskenyt HIFK:n puolustaja Juha Rantasila sitten lopullisesti päästi tähtirinnat pinteestä. Izvestija-turnauksessakin maajoukkueessa hienoja otteita esittänyt Rantasila osoitti taas kerran, että Helsingin IFK saa olla todella kiitollinen tämän entisen porilaisen saavuttua lakiopintojensa vuoksi Helsinkiin. HIFK:n onni, Porin Ässien paha menetys.
Pelin kolmannen erän alussa HIFK:n numero 5, Heikki Riihiranta ja HJK:n numero 7, Matti Keinonen intoutuivat kunnon käsirysyyn.
Vikkelä Keinonen oli pelin alusta asti kentällä aina yhtäaikaa Riihirannan kanssa ja pientä ärsytystä oli miesten välillä havaittavissa puolin ja toisin. Sitten se tapahtui. HIFK:n iso puolustaja hermostui lopullisesti siihen, kun Keinonen painalsi väkisin "Hexin" takamuksen ja kaukalon laidan välistä, kiekko koko ajan tiukasti "Möllin" mailan lavassa, Jorma Virtasen vartioimaa HIFK:n maalia kohti. Hexi nappasi vikkelän raumalaisen takaapäin kaulaotteella syleilyynsä ja soppa oli valmis. Iskujen vaihto alkoi välittömästi Möllin pudotettua hanskat jäähän ja Hexin seurattua esimerkkiä. Tappelupukarien seuraksi jäälle ryntäsi kummankin joukkueen vaihtoaitoista lähes jokainen pelaaja. Kenttä täyttyi tuomareiden estelyistä huolimatta puna- ja sinipaitaisista taistelupareista.
Kaikkiaan tilanteen selvittämiseen kului aikaa yli kymmenen minuuttia ja torikokouksen aloittaneet Riihiranta ja Keinonen poistettiin kummatkin kentältä.
Möllin menetys pelin tässä vaiheessa rassasi HJK:ta huomattavasti. Kovin tuntui joukkueen hyökkäysvoima olevan tuon yhden miehen varassa.
Tämän pelin perusteella näytti siltä, että HIFK on tänäkin vuonna varteenotettava mestariehdokas.
Näin siis silloin joskus, kun päätykatsomon ja kentän välissä ei ollut verkkoa - oli vain korotettu pleksi. Siellä päädyssä oli välillä vähän turhankin jännää istua...
PS: tämä on sitten muuten eri peli, kuin se tässä ketjussa aiemmin mainittu HIFK-HJK. Riitapukarit Keinonen-Riihiranta olivat kuitenkin taas pääosissa. Toisaalta en kyllä yhtään ihmettele Hexin kuumenemista. Kun on kerran nähnyt Möllin virneen, niin tietää että hiljaisempikin mies menee sen takia tolaltaan. MM-kisoissa Möllin karmeaan hymyyn hiiltyivät 70-luvulla ainakin Ruotsin kuumakalle Ulf Sterner ja Tsekkoslovakian veskari Vladimir Dzurilla... Dzurilla metsästi Mölliä pitkin poikin kaukaloa ilman räpylää ja levyhanskaa - nyrkit ilmaa huitoen.
Viimeksi muokattu: