expertti69
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Rauman Lukko
Lyön faktat pöytään ennen huomista neljättä puolivälieräkamppailua ja HIFK:n kesälomaa. Petopaidat saattavat tosin vielä kaunistella lukemia, mutta siihen se sitten jääkin. Jokerit on kääntänyt sarjan itselleen olemalla selvästi parempi JOUKKUE.
Mikä meni pieleen? Viime kauden mestari, jonka perusrunko pysyi tähän kauteen lähdettäessä pääosin kasassa. Ainoa suuri muutos tapahtui valmennuspuolella kun "hifkinnäköinen" Petri Matikainen otti päävalmentajan paikan Kari Jaloselta. Merkittävimmät yksittäiset pelaajamuutokset tapahtuivat hyökkäyksessä kun Pohjois-Amerikkaan menetetyn Lennart Petrellin tilalle hankittiin erityylinen Eero Somervuori ja sentteriosastolle ostettiin isolla rahalla Kim Hirschovits. Joukkuetta pidettiin kauden alla selkeänä ennakkosuosikkina ja vielä vahvempana kuin mestaruuskaudella.
Kauden alku oli kuitenkin erittäin vaikea. HIFK ei missään tapauksessa vaikuttanut syksyllä siltä joukkueelta, joka toi pitkästä aikaa mestaruuden stadiin edellisenä keväänä. Kärsittiin ainakin jonkin asteen mestaruuskrapulasta ja uuden valmentajan tuomista muutoksista. Innokkaimmat alkoivat jo vaatia Matikaiselle potkuja. Lisäksi Kim Hirschovits oli flopannut täysin ja hänen oli vaikeuksia mahtua jopa pelaavaan kokoonpanoon.
Lääkkeenä mestaruuskrapulaan hankittiin Janne Pesonen, joka oli ehdottomasti ainakin syksyn ellei koko kauden kovin kaappaus SM-liigassa. Maailmanmestari Pesonen hankittiin ratkaisemaan otteluita etenkin kevättä ajatellen ja häneltä odotettiin tulosta heti, koska miehen piti olla NHL-leirityksen jälkeen kovassa kunnossa. Pesosen tulo ei kuitenkaan heti alkanut kääntämään HIFK:n kurssia. Joukkueen otteet alkoivat kuitenkin parantua aikaisemmasta, mikä loi olennaisesti uskoa tulevaan. Seuraava paha takaisku tuli kuitenkin Juuso Riksmanin loukkaantumisen muodossa ja kun vielä selvisi, että miehen kausi on ohi niin syke koko HIFK-leirissä alkoi taatusti nousta. Kaikki kun tiesivät, että Mika Norja ja Jan Lundell eivät ole mestaruuksia torjuvia maalivahteja.
Riksmanin tilalle melko pian saatiin hankittua saksalainen maajoukkueveskari Dennis Endras. Endras oli heti alussa hyvä ja melko pian hänen tulonsa jälkeen HIFK pääsi oivaan vireeseen. Ennen joulutaukoa petopaidat olivatkin jo yksi liigan kuumimmista joukkueista. Seuraava kysymysmerkki kohdistui nuorten MM-kisoihin ja Granlundin veljespariin. Miten HIFK pystyisi joulun jälkeen kääntämään voittoja itselleen erityisesti ilman loistavasti pelannutta kultakypärä Mikaelia ja erinomaisesti liigaympyröihin sopeutunutta Markusta. Kisat kuitenkin kestäisivät muutaman viikon. Uhkakuvat osoittautuvat kaikesta huolimatta turhiksi ja joukkue pystyi mainiosti joulutauon jälkeen kääntämään otteluita voitoiksi kiitos mahtavan työmoraalin.
Tammikuun alussa uutisoitiin uudesta hankinnasta, Tyler Redenbachista. Sentteri hankittiin vahvistamaan jo ennestään vahvaa hyökkäystä. Monet kuitenkin epäilivät puolustussuuntaan huolimattoman taitopelaaja Redenbachin sopeutumista joukkueeseen. Redenbachin hankinnan jälkeen sinetöityi myös Hirschovitsin kohtalo, hän sai lähteä. Redenbachin alku HIFK:ssa oli erittäin vaikea. Mies ei saanut aikaan tehoja ja niitä häneltä nimenomaan odotettiin, lisäksi puolustussuuntaan pelaaminen oli odotetusti surkeaa. Redenbach alkoi saada onnistumisia vasta helmikuussa päästessään Ville Peltosen ja nuoremman Granlundin väliin. Kolmikko osoittautuikin runkosarjan lopulla erittäin vaaralliseksi ketjuksi. Siirtorajan kynnyksellä tehtiin vielä muutama muutos kun floppi nimeltään Miikka Tuomainen siirtyi Turkuun TPS:n leipiin ja Raumalta hankittiin vastaavasti Lukossa vähälle peli-ajalle jäänyt Tuomas Huhtanen ikään kuin tilalle.
