Onhan Lyytinen varmaan joitain tilanteita pelannut hyvinkin, mutta itselläni ainakin on loppunut kärsivällisyys tämän kaverin suhteen. Joo, pelasi joskus pari vuotta sitten hyvän jakson, mutta sen jälkeen esitykset eivät ole olleet mitenkään mairittelevia, varsinkin kun kyseessä on avainrooliin hankittu kiekollinen puolustaja. Eikä tuossa mitään suuria kehitysaskeleitakaan ole odotettavissa, kun ei kyseessä ole todellakaan mikään junnu, vaan tällä hetkellä hänen pitäisi ikänsä puolesta pelata parhaita vuosiaan ja nähtävillä oleva taso ei muutenkaan ennakoi mitään kummempaa parannusta olevan tulossakaan. Samoja ylimielisiä virheitä ja välillä paistaa oikein katsomoonkin asti ettei vaan yksinkertaisesti kiinnosta.
Sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi ja tokihan voin sen jollain tasolla ymmärtääkin. Sä olet myös kirjoitustesi perusteella ihan täyspäinen tyyppi, vaikka ei aina samaa mieltä kaikesta ollakaan. Tämä kommentti on kuitenkin varsin erikoinen:
Joo, pelasi joskus pari vuotta sitten hyvän jakson, mutta sen jälkeen esitykset eivät ole olleet mitenkään mairittelevia, varsinkin kun kyseessä on avainrooliin hankittu kiekollinen puolustaja.
Miten hän olisi voinut esiintyä paremmin, kun käytännössä koko viime kausi meni ensin isosta loukkaantumisesta toipuessa ja sen jälkeen koronaa sairastellessa (kumpikin ovat faktoja)? Ja nyt on pelattu vasta 8 kierrosta. Viime kauden treenipelit ennen loukkaantumista olivat kuitenkin lupauksia herättäviä, samoin tällä kaudella. Tai ainakin
Ultimate Hasard-Lyytinen ei saapunut täydessä tällingissä paikalle useamman pelin otannalla.
Mutta tämä kommentti se vasta erikoinen onkin:
Eikä tuossa mitään suuria kehitysaskeleitakaan ole odotettavissa, kun ei kyseessä ole todellakaan mikään junnu, vaan tällä hetkellä hänen pitäisi ikänsä puolesta pelata parhaita vuosiaan ja nähtävillä oleva taso ei muutenkaan ennakoi mitään kummempaa parannusta olevan tulossakaan.
Joonas Lyytinen on 27 v. Yleensä varsinkin puolustajien parhaat vuodet ajoittuvat siihen kolmenkympin tietämille, ehkä ennemmin vieläpä päälle kolmekymppisenä kuin alle. Jos siis saa pelata ilman suurempia loukkaantumisia. Paljon riippuu toki pelaajan muista ominaisuuksista ja pelityylistäkin, mutta kyllähän se kokemus yleensä pelaajaa parantaa. Ja varsinkin henkiset ominaisuudet paranevat vuosien saatossa, kun on saanut olla kokemassa erilaisia asioita, päässyt oppimaan muilta kokeneilta ja kovilta pelaajilta ja osaa paremmin hyödyntää niitä oppeja omissa kehityskohteissaankin.
Sanoisitko esim. Ilari Melartille, joka btw. on reilut 6 v. Lyytistä vanhempi, eli just nyt 33 v., että
"et sä kuule enää pelaajana kehity, vaan sun parhaat vuodet on jo kaukana takana päin. Treenaaminenkin on sun kohdalla ihan yhtä tyhjän kanssa ja käytännössä vain kunnon ylläpitohommia?" Rohkenen epäillä. Lädähän on nimenomaan esimerkki pelaajasta, joka on pelannut parhaat kautensa yli kolmekymppisenä ja monipuolistunut pelaajana. Ja voi hyvin ottaa steppejä eteenpäin vieläkin. Mitähän Melart moiseen kommenttiin vastaisi? Tuskin ainakaan minään suurena asiantuntijana pitäisi. Vai onko Joonas Lyytisessä joku sellainen perustavanlaatuinen ominaisuus, ettei nämä yleiset lainalaisuudet vain yksinkertaisesti koske häntä?
Samoja ylimielisiä virheitä ja välillä paistaa oikein katsomoonkin asti ettei vaan yksinkertaisesti kiinnosta.
