HIFK:n junnujen outo vuosi

  • 3 330
  • 21

Sergei

Jäsen
Suosikkijoukkue
Petoluolan punaiset lemmikit + Pässipaidat savosta
Viime kausi oli HIFK:n "superjunnuille" huikea, vaikka playoffseissa alkoivatkin jalat painaa (kiitos Pentin), ja Tappara vei mestaruuden: HIFK:n kuusi tehokkainta junnua teki yhteensä 150+234=384 pistettä!

Ville Viitaluoma teki viime kaudella kaikkien aikojen piste-ennätyksen A-nuorten SM-liigassa, 37 peliä 29+48=77. Ja kun miettii minkälaisia nimiä A-nuorten SM-liigassa on kautta aikojen pelannut aina Teemu Selänteestä lähtien, on Viitaluoman saldo todella komea.

HIFK:n A-junnujen toiseksi tehokkain oli Matias Loppi tehoilla 19+50=69, ja on todella outoa että Viitaluoma ja Loppi olivat juuri ne kaksi nuorta petoa jotka eivät millään meinaa mahtua HIFK:n liigamiehistöön. Loppi pelasi vain yhden pelin eikä Viitaluoman otteet ole vakuuttaneet, päinvastoin. Ohi ajoi vauhdilla peräti viisi pelaajaa: Grünn, Vihko, Pikkarainen, Hirschovits ja Häppölä.

Mikä lie pysäyttänyt Lopin ja Viitaluoman?
 

vsop

Jäsen
Tästäpä eteenpäin, niin miten on näiden kavereiden ja muiden viime kauden pelaajien sopimusasiat. Millä joukkueella ne ovat? Onko osa pelaajista hakemassa Mestiksestä tai esim. Loppi Saipasta ainoastaan kokemusta jne. Olettaisin, että HIFK pitää kiinni viime talven A-junnuista ja pyrkii edelleen rakentamaan näistä rungon parin vuoden sisällä. Ajatusteni mukaan HIFK on muutaman vuoden päästä liigan parhaimpia joukkueita, jonka helminä ovat juuri nämä viime kauden A-junnut.
 

starshaped

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jääkiekkolehden kultanumero kertoi syksyllä syyn miksi Matias Loppia ei liigajäillä alkukaudesta nähdä: nilkka tuusan nuuskana. Ja ennustivatpa muuten oikein: "Kun tulee takaisin, hakenee miesten pelejä jostain muualta" SaiPaan vei tie. (Kuten sanottu)

Viitaluoman kohdalla olen olevinani pistänyt merkille että saatuaan tilaa jengissä on osoittanut olevansa erittäin potentiaalinen ykkössentteri tuleville kausille. Sopivan röyhkeä eikä mikään pienikokoinenkaan (185/85). Pelisilmää ja mailatekniikkaa Viitaluoma on toisinaan tällä kaudella väläytellyt IFK:n A-junnujen paidassa..ja on siellä kyllä kentän kingi. Toivottavasti pysyy IFK:ssa!

Semmosta.

-starshaped-
 

kaakko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Itselleni HIFK:n junnuista positiivisemmin on yllättänyt Häppölä ja Hirschovits. Mielestäni he ovat kauden suurimpia yllättäjiä naapurileirissä. En tietenkään ole paljoakaan HIFK:n pelejä nähnyt mutta ne mitä olen nähnyt ja mitä nyt on peleistä kuullut.

Viitaluoman tapauksessa voi olla kyse siitäkin, että on tottunut junnuissa isoon rooliin ja nyt pitäisi tulosta syntyä pienemmässä niin se voi olla vaikeaa. Ja onhan se aina iso hyppäys a-junnuista liigaan. Ikää näillä pelaajilla ei vielä ole paljoa, joten uskoisin, että naapurileirissä on pojista vielä paljon iloa (mikäli pena heidät vaan joukkueessa pitää).
 

bigZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viitaluoma ja Loppi luokkaantu kummatkin ennen kauden alkua. Ja sen takia ei saannu kunnolla näytönpaikkaa..

Mun mielestä positiivisin yllättäjä on ollu Vihko, sen jälkeen Häppölä.
 

kaakko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tosiaan unohtui tuo Vihko pois. No eipä niitä naapurin pelaajia kaikkia voi muistaa. Mutta Vihko on ollut ilman muuta hyvä tällä kaudella.