Tapaus Mikael Granlund. Granlundin kaudesta voisi avata vaikka oman ketjunsa, mutta jääköön tällä kertaaa. Granlund aloitti kautensa loistavasti, aivan kuten odotettiin. Hän oli pistepörssin kärkimiehiä ja odotetusti yksi liigan dominoivimmista pelaajista, tai oikeastaan Zabosrkyn ohella dominoivin. Nuori sentteri pelasi hyökkääjistä eniten SM-liigassa. Hän oli kentällä niin tasakentällisin kuin yli- ja alivoimillakin. Tuntui kuin miestä ei taaskaan pysäyttäisi mikään. Toisin kuitenkin kävi. Tuli nuorten MM-kisat, pettymys ja peliväsymys. Kenenkään on turha alkaa väittämään etteikö Granlundin otteissa olisi väsymys paistanut hänen palatessaan HIFK:n kokoonpanoon pienen huilitauon jälkeen. On aivan selvä fakta, että syksyllä kaukalossa luisteli parempi Granlund kuin nyt keväällä. Tähän vielä runkosarjan lopun kuumeilut päälle niin voidaan todeta ettei Mikke ole nyt parhaassa mahdollisessa kunnossa, ei läheskään samassa vireessä kuin viime keväänä. Tämä on yksi niistä syistä, miksi HIFK ei taistele mestaruudesta tänä keväänä, mutta ei kuitenkaan missään nimessä ainoa syy!
Ennen play-offien alkua HIFK:n ainoana epäonnistumisen mahdollisuutena pidettiin tietynlaista peli-identiteetin puutetta. Runkosarjassa huippuyksilöillä vielä voitetaan paljon, kuten HIFK:kin osoitti, mutta pudotuspeleissä asia onkin toinen kun sarjassa vastaan asettuu huippuvireessä oleva ja roolituksensa kuntoon saanut joukkue. Tämän joukkueen ollessa vielä huippumateriaalin omaava Jokerit niin pelkkä yksilötaito ja selkeän peli-identiteetin puuttuminen on tullut tiensä päähän. HIFK:lla on kaksi roolitukseltaan onnistunutta ketjua ja ne ovat Granlundin johtama ykkönen sekä Liivikin johtama nelonen. Se ei yksinkertaisesti riitä kun vastustajalla on neljä loistavasti roolitettua ketjua. Vai voiko joku väittää, että Redenbach sopisi Rajamäen ja Huhtasen keskelle tai Kuhta saa parhaat onnistumisensa pelaamalla samassa ketjussa Järvisen tai Huhtasen kanssa? HIFK:n roolitus on mennyt perseelleen ja joukkueeseen on ollut kesken kautta liikaa virtaa. HIFK ei ole se sama yhtenäinen joukkue kuin viime kaudella vaan joukko tähtiä ilman selkeää roolia ja peli-identiteettiä!
Mikä meni pieleen? Viime kauden mestari, jonka perusrunko pysyi tähän kauteen lähdettäessä pääosin kasassa. Ainoa suuri muutos tapahtui valmennuspuolella kun "hifkinnäköinen" Petri Matikainen otti päävalmentajan paikan Kari Jaloselta. Merkittävimmät yksittäiset pelaajamuutokset tapahtuivat hyökkäyksessä kun Pohjois-Amerikkaan menetetyn Lennart Petrellin tilalle hankittiin erityylinen Eero Somervuori ja sentteriosastolle ostettiin isolla rahalla Kim Hirschovits. Joukkuetta pidettiin kauden alla selkeänä ennakkosuosikkina ja vielä vahvempana kuin mestaruuskaudella.
Kauden alku oli kuitenkin erittäin vaikea. HIFK ei missään tapauksessa vaikuttanut syksyllä siltä joukkueelta, joka toi pitkästä aikaa mestaruuden stadiin edellisenä keväänä. Kärsittiin ainakin jonkin asteen mestaruuskrapulasta ja uuden valmentajan tuomista muutoksista. Innokkaimmat alkoivat jo vaatia Matikaiselle potkuja. Lisäksi Kim Hirschovits oli flopannut täysin ja hänen oli vaikeuksia mahtua jopa pelaavaan kokoonpanoon.
Lääkkeenä mestaruuskrapulaan hankittiin Janne Pesonen, joka oli ehdottomasti ainakin syksyn ellei koko kauden kovin kaappaus SM-liigassa. Maailmanmestari Pesonen hankittiin ratkaisemaan otteluita etenkin kevättä ajatellen ja häneltä odotettiin tulosta heti, koska miehen piti olla NHL-leirityksen jälkeen kovassa kunnossa. Pesosen tulo ei kuitenkaan heti alkanut kääntämään HIFK:n kurssia. Joukkueen otteet alkoivat kuitenkin parantua aikaisemmasta, mikä loi olennaisesti uskoa tulevaan. Seuraava paha takaisku tuli kuitenkin Juuso Riksmanin loukkaantumisen muodossa ja kun vielä selvisi, että miehen kausi on ohi niin syke koko HIFK-leirissä alkoi taatusti nousta. Kaikki kun tiesivät, että Mika Norja ja Jan Lundell eivät ole mestaruuksia torjuvia maalivahteja.
