HIFK päätti ottelun peilikuvana edelliseen otteluunsa eli teki tyhjiin. Edellisen eli Blues-matsinhan HIFK aloitti yllättäen sekä oma maali tyhjänä (Lundell maalissa) että oma valmennusaitio tyhjänä (Rindellin kera) ja ottelun aluksihan sitten päästettiin reippaasti tyhjiin. Kyllä tämä jälkimmäinen systeemi on parempi.
No, ottelu ei ollut suuri tapahtuma, mutta siitä merkattiin 2 tärkeää pistettä ja tyytyväisesti myhäillen pistän merkille, että tällä kaudella HIFK ei ota pitkiä tappioputkia. Ottelussa paljastuivat seuraavat asiat:
-kun HIFKin ykkönen (lähinnä Harkins) on unessa, tehdyt maalit –sarakkeemme pienenee aavistuksen verran normaalista. Nyt muut tekivät yhden (Kultanen), se riitti. Pärän 2-0 oli kosmetiikkaa.
-mikäli Stathos pelaa kuten eilen, yksikin tehty maali riittää. Eilen Stathos pelasi vertahyytävän unelmaottelun ja näinhän se on; hyvänä päivänään Dave on liigan ykkönen ja silloin on aivan sama, onko kakkosena Brodeur, Lundell vai Rale Sohlman.
-Benysek on kuin onkin huipputärkeä kaveri eikä todellakaan kuulu myyntilistalle, vaikka pakistomme erinomainen onkin. Aivan käsittämättömän varma peli eilen. Tämä kaveri on suoraan puolustajan prototyyppitehtaalta, osaa kaiken mitä tarvitaan. Kiekkovarmuus, sijoittuminen, taklaukset etc. You name it, Laddy´s got it.
-Isokokoinen ja mukavan pahatapainen Lennart Petrell on liigan viihteellisimpiä pelaajia ja ehdottomasti lisää jääaikaa tälle nuorelle hirvelle! Tyyppi kouhottaa jarkkoruutumainen kiilto silmissään ja ajelee aivan kaikkea, mikä eteen sattuu.
-Hirso osaa tarvittaessa hieman pelata jääkiekkoa! Kyllä. Oli myöskin iholla, ajeli kädet ylhäällä ja polki mukavasti.
-ensimmäisen erän pelissään HIFK otti ottelun haltuunsa perinteisellä pitokentällisellä Vopat – Fagerstedt – Luttinen, joka pelasi Jypin ykköstä vastaan todella ryminällä. Kuten muukin joukkue, joka oli saanut selkeän taklauskomennon. Viime kaudella tuli katkottua useampi verisuoni päästä, kun alpoilijat lähtivät näitä jyp-tyyppisiä joukkueita vastaan mukaan seisoskeluun ja teki sen vieläpä kananmunat kainalossa. Henkinen yliote otetaan omia vahvuuksia käyttämällä, näin se meni eilen.
-edelliseen liittyen; ottelun kuvahan oli sellainen, että HIFK piti kiekkoa ja vei peliä ollen kentän ainoa fyysisyyttä käyttänyt jengi, mutta ykkösen uinuessa meininki oli taitotasolla aika valjua. Jyp hyökkäsi harvoin, mutta aina vaarallisesti ja pyöritti 2-erässä yhden ikimuistoisen 2 minuutin aikana peliä miten tahtoi HIFKiläisten katsellessa nälkäisinä kilometrin päässä olevaa vaihtoaitiota ”mä haluun tonne” –ajatuksin. Juuri tuolloin Dave käytännössä pelasi meille voiton. Jos Jyppi olisi tehnyt 1-3 maalia 2. erässä, olisi täälläkin kirjoitettu kuinka meillä on veskariongelma ja kakkosketjun vakava puutostila. Nyt allekirjoitan vain tuon jälkimmäisen; kaipaamme 1-2 hyvää hyökkääjää (oikeaa taitoa!) tuomaan leveyttä peliin. Fyysisyydessä, puolustus + mv-pelissä ja kovassa ykkösketjussa (hereillä ollessaan) olemme liigan eliittiryhmä. Se on pienestä kiinni.
-pakolliset Spanhelit/Vopatit; olin hyvin huolissani 3. erään asti, kun mitään pikkusikaa ei ollut nähty. Sitten tuli palkinto. Jypin muistaakseni nro 58:n roikkuessa Spanhelin selässä selkäreppumaisena olentona laidan tuntumassa, koki Spanhel jälleen primitiivisen reaktion ja löi kaveria kaksi kertaa kyynärpäällä suoraan naamaan tuomarin katsellessa muualle. Kuin ärsyttävän sikailun oppikirjasta, hienoa! Homman kruunasi viaton katse tuomariin jälkeenpäin ”mä mitään oo tehny.” Vopat oli 1. erässä The Äijä. Näytti siltä, että hänen deodoranttinsa oli pettänyt, sillä aina oli tilaa joka ruuhkassa vielä yhdelle Vopatille muiden luimistellessa pois. 2-3 erässä Vopat leikki pari kertaa Gretzkyä, mutta pelasi kokonaisuutena ehdottoman mainion ottelun. Vopat, kuten Spanhelkin, on pelaaja, joka saattaa löytyä kokoonpanosta mistä tahansa ketjusta välillä 1-4. Ja siltikin hommat tehdään. Siksi Vopat / Spanhel –duo pelaakin meillä.