En tiennyt tuosta Viitaluoman loukkaantumisesta sen paremmin, sehän tietysti vaikeuttaa kauteen lähtemistä ja on ihan ymmärrettävää sitte pieni "vaisuus" otteissa.
 

WPK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK , Chicago Blackhawks, Leeds United
Vili V

Viitaluoman potentiaalista miesten tasolla saatiin hyvä näyte jo viime keväänä. Kundi oli Matikaisen HIFKin parhaimmistoa viimeisissä peleissä. Vahinko, että nyt alkukausi meni puihin vammojen takia.
 

Korak

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Arsenal, ÄTPPOMK, Rikollislauma
Villen kesä/alkukausi meni loukkaantumisten merkeissä ja vähän aikaa sitten oli joku tulehdushomma, joka vei kuntoa alaspäin, treenasi vaikka kuinka. Villeltä tulen odottamaan vielä paljon, kunhan hän saa luottamusta, nytkin parissa pelissä mäkkärin ja vauhkosen sentterinä teki sen mitä näiden puukäsien vieressä voi vaan tehdä. Nelossentterinä ensimmäisellä kaudella on hieman vaikea tehdä noita hirmupisteitä, mutta odotetaan kun mies saa vielä hieman voimaa ja kehittyy rauhassa. Toivottavasti kukaan ei nyt ala Villeä myymään sen takia, että Aigars on meillä vielä 2010-olympiavuonnakin.
 

Mane

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Viestin lähetti Sergei
Ville Viitaluoma teki viime kaudella kaikkien aikojen piste-ennätyksen A-nuorten SM-liigassa, 37 peliä 29+48=77. Ja kun miettii minkälaisia nimiä A-nuorten SM-liigassa on kautta aikojen pelannut aina Teemu Selänteestä lähtien, on Viitaluoman saldo todella komea.

Toisaalta, yleensä nämä "nimet" eivät enää sillä kaudella ole A-junnuissa pelanneet, jolla ovat 20 täyttäneet. Esimerkiksi Raimo Helminen ja Teemu Selänne eivät todellakaan pelanneet A-nuorten SM-liigaa 20-vuotiaina, toisin kuin Viitaluoma. Helminen takoi 17-vuotiaana A-junnujen SM-liigassa 30.28+31=59, 18-vuotiaana Helminen ei A-junnuissa enää pelannut kuin 13 peliä (7+20=27) ja 19-vuotiaana, niinkuin Viitaluoma viime kaudella, Helminen ei pelannut ainuttakaan A-SM-peliä, mutta miesten tasolla takoi pisteitä 30 37:ssä pelissä ja nuorten MM-kisoissa käsittämättömän maailmanennätyksen 7.11+13=24, joka yhäkin on kaikkien aikojen tilastossa aivan kärjessä (muistaakseni toisena)

Selänne vastaavasti takoi 17-vuotiaana A-SM-liigassa tehot 33.43+23=66, mm.Jokereiden edustusmiehistön divaristatuksen vuoksi mies pelasi tuon jälkeen urallaan enää seitsemän nuorten SM-liigapeliä, nuorten MM-kisoissa Selänne naputti 19-vuotiaana tehot 7.5+5=10, seuraavana vuonnahan Selänne oli kisojen aikaan loukkaantuneena.


Myös Janne Ojanen pelasi jo vakituisesti Tapparan liigamiehistössä 18-vuotiaana, 17-vuotiaana tuli tehot 14.5+12=17 ja nuorten MM-kisoissa mies tehoili ensin 19-vuotiaana 7.3+9=12 ja sitten 20-vuotiaana 7.6+5=11.

Varvion Jakke pöllytti 18-vuotiaana A-SM-liigassa Ilveksen vastustajien verkkoja 14.16+13=29, ollessaan vakituisesti liigamiehistössä, seuraavalla kaudella Kerhossa Jakke pelasi vain yhden A-junioripelin ja esiintyi lopulta kyseisen kevään aikuisten MM-kisoissa maalikuninkuuden arvoisesti (siis kaksi kuukautta nuorempana kuin Viitaluoma oli viime kevään kisojen aikaan)


Ojanen ja Selänne debytoivat A-maajoukkueessa 18-vuotiaina,
Helminen 19-vuotiaana. Selänne pelasi miesten arvokisoja 20-vuotiaana ja Ojanen ja Helminen 19-vuotiaina.


