Hallilta taas palauduttu. HSL:n vihreät ratikat ihme kyllä kulkivat, vaikka oli päivällä satanut 0,2 cm lunta ja Stadissa oli suorastaan järkyttävät 7 astetta pakkasta. HSL kykeni silti toimimaan. Ällistyttävä sankariteko oli se kyllä.
Viiden ottelun kuntopuntarissa ollaan kolmantena. Kaksi pistettä per ottelu, joka on tammikuussa ihan ok ja riittää ainakin minulle. Itse Ässykkä-matsista voi kai sanoa, että viihdyttävää oli. Sattui hieman ja tapahtui hieman enemmän. Hovinen pomputti joka saa**nan kiekon ja oli sen jälkeen Kummelina ällistelemässä räpyläänsä. HIFK:n pelin taso aaltoili taas hieman ihmeellisesti ja välillä oltiin Stadin kingejä ja taas sitten väliin jäätyneen lanttunsa hukanneita pupujusseja.
Hyvin markkinoidusta Komarovista kai nyt kahden matsin jälkeen voi sanoa sen, että kiire tulee. Todella kiire. Kyllähän kaverin peliäly ja kokemus aina jossain vaihdoissa näkyy, mutta käpälä ei tällä hetkellä vain riitä. Ei riitä, ei. Eväät mennä pitkälle HIFK:lla on nyt keväällä (pelin taso esmes Ässä-matsin toisessa erässä, hyökkäyskalusto ja periaatteessa voittava molarikaksikko), mutta jokin peliesitysten tasaisuus ja tappamisen jatkuva himo hieman vielä uupuu. Uskon kuitenkin, että se löytyy. Turha siellä hallilla on muuten notkua.
Kun kääntää asian toiselle puolelle, niin urheiluhan on suurelta osalta viihdebisnestä. Urheilun suuri kilpailuetu on sen ennakoimattomuus (jos katsot leffan, niin tiedät aina mitä siinä tapahtuu, mutta vaikkapa lätkämatsissa tarina elää ja muuttuu koko ajan) ja yhteisöt, jonka urheilu tuo yhteen. Oli taas kerran hienoa nähdä HIFK-perheen oma yhteisöllisyys samoin kuin Ässien hienojen kannattajien ikiaikainen usko omiinsa. Vaikkapa Suomessa urheilun viihdearvo on suuri, eli arktisella alueella oleilevan masentuneen ja äärimmilleen verotetun puolivuotiskaamoksessa elevän kansan syvät rivit ovat kannustamassa omiaan henkeen ja vereen saakka.
On myös jossain määrin ällistyttävää se, että Nordiksen kotiottelut ovat illasta toiseen käytännössä loppuunmyytyjä. Siis näinä talouden ankeina aikoina, joina suomalaisten ostovoima alenee ja on jo kauan ollut OECD-maiden heikointa. Ihmiset tarvitsevat uskoa, iloa, toivoa, valoa ja taklauksia, joita HIFK tarjoaa. Toivottavasti.
On selvää, että Komarovista toivottiin sitä ylimääräistä tekijää, jolla kannu saadaan taas Nordikselle. Joukkueessa on menestyjiä (Lehterä, Pakarinen, Lindbohm, Melart, jne...) ja siihen haluttiin vielä extraa. Kirsikka. Toivon, että Leksa kuntoutuu ja on se raivona härkänä tiedetty lisäpalanen HIFK:n joukkueeseen.
Voittavaan sellaiseen. Tylysti voittavaan.
