Pakkipareissa täytyy yhdistyä kiekollinen taito, jalkavuus sekä oman pään varjelu. Rakennusvaiheessa tulisi ensi sijassa painottaa kahta ensimmäistä, sillä tarvittaessa oman pään luotettava luutija on helpompi löytää tammikuussa kuin uusi Zidlicky.
Samankaltaisia kommentteja antoi Salmelainen itsekin vielä alkukesästä.
Katsokaa vaikka Tapparan kahta ensimmäistä pakkiparia. Käsi kilpilogon päälle, kuinka moni IFK:n puolustajista mahtuisi Tapparan kahteen ensimmäiseen pakkipariin? Lindbohm varmaan, muuten voisi olla hiljaisempaa.
Salmelaisen aikakaudella 2017-2018 IFK:lla oli Heiskanen, Kaski ja Eronen. Muutoin pakiston kiekollisella osastolla on ollut selkeää vajausta aika lailla joka kausi. Tuosta kolmikosta Kaski kaiken lisäksi menetettiin Pelicansiin seuraavaksi kaudeksi, mikä alleviivaa juuri tätä ongelmaa.
Jos puutetta haluaa alleviivata vielä enemmän, voi katsoa vaikkapa Kouvolan suuntaan. Ei voi olla niin, että KooKoossa on ollut enemmän kiekollista osaamista pakistossa pariin viime vuoteen kuin HIFK:ssa viimeiseen 5-6 vuoteen.
Taidan jo vähän toistaa samoja asioita, sori siitä, kuten todennäköinen seuraava presidenttimme joskus tokaisi.
Muistatteko vielä kauden 2010-2011?
Frendini muistutti eilen HIFK:n kauden 2010-2011 pakkipareista.
Söderholm - Kurvinen
Järventie - Kankaanperä
Vallin - Kousa
+ Melart, Kovanen
IFK:n mestaruusjoukkueesta puhuttaessa mainitaan usein todella terävä hyökkäyksen kärki (Granlund, Peltonen, Kuhta, Haataja). Terävin kärki oli jopa vähän kapea, mutta laatua kyllä riitti senkin edestä. Mestaruusjoukkueessa yhdistyi oikeastaan tasapainossa oleva runko: pakisto täytti laatukriteerit, maalivahti oli luotettava ja hyökkäyksen kärki todella laadukas.
Salmelaisen ajan joukkueet eivät ole oikein koskaan saaneet 3/3 tätä vakiota. Kauniita oksia on kyllä rakenneltu, mutta runko ei ole kestänyt edes syksyn ensimmäistä myrskyä. Ja täytyy muistaa, että aika kauan KJ myös hikoili ennen kuin väkisin runnoi palaset paikoilleen.
KJ tosin tiesi tarkalleen, mitä mestaruusjoukkue vaatii. Salmelaisella on ollut monta vuotta kasvukipuja joukkueen rakentamisen kanssa. Tämän kauden nipussa on eniten potentiaalia tähän mennessä, mutta se vaatii vielä kasvupyrähdystä.
2023-2024
Ystävämme
@SaatananJäätävä hahmotteli toiseen ketjuun ideaalinsa.
D'Astous - Lindbohm
Melart - Martin
Manninen - Sund
Motin/Seppälä
Jos kiekollinen pakki mallia D'Astous saadaan sisään joukkueeseen, nousee mestaruuden todennäköisyys muutaman prosenttiyksikön. Jos Salmelainen tietää tämän, hän on silloin kasvukipunsa kärsinyt. Jos hän ei tiedä tätä asiaa, kuinka kauan tässä voidaan vielä odottaa miehen valaistumista?
Itse puolustuksen hahmotelmaan toivoisin myös Salinin tai Kiviharjun nousevan vielä mukaan kevään isoihin peleihin.
2024-2025
Melart, Kiviharju, Lindbohm ja Martin pelaavat IFK:ssa myös ensi kaudella, kunhan mitään ikävää yllätystä ei tapahdu. Jos tämän nelikon päälle saadaan sisään Liigan TOP 3 -tasoa oleva kiekollinen pakki (lue: Clendening), niin sulatan osan nakeista jo loppukesällä.
Tämän kokonaisuuden päälle voisi alkaa rakentaa leveyttä, mutta kärkiosaaminen olisi riittävällä tolalla. Niin suuri potentiaali Kiviharjussakin piilee.
Yksi hankinta tälle kaudelle mahdollistaisi tamperelaisten haastamisen tosissaan. Kun tämän kauden ongelma ratkaistaan, se avannee Salmelaisen silmät myös ensi kaudelle. Ja ensi kaudella IFK:n pakisto on viimeistään sellainen, jolla voitetaan mestaruuksia.
Spekulointi:
IFK:n ylivoima kaipaisi täsmävalmentajan. Aivan kuten Marko Ojanen toi oikean tuulahduksen, niin samaa tarvittaisiin myös toiseen kenttäpäätyyn. Peltonen ei ole Liigan TOP 5 -valmentaja ainakaan minun mielestäni, mutta tällaisella vahvistuksella Salmelainen voisi tukea Peltosen työtä ja nostaa taas mestaruuden todennäköisyyttä.
Toisin sanoen Salmelainen voi omalla työllään auttaa Peltosta nousemaan Liigan TOP 5 -valmentajaksi.
Jos IFK:n todennäköisyys voittaa mestaruus on tällä hetkellä ehkä noin 15-16%, toisi kiekollinen TOP 3 -pakki ja ylivoiman saaminen kuntoon tuohon todennäköisyyteen pari prosenttiyksikköä lisää. Se tarkottaisi käytännössä sitä, että IFK olisi lähestulkoon samalla viivalla tamperelaisten kanssa.
Salmelaisen duuni on saanut silloin huipennuksensa, kun mestaruuden todennäköisyys on suurempi kuin kenellekään kilpakumppaneista. Enempää eikä vähempää pidä IFK:n urheilutoimenjohtajalta vaatia.