Vastaavasti vaikka Tuomo Ruutu pelasi ainoan täyden A-SM-liigakauden kaudella, jonka alkaessa oli 16-vuotias. Myös Mika Nieminen, Risto Jalo, Jari Kurri, Esa Tikkanen, Kimmo Rintanen ja Saku Koivu jättivät A-SM-liigan paljon ennen Viitaluomaa, niin kuin lähes kaikki huipputasolle yltäneet hyökkääjät ovat tehneet.
 
Viimeksi muokattu:

Henkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jep, pitää kyllä paikkansa. Toisaalta nykyään muutenkin noustaan vakiopelaajiksi liigaan vanhempina kuin ennen. Mainitsemistasi pelaajista useimmat debytoivat SM-liigassa jo 80-luvulla, aika harvassa tänä päivänä ovat ne hyökkääjät jotka jo 17-18 - vuotiaina (Tuomo Ruutu, Olli Jokinen tms) pelaavat vakituisesti SM-liigassa eivätkä ikäistensä joukossa. Mutta hyvä pointti silti!

Edellinen nuorten piste-ennätyksen haltija taisi muuten olla niinikään IFK:n mies eli Jari Laukkanen, arvatenkin kaudella 86-87 eli vastaavan ikäisenä kuin Viitaluoma viime kaudella. Eipä tullut Papusta isona NHL-staraa eikä edes maajoukkueeseen kutsu käynyt, mutta kelpo liigajyrä kuitenkin; noin 550 matsia plakkarissa ja lisää tulee. Saapa nähdä jatkaako Viitaluoma samoja latuja.

Matias Lopista sen verran, että kaveri on sentteri joten pelipaikka IFK:ssa voi olla aika tiukassa. Ei hitto, kun lasketaan vielä Turo Järvinen mukaan niin tällä kaudella IFK:n liigajengissä on pelannut kahdeksan hyökkääjää viime kauden A-junnuista, ja heistäkin kuusi on nyt vakituisia. Kaikille kahdeksalle ei millään voi riittää tilaa, ja Loppi nyt sai kunnian olla ensimmäinen lähtijä. Mutta toivotaan että SaiPassa natsaa!
 

Rebel

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK Helsinki
Viestin lähetti Sergei
Mikä lie pysäyttänyt Lopin ja Viitaluoman?

Loukkaantuminen. Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole, kyllä se siitä vielä, nämäkin miehet tulevat vielä, Viitaluoma on vihdoinkin saatu pelaavaan kokoonpanoon. Loppi taas saa peliaikaa muualla, mikä sekin on erittäin hieno homma, toivottavasti molemmat tulevat kovaa ensi kaudella IFK:n väreissä.

Pikku lisäys: Oli Pentin imagolle valtava noste kyllä Vihkon diilistä, Mieshän (kyllä, todella isolla m-kirjaimella) on noussut monesti ratkaisijaksi, esim. kolmessa viime ottelussa tehnyt maalin/pari Bluesia vastaan. Nopeudellaan ja kikoillaan ohittanut useasti esim. Vykoukalin. Vihkohan oli viimeinen kaveri, jonka kanssa diili tehtiin.

Nyt Lehkosen sanat: "Vihko ei saa ketään kaadettua edes treeneissä", kuulostavat naurettavilta nykypäivänä. Kiitos Ismon, meillä ei pelaa tällä hetkellä RuutuVihko-kokonaisuus, vain Vihko.

Pentille terkkuja: Riksmanille, Vihkolle ja Kimille diilit ja heti!
 
Viimeksi muokattu:

Carlos

Jäsen
Pelaajien kehityskaarista

Pitää kuitenkin muistaa että kaikki pelaajat eivät kehity samaa tahtia. Joku superlupaus voi jäädäkin sellaiseksi eikä ikinä pääse liigan nelosketjua pidemmälle. Sopivasti loukkaantumisia tai muuten vaan takaiskuja voi riittää siihen että kehitys pysähtyy tai lakkaa kokonaan.