Riksmanin tilalle melko pian saatiin hankittua saksalainen maajoukkueveskari Dennis Endras. Endras oli heti alussa hyvä ja melko pian hänen tulonsa jälkeen HIFK pääsi oivaan vireeseen. Ennen joulutaukoa petopaidat olivatkin jo yksi liigan kuumimmista joukkueista. Seuraava kysymysmerkki kohdistui nuorten MM-kisoihin ja Granlundin veljespariin. Miten HIFK pystyisi joulun jälkeen kääntämään voittoja itselleen erityisesti ilman loistavasti pelannutta kultakypärä Mikaelia ja erinomaisesti liigaympyröihin sopeutunutta Markusta. Kisat kuitenkin kestäisivät muutaman viikon. Uhkakuvat osoittautuvat kaikesta huolimatta turhiksi ja joukkue pystyi mainiosti joulutauon jälkeen kääntämään otteluita voitoiksi kiitos mahtavan työmoraalin.
Tammikuun alussa uutisoitiin uudesta hankinnasta, Tyler Redenbachista. Sentteri hankittiin vahvistamaan jo ennestään vahvaa hyökkäystä. Monet kuitenkin epäilivät puolustussuuntaan huolimattoman taitopelaaja Redenbachin sopeutumista joukkueeseen. Redenbachin hankinnan jälkeen sinetöityi myös Hirschovitsin kohtalo, hän sai lähteä. Redenbachin alku HIFK:ssa oli erittäin vaikea. Mies ei saanut aikaan tehoja ja niitä häneltä nimenomaan odotettiin, lisäksi puolustussuuntaan pelaaminen oli odotetusti surkeaa. Redenbach alkoi saada onnistumisia vasta helmikuussa päästessään Ville Peltosen ja nuoremman Granlundin väliin. Kolmikko osoittautuikin runkosarjan lopulla erittäin vaaralliseksi ketjuksi. Siirtorajan kynnyksellä tehtiin vielä muutama muutos kun floppi nimeltään Miikka Tuomainen siirtyi Turkuun TPS:n leipiin ja Raumalta hankittiin vastaavasti Lukossa vähälle peli-ajalle jäänyt Tuomas Huhtanen ikään kuin tilalle.
Tapaus Mikael Granlund. Granlundin kaudesta voisi avata vaikka oman ketjunsa, mutta jääköön tällä kertaaa. Granlund aloitti kautensa loistavasti, aivan kuten odotettiin. Hän oli pistepörssin kärkimiehiä ja odotetusti yksi liigan dominoivimmista pelaajista, tai oikeastaan Zabosrkyn ohella dominoivin. Nuori sentteri pelasi hyökkääjistä eniten SM-liigassa. Hän oli kentällä niin tasakentällisin kuin yli- ja alivoimillakin. Tuntui kuin miestä ei taaskaan pysäyttäisi mikään. Toisin kuitenkin kävi. Tuli nuorten MM-kisat, pettymys ja peliväsymys. Kenenkään on turha alkaa väittämään etteikö Granlundin otteissa olisi väsymys paistanut hänen palatessaan HIFK:n kokoonpanoon pienen huilitauon jälkeen. On aivan selvä fakta, että syksyllä kaukalossa luisteli parempi Granlund kuin nyt keväällä. Tähän vielä runkosarjan lopun kuumeilut päälle niin voidaan todeta ettei Mikke ole nyt parhaassa mahdollisessa kunnossa, ei läheskään samassa vireessä kuin viime keväänä. Tämä on yksi niistä syistä, miksi HIFK ei taistele mestaruudesta tänä keväänä, mutta ei kuitenkaan missään nimessä ainoa syy!
Ennen play-offien alkua HIFK:n ainoana epäonnistumisen mahdollisuutena pidettiin tietynlaista peli-identiteetin puutetta. Runkosarjassa huippuyksilöillä vielä voitetaan paljon, kuten HIFK:kin osoitti, mutta pudotuspeleissä asia onkin toinen kun sarjassa vastaan asettuu huippuvireessä oleva ja roolituksensa kuntoon saanut joukkue. Tämän joukkueen ollessa vielä huippumateriaalin omaava Jokerit niin pelkkä yksilötaito ja selkeän peli-identiteetin puuttuminen on tullut tiensä päähän. HIFK:lla on kaksi roolitukseltaan onnistunutta ketjua ja ne ovat Granlundin johtama ykkönen sekä Liivikin johtama nelonen. Se ei yksinkertaisesti riitä kun vastustajalla on neljä loistavasti roolitettua ketjua. Vai voiko joku väittää, että Redenbach sopisi Rajamäen ja Huhtasen keskelle tai Kuhta saa parhaat onnistumisensa pelaamalla samassa ketjussa Järvisen tai Huhtasen kanssa? HIFK:n roolitus on mennyt perseelleen ja joukkueeseen on ollut kesken kautta liikaa virtaa. HIFK ei ole se sama yhtenäinen joukkue kuin viime kaudella vaan joukko tähtiä ilman selkeää roolia ja peli-identiteettiä!
Viimeksi muokattu: