Ja nyt se tärkein kysymys hallilla oleville;
Riittääkö siellä kaljaa ja purtavaa?
Hyvin riitti, kiitos kysymästä. Suklaavegepehmis toki oli loppu, vain vaniljaa oli jäljellä.
Itse pelistä, niin ei se musta livenä niin paskaa ollut. Riviltä 2 tsiigattuna vauhti ja kamppailu oli aika kovaa läpi pelin. HIFK:n ongelma oli pelin avaaminen ja kiekon hyökkäysalueelle saaminen. Taaskin. Välillä tuntui ettei päästä yhtään mihinkään. Pelsut oli tässä selkeästi edellä meitä. Lisäksi takalata voisi paljon enemmän. Pelataanhan nyt pleijareita sentään. Yllättävän vähän mitään rymistelyä, toisaalta sekin on ollut VP:n aikakauden kuva.
Rännitykset edelleen jatkuvat ja se jaksaa ihmetyttää. Vanha fraasi ”laita kiekkoa maalille, niin hyviä asioita tapahtuu” pitää paikkansa, kuten Vessin upea maali osoitti.
Yv oli jo paikoin parempaa, toki myös huonoja jaksoja siinäkin nähtiin mutta varsinkin ekalla yv:lla Nättisellä oli useampikin paikka naulata.
Tasaista vääntämistä ja puurtamista puolin ja toisin mutta paremmat maalipaikat ehkä meillä. Vaikea uskoa silti, että tällaisella ”duunarilätkällä” otettaisiin kolmea voittoa putkeen. Todella pienet marginaalit ja Pelsu on sitkeä (heh), kurinalainen sekä kova (Kova oli muuten umpipaska tänään, kuten koko tuomarinelikko. Aivan täysi vitsi tuo tämän päivän ”linja”. Hävetkää!), joten en usko urakan helpottuvan jatkossakaan.
Kummallisen paljon sai kyllä estää, kahvata, repiä, raastaa ja roikkua. Ihmeellinen on playoff -linja kieltämättä tuomareilla. Todella paljon meni tilanteita läpi ja ne mistä vihellettiin meille jäähy (mm. Seppälän ”kypärän irroitus”), niin vastaavaa sai Pelsu tehdä kaikessa rauhassa. Jatkoajalla laskettiin enää kuolleet.
Jännä fiilis, voitto lämmittää mutta silti epätoivoinen fiilis, kun sarja on 1-3. Hallissa ainakin oli C2 istuessa hyvä fiilis koko pelin ajan ja tänään ainakin sai jääkiekkoa koko rahalla vaikka ei se taaskaan kaunista ollut.