Toisaalta taas moni pelaaja kypsyy vanhempana. Esim. kuka olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten että Jukka Hentunen, tuo 23-vuotias 2.divarin Fops:in laituri pelaa tänä päivänä Calgary Flamesissa? Tuskin kovin moni. Toinen esimerkki voi löytyä vaikkapa Vesa Viitakoskesta, joka toki on aina ollut kovan tason liigapelaaja, mutta moni varmaan kuvitteli jo hänenkin pikkuhiljaa aloittavan jäähdyttelyn. Mitä vielä, mies pelaa kenties elämänsä kautta ja tuntuu vain parantavan koko ajan. Tai vaikkapa Sami Kapanen, seitsemäs kausi NHL:ssä ja vasta nyt hän on nousemassa supertähdeksi. Ikää kuitenkin jo 28v. mutta voi huoleti olettaa että hänkin vielä kehittyy. Saminkin tapauksessa pitkäjänteinen kova työ tuottaa tulosta. Ja valmennuskin toki Samilla on ollut kunnossa jo pienestä pitäen.

Muutenkin nimenomaan kova treenaus on se mikä vie pitkälle, "lahjattomat harjoittelee"-periaate ei vie pitkälle. Kaudella 94-95 Sami Kapanen ja Ville Peltonen olivat Hifkissä ainoat jotka jäivät harjoitusten päätyttyä vapaaehtoisesti vetämään muutamia ylimääräisiä kierroksia ja harjoituttamaan maalivahteja, muun joukkueen mennessä koppiin. Tuosta porukasta juuri nämä kaksi sitten pääsivätkin lätäkön taakse kokeilemaan -sattumaa?

Että jos nämä meidän nuoret pojat vain jaksavat tehdä töitä ja uskoa itseensä, voi heistäkin tulla vielä todella kovan luokan pelaajia. Toki osaavaa valmennusta kaivataan myös, mutta ennekaikkea se on itsestä kiinni.
 

trivekku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, IFK
Liigassakin on paljon näitä perusjyriä, jotka ovat saaneet lunastettua liigapaikan kovalla työllä ja asenteella. Esim. Jypissä Jarkko Glad, joka ei ole ikinä ollut minkää tason suurlupaus tai tähti, mutta on lunastanut itselleen liigapaikan työllä ja asenteella. Näitä puurtajia on paljon, pelkän vakituisen liigapaikan lunastaminen vaatii paljon.

Kapasesta sanoi isä Hanneskin, että Samin NHL-uran takana on kova harjoittelu ja määrätietoisuus. Harvat pelkillä lahjoilla onnistuvat. Näitäkin on, kuten esim. Mario Lemiux on pelkillä lahjoillaan maailman parhaita pelaajia.
 

trivekku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, IFK
Liigassakin on paljon näitä perusjyriä, jotka ovat saaneet lunastettua liigapaikan kovalla työllä ja asenteella. Esim. Jypissä Jarkko Glad, joka ei ole ikinä ollut minkää tason suurlupaus tai tähti, mutta on lunastanut itselleen liigapaikan työllä ja asenteella. Näitä puurtajia on paljon, pelkän vakituisen liigapaikan lunastaminen vaatii paljon.

Kapasesta sanoi isä Hanneskin, että Samin NHL-uran takana on kova harjoittelu ja määrätietoisuus. Harvat pelkillä lahjoilla onnistuvat. Näitäkin on, kuten esim. Mario Lemiux on pelkillä lahjoillaan maailman parhaita pelaajia.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Yksi pelkästään treenauksella ja sitkeydellä huipulle päässyt on Christian Ruuttu. Kaveri aloitti lätkän tosissaan vasta 12-13 -vuotiaana eikä todellakaan ollut mikään tähti uransa alkuvaiheessa. Silti Chrisu jääräpäiseen tyyliinsä tunki itsensä Ässien ykköseen muistaakseni 18-vuotiaana ja teki hyvän uran meillä, NHL:ssä ja Ruotsissa.

Viitaluoma on korvannut ja mennyt ohi Ciprussista selkeästi jo näissä parissa matsissa, missä on nelosessa painanut. Voi olla, että Villen kädet eivät (vielä) ole yhtä varmat ja pehmeät, mutta Ville sentään taklaa, karvaa ja puolustaa. Ehdottomasti tulevaisuuden mies.

