Mitä jos IFK:ssa ajateltaisiin näistä potentiaalisista KHL:ään matkaajista toisella tavalla? Eli mikäli pelaaja on tunnetusti niin hyvä, että voisi saada hyvän diilin neukuista, niin sille tehtäisiin tarpeeksi hyvä diili meille ilman mahdollisuutta siirtyä. Tämä tehtäisiin pelaajalle myös sopimustarjousta esitellessä hyvin selväksi. Tällä tavalla oikeasti hyvät pelaajat eivät menisi ohi, koska saisivat täältäkin hyvää (ja varmaa) liksaa, eikä tarvitsisi pelätä sitä, että tällainen pelaaja lähtee kesken kauden. Joku 450-600k€ kaudesta ilman pykäliä, mielellään tietenkin jollain bonusrakenteella, eli että täysi liksa helähtää isolla pistemäärällä yms. Toki jos joku Putin SKA tarjoaa 8M€ loppukaudesta, niin sittenhän lähtee, mutta normaalitilanteessa peikkoa ei olisi.
Tämähän nostaisi tietenkin pelaajabudjettia, mutta brändiä oikein rakentamalla tuokaa ei olisi mikään tekemätön paikka. Eli sen sijaan, että maksetaan 200-300k€ keskinkertaisuuksille, niin maksetaankin reilusti enemmän tähtipelaajille ja keskinkertaisuuksille reilusti vähemmän. Esim. maliset, carlssonit ynnä muut tienaisivat max 125k€ kaudesta ja jos ei kelpaa, niin muualle vain. Eikä tähtipelaajia tarvitse olla kymmenittäin, muutama riittää.
Tämä on hyvä kirjoitus ja se pitää totuudensiemenen. Sama pätee katsomoihin. Meillä pitäisi olla katsoja, jotka ostavat kausarinsa 200 eurolla ja toisaalta katsojia, jotka ostavat kausarinsa 2000 eurolla.
Mainitsemiasi tähtipelaajia ei olisi kuin ehkä 2 kpl. Riittävän hyviä veskareita saa pienemmällä potilla, samoin puolustajia. Ykköskeskushyökkääjä ja joku maailmanluokan maalintekijä voisivat olla niitä tähtipelaajia. Heillä myytäisiin lippuja ja he ratkaisisivat pelejä. Riskinä on vain se, että jos se raha on olemassa, eikä ketään löydykään niin se iso raha annetaan keskinkertaisuudelle. Hyvänä esimerkkinä Schumacherin lopettaminen formuloissa. Mies jäi pois ja hänen palkkansa annettiin Räikköselle, vaikka olisi pitänyt puolittaa se palkka, kun tuli maksimissaan puolikas mies. Schumilla oli valtava merkitys organisaatiossa. Hän rakensi sen tallin, piti yllä korkeaa vaatimustasoa, sai italialaiset työskentelmään aamuvarhaisesta iltamyöhään ja halusi voittaa. Tilalle tuli kuljettaja, joka ainoastaan halusi ajaa. Menestys heikkeni, mutta palkka oli silti yhtä kova. Tässä on se ongelma. Onko sellainen utj, joka osaa pitää lompsan kiinni silloin, jos sopivia tähtiä ei ole vapaana. Jos parilla kaudella meillä on puolen miljoonan huippusentteri ja sitten, jos ei olekaan parilla seuraavalla kaudella, niin hyväksyvätkö fanit sen vai pitääkö heitä kusettaa ja sanoa: katsokaa, meillä on nyt Malinen, hän on maailman paras ja tienaa meillä 500 tuhatta. Eli hyväksyn täysin sen, että parille pelaajalle maksetaan todella paljon, jos he ovat oikeasti sen arvoisia. Ei pitäisi siis automaattisesti maksaa aina, vaan silloin, kun tulee oikeasti paikka iskeä.
Samaa mieltä olen kyllä siitä, että keskinkertaisuuksille ei saa maksaa liikaa. Sitähän haetaan uuden utj:n rekrytoinnissa. Valtanen on ilmoittanut yhdeksi kriteeriksi sen, että maksetaan pelaajille oikeansuuruinen palkka. Tapparan Leinonen on ollut tässä hyvä. Hän ei ole maksanut ylihintaa. On aina hyvä, jos pelaajat saadaan mukaan jo siinä vaiheessa, kun heillä ei ole vielä nimestä aiheutuvaa ylihintaa. Aina sekään toki ei ole mahdollista, mutta jollain tavalla pitäisi olla tiukkana, eikä ainakaan saa olla sellaista mainetta, mikä nyt on, että HIFK maksaa mitä hyvänsä. Agentit käyttävät hyväksi tuota.