Näin sitä voitettiin tyylipuhtaasti sarjakärjet, pienoinen sensaatio. Vaikka Kemiläinen sai yhden maalin tuolla hirmutykillään, niin eiköhän muualla huomata pian se mikä täällä tiedettiin jo syksyllä, kun Taponen pelasti koko kauden. Sarjan parhaimpia ellei paras maalivahti. Ja edessä vielä se tiivis puolustus, joka oli ainoa toimiva asia syksyllä.
Taposen lisäksi kiitos Jääskän nousun ja Salmelaisen hankintojen paperilla jengin pitäisi nyt riittää. Tuntuisi tyhmältä laittaa Jääskä nyt laitaan, eli ei sitä yhtä sentteriä ehkä enää tarvitakaan? Väänänenkin tuo sinne vielä palatessaan syvyyttä, parhaimmillaan todella hyvä nelosen sentteri. Siihen tutut Åsten ja Tallberg rotaatioon Dykin kanssa. Nättinen takaisin kakkoseen ja Teissala kynäilemään ukkoja kuutamolle kolmoseen, niin pitäisi alaketjuistakin tulla apuja.
Toki sen verran on järkevää maalata piruja seinille, että ylivoima ei vielä riitä ja kiinnostaa nähdä miten käy Tapparaa vastaan, kun ei ole tällaista lepoetua meillä. Samaten ei sillä torstain taistelulla kärkiseuroja voiteta neljää kertaa, mutta onneksi ihan vielä ei tarvitsekaan. Aikaa on kehittyä. Toki siellä kehittyvät myös ne jengit, joiden peli on ollut koko ajan uomissaan.
Mutta ei tämän päivän voitto missään nimessä minkään pelkän lepoedun piikkiin mennyt, kova on suoritustaso nyt IFK:lla. Pisteet myös kovuudesta ja asenteesta.
Nauttikaamme vihdoin taas siitä, että edellisen mestaruuden tähän seuraan tuonut IFK-legenda valmentaa Kibe vierellään kovaa nousua tekevää jengiä kohti kevättä. Hienoja ajat yllättivät!