Capo Grunniin pettyneille kehotan muistamaan Vihkon viime kaudella ja Vihkon nyt - tuossa iässä ja vaiheessa voi vuodessakin jo tapahtua ihmeitä.
 

Kempes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Mielestäni Crünnin heikkous on voima ja räjähtävä nopeus. Poika jaksaa luistella ja jopa näyttää nopealta, mutta se räjähtävä lähtönopeus puuttuu vielä. Eli puntteja ja hyppyjä oikeassa suhteessa, kyllä se lähtönopeuskin löytyy, jos on vain oikeita geenejä. Odotellaan pari kesää, niin eiköhän Capokin pääse liikkeelle niinkuin Vihko.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Capo

Avainsana Capon kehityksessä on nimenomaan räjähtävä voima/nopeus, joka pitäisi saada kuntoon. Capo on perusvoimatasoltaan yllättävän hyvä jo nyt, varsinkin yläkropaltaan. Handut eivät todellakaan ole mitkään tulitikut. Arvelisin, että Capo on patumpi kuin Vihko, jota en ole toisaalta koskaan puntissa nähnyt. Katsokaas kun Capo taklaa, ne ovat ihan tanakoita pommeja ottaen huomioon, että ne lähtevät lähes seisovilta jaloilta.

Toivottavasti HIFKin kuntovalmennus saa kaivettua esiin ne maksimiominaisuudet, Capon kannattaisi keskittyä nyt enemmän maksimivoimaan, kun voimakestävyys näyttää olevan ok. Sen sijaan jalkoja voisi vähän keventää raskaimmista painoista, ettei luistelu kärsisi. Ihan hienosäätöjuttuja, lisää nopeita lihassoluja noiden kestävien sekaan. Vihkohan taklaa lujaa, niinkuin Salminenkin joskus, lähinnä räjähtävän nopeutensa ansiosta ---> taklaus lähtee melkein enemmän jaloista kuin yläkropasta. Capo kun saa jalat mukaan, niin hyvä tulee! Kantorhan vetää sekä että -taklauksia (jalat + yläkroppa) ja siksi ne ovat niin vastustamattomia pommeja! Zetalla on hillitön voima yläkropassa, mutta hänkin taklaa aika vanhanaikaisella tyylillä, lyhyellä vauhdilla, mutta suunta oikeaoppisesti ylöspäin. Olisi helvetin hienoa jälkeä, jos Zetakin tuuttaisi niin, että vauhtia olisi puolet enemmän mukana...

Capon toinen ongelma -ja tämä on enemmän valmennusjohdon kuin hänen- on roolittamisen vaikeus. Pikkarainen on itsestäänselvä likaisen työn tekijä ja kovan pelin taitaja (Tuomainen), Vihko on taitava laituri, jolla löytyy myös voimaa ja nopeutta (Hyvönen, erittäin varauksella Ruutu), Häbä, Hirso ja Ville ovat puolustavia senttereitä, joista Hirso ja Ville vielä voimakkaita sellaisia. Capolle ei ole toistaiseksi löytynyt roolia. Hänestä saa halutessaan tulevaisuudessa voimalaiturin mallia Pikkarainen tai pelkän taitolaiturin (Kuhta parhaimmillaan) tai taito/voimamiehen (Ruudut). Näistä viimeksimainittu on se, mitä minun mielestäni pitäisi tavoitella - näitä äijiä ei ole koskaan liikaa. Ja se on myös vaikein homma. Niinpä luulen ja toivon, että Capon kanssa mennään tällaiseen suuntaan kausi kerrallaan? Joukkue ei varsinaisesti tarvitse enää pelkkiä voimalaitureita, jos Vauhkonenkin jää - mitä ilmeisesti ainoana HIFK-fanina toivon;)
Minä tekisin siitä sikamaisen poliisin.
 

Jussih

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Jos Viitaluoma teki kaikkien aikojen A-nuorten ennätyksen mainituilla pisteillä (37 peliä, 29+48 = 77) ja on siksi todellinen supermies, herää kysymys mitä on sanottava Kerhon Kasper Kenigistä?

