Posisiivestä päivää! Joku täällä jo eilen ehtikin meikäläisiä kaipailla, mutta ajattelin olla hissukseen, kun vitutus oli aika käsinkoskeltavaa. Mutta ohessa omat hajatelmani:
Jos matsia pitäisi yhdellä sanalla kuvata, se sana olisi turhauttava. Jos saa käyttää toistakin sanaa, kyseessä oli todella turhauttava matsi. Ei kahta sanaa siitä, kumpi joukkue on paperilla parempi tai kummalla joukkueella oli enemmän kiekkoa, vastaus molempiin on sama, eli HIFK. Mutta, jos ihan oikeasti katsotaan rehellisesti ottelutapahtumia, kentällä joukkueet olivat tasan yhtä hyviä. Tai no, HIFK oli paska ja Saipa oli todella hyvä. Siis oikeasti todella hyvä. Mutta tulos 0-0 kertoi kyllä ihan totuuden. SaiPa pelasi juuri niin kuin SaiPan pitää HIFK:ta vastaan Nordiksella pelatakin: todella hyvin ja uhrautuvasti puolustaen, kaikki tila ja aika pois ottaen. Ja niin se pelasi.
Lähtökohdista sen verran, että kolmen pelin viikko, viimeisin peli viime pe (sopii HIFK:lle aina yhtä huonosti), eka vastus aina täysillä pelaava ja aina yhtä vähän sytyttävä altavastaaja-SaiPa ja viikon viimeisenä pelinä todellinen kuuden pisteen ottelu Ilvestä vastaan torvisoittokunnan soitellessa klassikkoja. HIFK:lle kaikki paitsi ylivoimainen voitto SaiPasta on paskaa ja noloa ja muuta negatiivista. SaiPalla sen sijaan HIFK-pelit on ympyröity isolla varmaan ekana ja ainoa tavoite on tehdä HIFK:n iltapuhteesta mahdollisimman vaikea. Joo, joo, jokainen jengi lähtee aina voittamaan jokaista ottelua, mutta kyllä mä näkisin, että Saipa lähti nimenomaan minimoimaan HIFK:n pisteet. Ja sekin on ihan ok-taktiikka. SaiPan voitto oli 1 piste. Kaikki yli sen on isosti plussaa. Ja näin ollen joukkueen lähtökohdat ja taktiikat olivat jo alun alkaenkin aivan erilaiset. HIFK:n pitäisi rallatella menemään koko ilta ja SaiPan pitäisi pystyä estämään se. SaiPa ei varmaan voi jokaista joukkuetta vastaan lähteä samalla taktiikalla, mutta meitä vastaan voi ja kannattikin. Todellakin. Saipan omat maalipaikkojen laskettiin sitten tulevan vastaiskuista ja niissähän onnistuivat eilenkin. Paremmalla viimeistelyllä ja Taposen huonommalla mv-pelillä SaiPa olisi helposti voinut mennä johtoon jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ja varmaan niin olisi pitänyt tapahtuakin.
Kuulen korvissani ja näen sieluni silmin, miten Peltonen adjutantteineen on korostanut pelaajille kärsivällisyyttä. Pitää olla kärsivällinen. Pelaajat taisivat sitten vain käsittää sen niin, että pidennetään niitä kiekkoralleja SaiPan puolustusalueella loputtomiin ja siirrellään vielä vähän lisää vastuuta, mutta ei varsinaisesti muuteta mitään muuta: ei taklata, ei lauota, ei mennä maalille aiheuttamaan hässäkkää, ei oteta itse osumaa. Pelaajat näyttivät uskovan, että ainoa asia, millä on merkitystä on 3 pinnaa ja kyllä se voitto sieltä tulee, kunhan kärsivällisesti tehdään sitä omaa juttua. Eilen kuitenkin näki, että se "oma juttu" ei vain siellä kentällä toimi ja voisi kuvitella, että viimeistään ottelun puolessa välissä olisi suoraviivaistettu peliä huomattavasti. Katsomoon vaikutti siltä, että ainoa asia, jolla pelaajille oli merkitystä, oli 1-0 voitonkin riittävyys. "Koska kukaan ei myöhemmin enää muista tätä peliä ja pelistä kuitenkin saatiin tarjolla olleet 3 pinnaa". Ja se kuviteltiin saatavan mahdollisimman pienellä effortilla. Ja kun tämä moodi on ollut pelin alusta lähtien kollektiivisesti kaikilla, sitä on vaikea yhtäkkiä muuttaa, kun vastustaja ei anna mitään ja sen hermokontrolli pitää.
HIFK sortui omaan näppäryyteensä. Jälleen kerran. Pelaamisen olisi pitänyt olla paljon suoraviivaisempaa ja maalille pyrkivämpää. Joukkueessa on myös monta kovan laukauksen omaavaa pelaajaa, jotka jostain syistä eilenkin halusivat viedä kiekon näyttävän näköisesti maaliin asti. Ongelma vain oli siinä, että kun SaiPa pelasi uhrautuvasti tämän mahdollisuuden pois, näyttävät pyöritykset eivät johtaneet mihinkään. Eivät siis edes laukaukseen. HIFK:n olisi pitänyt pelata kuten ylivoimaa pelataan ja käyttää kiekkoa neliön keskellä. Kolmannessa erässä tätä jopa nähtiinkin muutaman kerran, mutta sitten se taas unohtui.
Tietynlaista vastuunpakoilua oli havaittavissa, eli, että kukaan ei oikein uskaltanut tehdä ratkaisua ja niinpä kiekko siirrettiin syöttämällä taas seuraavalle. Ja siitä ei seurannut mitään muuta kuin HIFK:n pelaajien turhautumista. Myöskään halua laittaa omaa kroppaa likoon ei näkynyt ja siitä kertoo sekin, että SaiPa ei joutunut ottamaan jäähyjä.
Taponen pelasi meille yhden pisteen ja Vesalainen toisen. Jos nyt oikein hakemalla haetaan jotain positiivista eilisestä, niin aika lähellä oli, ettei saatu sitäkään. Eli, siinä mielessä kaksi pistettä ei ole mikään katastrofi, mutta eipä siitä nyt valtavasti iloitakaan voi. Tämä taso ei riittänyt edes SaiPaa vastaan ja uskon joukkueen sen kyllä tietävän itsekin. Näitä pelejä on vain opittava voittamaan ja pelaajien pitää ihan oikeasti ymmärtää, että näillä häntäpään jengejä kiinnostaa vain ja ainoastaan hiekottaa HIFK:n tietä, ei varsinaisesti pelata näyttävää kiekollista peliä. Ja siihen pitää löytää lääkkeet.