Mistä tiedät, että virheet ovat juuri
ylimielisyydestä johtuvia? Voisiko olla, että virheet johtuvat
yliyrittämisestä? Sehän on käytännössä pelaajille ihan yhtä suurta myrkkyä kuin yrittämättä jättäminen ja puolivaloilla pelaaminen. Usein elämässä ne, jotka ovat kaikkein sitoutuneimpia johonkin asiaan, kokevat epäonnistumisetkin voimakkaammin, koska oikeasti välittävät ja kokevat vastuuta asioiden onnistumisesta. Enkä tietenkään voi väittää, että Lyytisen kohdalla näin on, kun en häntä mitenkään tunne, mutta uskoisin hänenkin olevan jo sydämeltäänkin HIFK:n miehiä, kun on täällä noinkin monta vuotta pelannut. Vaikka häntä on muualle soppareiden välissäkin kosiskeltu, hän on silti halunnut jäädä. Kun on pelannut monta vuotta samassa seurassa, niin kyllähän siihen seuraan ja niihin ihmisiin ympärillä on myös henkisesti investoinut. Tai mä ainakin olen aina ollut, olipa kyse urheilujengistä, kaveripiiristä tai vaikka duunista. Sitten, kun ei enää nappaa, itsellä ei ole hyvä olla ja/tai muualla on tarjolla suurempaa tonttia tai liksaa, on nostettu kytkintä.
Joukkue paranisi kertaheitolla, jos Lyytinen saataisiin dumpattua johonkin toiseen jengiin ja hankittua ihan oikea Liigatason pakki tilalle. Tuskin Suomessa on jonoksi asti halukkaita, mutta voisihan sille löytyä palkan maksaja vaikka jostain Saksa/Itävalta-akselilta, kun he voisivat katsoa tilastoista tarjolla olevan pistepotentiaalia omaavan puolustajan.
Jaa, aika kylmästi väitetty, että joukkue paranisi kertaheitolla, jos Lyytinen vaihtaisi maisemaa. Mistä tiedät, että paranisi? Seurasiirrot tietysti kuuluvat ammattilaisurheiluun, mutta entäpä, jos Lyytisellä on
joukkueen keskuudessa oma roolinsa, jota pidetään tärkeänä ja jota muu jengi arvostaa? Kentällä tehdyistä virheistä huolimatta. Me emme tiedä näistä asioista yhtään mitään, kun emme pääse näkemään, mitä kukakin kopissa ja penkillä tekee ja miten eri pelaajat toimivat esim. silloin, kun kaikki on mennyt päin persettä. Tai silloinkin, kun kaikki menee hyvin. Ja nyt tähän kohtaan on turha heitellä mitään väsyneitä vitsejä mistään hyvistä pukukoppipelaajista, kun sellaisia HIFK:ssa ei ole ensimmäistäkään. Voisin kuvitella, että ei se Lyytinen varmaan ainakaan mikään erityisen hankala tai joukkuekavereiden hermoille käyvä tyyppi ole, kun on kuitenkin hyvissä ajoin kiinnitetty tämänkin kauden jengiin. Kyllä näitä persoonaankin liittyviä asioita aina mietitään paljon, kun sopimuksia tarjotaan. Jos ei mietittäisi, se eräs pyöräilyä harrastava kiekollinen sentterikin olisi varmasti pyritty pitämään meillä hinnalla millä hyvänsä tai viimeistään otettu, kun oli pitkään tarjolla. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka taidollisesti hänelle olisi varmasti käyttöä ollutkin. Uusista hankinnoistakaan ei koskaan tiedä, mitä sieltä lopulta tulee. Voi tulla aivan huippuyksilö, joka onnistuu tai voi tulla huippuyksilö, joka ei just meillä onnistu. Tai sitten voi tulla laadukas pelaaja, joka osoittautuu ihan perseenreiäksi ja vaikeaksi persoonaksi, mikä keikuttaa joukkueen tasapainoa, vaikka aiemmissa jengeissä ei ikinä olisi mitään ongelmia ollutkaan.
Lyytisen nimen voi korvata kenen tahansa muun pelaajan nimellä. Tätä kirjoitusta ei ole varsinaisesti tarkoitettu miksikään Joonas Lyytisen puolustukseksi, vaan ihan yleisesti herätellä miettimään, kuinka paljon omia ajatuksia ohjaa se, että ei vain yksinkertaisesti pidä jostain pelaajasta. Ja sekin on sallittua, tietenkin. Sellaisissa tilanteissa monen on vain vaikea pysyä objektiivisena, vaan tunne vie voiton. Sanotaan, että naiset ovat
aina niin kovin tunteellisia. No, ne jotka sanovat, eivät luultavasti ole tavanneet jollekin urheiluseuran fanittamiselle sydämensä menettäneitä miehiä. Siinä jää dramaattiset akat ihan telineisiin, kun miesten suosikkijengi häviää :D.