Kenig teki samassa sarjassa:

34 peliä, 38 + 36 = 74


Siis kolme peliä vähemmän kuin Viitaluomalla ja kolme pistettä vähemmän. Vauhdin ollessa yli kaksi pinnaa peli, on pakko olettaa, että saman verran pelanneena Kaspu olisi ylittänyt Viitaluoman pisteet. Verratkaa myös herrojen maalimääriä toisiinsa.

Mitä tästä opimme? Sen, että A-nuorten sarjan pisteet eivät ole mikään (luotettava) indikaattori pelaajan tähtipotentiaalista, jota sekä Viitaluomalla että Kenigillä toki on (kuten myös Grünnilla, Hirschovitsillä ja monella muulla IFK:n superikäluokan juniorilla).

Itse sanoisin, että IFK:n, Kärppien, Kerhon ja Lukon junioripelaajien esiinmarssi on ollut tämänvuotisen SM-liigan iloisimpia asioita. Toivottavasti Raumalla jaksetaan kärsivällisesti odotella projektin tuloksia.
 
Viimeksi muokattu:

topivl

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti Jussih
Jos Vihko teki kaikkien aikojen A-nuorten ennätyksen mainituilla pisteillä (37 peliä, 29+48 = 77) ja on siksi todellinen supermies, herää kysymys mitä on sanottava Kerhon Kasper Kenigistä?

Siis VIITALUOMA eikä Vihko. Luetaan nämä viestit kunnolla, eikö!
 

mission16W

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, MUFC (sympatiat TPS)
Viestin lähetti JHag
Viitaluoma on korvannut ja mennyt ohi Ciprussista selkeästi jo näissä parissa matsissa, missä on nelosessa painanut. Voi olla, että Villen kädet eivät (vielä) ole yhtä varmat ja pehmeät, mutta Ville sentään taklaa, karvaa ja puolustaa. Ehdottomasti tulevaisuuden mies.

Täytyy tietenkin muistaa, että nelosketju pelaa eri peliä kuin ykkösketju ja lisäksi eri miehiä vastaan. Viime kaudella Mikko Rautee oli maaginen. Mies pyöritti kentällä miten halusi ja hänestä povattiin ansaitusti TPS:n ykkössentteriä täksi kaudeksi. Toisin kävi. Kukaan ei muistanut, että nelosketjussa hänellä oli vastassaan vähän eri tason pelimiehiä, kuin ykkösketjussa. Toki hän on tälläkin kaudella pelannut kelvollisesti, mutta se räjähdysmäinen läpimurto jäi odottamaan itseään. Ehkä sitten ensi vuonna?
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Totta, mission 16w. Mutta nythän meillä onkin se surkuhupaisa tilanne, että ykkös-kakkos sentteriksi hankittu Latvian lahja Aigarsnaattori pelaa nelosessa. Ei mahdu ylemmäs. Ja hänelle ei ole taklaavassa ja karvaavassa nelosessa mitään käyttöä. Viitaluoma on siis nimenomaan parempi puolustava/rikkova sentteri kuin Aigarsnaattori.
 

mission16W

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, MUFC (sympatiat TPS)
Viestin lähetti Jussih
Mitä tästä opimme? Sen, että A-nuorten sarjan pisteet eivät ole mikään (luotettava) indikaattori pelaajan tähtipotentiaalista, jota sekä Viitaluomalla että Kenigillä toki on (kuten myös Grünnilla, Hirschovitsillä ja monella muulla IFK:n superikäluokan juniorilla).

A-liigassa pitää muistaa myös katsoa vähän vastustajia. Vaikka kourallinen joukkueita on kovia, löytyy sieltä myös käsittämättömiä heittopusseja. Jotkut Diskokset, TuTot sun muut, joita pyöritellään parinkymmenen maalin eroilla kumoon. Esim. TPS:n Vidman ja Viinanen (nykyään Lukossa) vetelivät silloin finaalikaudella rutiininomaisesti viiden, kuuden pisteen iltoja tällaisia vastaan. Jos vielä pääsee sopivasti samaan välisarjaan tällaisen kanssa, hyvä pelimies voi naputella 15 pistettä jotain (pardon my french) paskasakkia vastaan.

Tuoreessa muistissa on vielä viime kauden 16-2-revitys, kun TPS pieksi TuTon kumoon ja ykkösketju teki muistaakseni lähemmäs 15 tehopistettä tuossa pelissä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös