Hifk hockey-urheilua vai pelkkää viihdettä?

[mixu]

Ajattelin avata otsikon koska ainakin itselleni on jäänyt epäselväksi Hifkin nykyinen rooli liigassa.
Olen myös aistinut että monelle fanille on tärkeämpää joku muu kuin urheilullinen menestys.
Itselleni se on sekoitus molempia mutta niin kauan kuin pelataan Suomen mestaruudesta niin joukkueen päätavoite pitää olla mestaruus.
Jos haluaisin pelkkää viihdettä katsoisin vapaapainia.

Myös nhl:ssä pelaajat sanovat aina tavoitteekseen stanley-cupin ja kaikki muut kuten ennätykset jne jää sen taakse.Hifkinhän pitäisi olla suomen "Kanadalaisin" seura joten ihmetyttää jos joku muu voi olla tavoitteena kuin mestaruus.

Jos en väärin muista niin monet hc-fanit täällä eivät ole juuri puuttuneet siihen kuinka Hifk menestyy eli ilmeisesti se on heille se ja sama kunhan vaan Laine syö kiekot kaukalosta:)

Olisi ihan kiva että moni meistä jotka olemme pitkään täälläkin aikaa viettäneet kertoisivat kantansa niin se varmasti auttaisi jatkossa ymmärtämään toinen toistamme.
Silloin esimerki pelaajahankinnoista ei tulisi niin paljon vääntämistä tai ainakin "urheilu"ihmiset vois vääntää siitä auttaako kaveri menestykseen ja toiset keskenään siitä tuoko pelaaja kentälle viihdettä.

 

[Kaarle8]

Olen myös aistinut että monelle fanille on tärkeämpää joku muu kuin urheilullinen menestys.
Itselleni se on sekoitus molempia mutta niin kauan kuin pelataan Suomen mestaruudesta niin joukkueen päätavoite pitää olla mestaruus.
Jos haluaisin pelkkää viihdettä katsoisin vapaapainia.

Eli siis se on ihan sama ketä noubadeja HIFK:ssa luistelee kunhan tulee menestystä? Viihteellä ei siis ole lätkässä mitään sijaa? Tuskinpa tätä nyt ihan tarkoitit. Minun IFK:ssa täytyy olla niitä persoonia ja niitä elementtejä, jotta jaksaisin seurata. Tottakai on myös tärkeää, että voittoja tulisi, mutta ilman näitä kahta en vaan jaksaisi innostua mestaruudesta. Jos menestystä otetaan, se otetaan IFK tyylillä (joilla kaikilla on tietenkin oma näkemys, mikä on IFK).

 

[Flancke]

Ajattelin avata otsikon koska ainakin itselleni on jäänyt epäselväksi Hifkin nykyinen rooli liigassa.
Olen myös aistinut että monelle fanille on tärkeämpää joku muu kuin urheilullinen menestys.
Itselleni se on sekoitus molempia mutta niin kauan kuin pelataan Suomen mestaruudesta niin joukkueen päätavoite pitää olla mestaruus.
Jos haluaisin pelkkää viihdettä katsoisin vapaapainia.

Myös nhl:ssä pelaajat sanovat aina tavoitteekseen stanley-cupin ja kaikki muut kuten ennätykset jne jää sen taakse.Hifkinhän pitäisi olla suomen "Kanadalaisin" seura joten ihmetyttää jos joku muu voi olla tavoitteena kuin mestaruus.

Loistava ketjunavaus!

Minun raaka mielipiide on että kentälle mennään vain ja ainoastaan voittamaan - samalla asenteella jonka esim. Summanen on näyttänyt koko Suomen kiekkokansalle sekä kaukalossa että valmentajana. Ja ainoa tavoite on tietenkin mestaruus - aitoon Gloryhunter tapaan!

Koska tämä ei ole IFK:lta onnistunut on viime vuosina tietysti alettu "selittelemään" tyyliin - mestaruus ei ole tärkeintä. Ehdotankin että Nordenskiöldin luolasta poistetaan kokonaan tulostaulu, mitä siellä maaleja laskemaan kun ei kuitenkaan voitto ole tärkeintä - tai vielä parempi idea - ei lasketa maaleja vaan taklauksia. Pisteet voi jo ennen matsia faksata vierasjoukkueelle - pääasia että laidat rytisee! Koff Koff!

 

[Wiltord]

Jos en väärin muista niin monet hc-fanit täällä eivät ole juuri puuttuneet siihen kuinka Hifk menestyy eli ilmeisesti se on heille se ja sama kunhan vaan Laine syö kiekot kaukalosta:)

On niitä, joille menestys on aivan sama vain ja ainoastaan tyyli ratkaisee hallille menon. Sitten on äärilaidasta niitä, joille menestys on tärkeintä. Tähän väliin mahtuu tietenkin populaa, mutta kysyisinkin, että kumpia on enemmän?

Täällä jatkoajassa on varmaankin enemmän näitä "tyyli ennen kaikkea" tyyppejä. Tosielämässä on paljon satunnaiskatsojia ja joukkueen vähemmän fanaattisia kannattajia, jotka tulevat menestyksen innoittamana halliin.

Tyyli on toki tärkeä, olen aina ollut sitä mieltä, ettei IFK saa alkaa pelaamaan kuten muut joukkueet. Vieraissa IFK:lla on jo pitkän aikaa ollut eniten katsojia, riippumatta ollaanko oltu liigassa 10. vai 3. IFK:n pitää herättää tunteita ja eniten se herättää sitä hieman katujätkämäisellä asenteella, mitä pitää aina olla mukana. Liika on kuitenkin liikaa ja vähän on tylsää, kuten Olavi Uusivirta laulaa. Jotkut varmasti nauttisivat siitä, että pelattaisiin epäfyysistä ns. neitikiekkoa tarkasti trappia pelaten ja voitettaisiin otteluita rutiinilla. Toisten mielestä se olisi aivan perseestä, tosin menestys varmasti hiukan lämmittäisi niitäkin, jotka vaatisivat fyysisyyttä. Sitten jos koohotettaisiin miten sattuu(jota on muuten tehty tällä kaudella muutamassa pelissä), pari tappelua paljon niittejä, mutta 1-5 turpiin. Siitä ei tykkäisi varmasti kukaan.

HC-fanitkin haluavat mielestäni menestystä, mutta tyylillä on erittäin suuri merkitys ja menestys sivuplussa. Sitten on näitä, jotka haluavat menestystä tyylistä riippumatta. Heille fyysisyys on vain sivuplussa.

Joskus (näköjään hemmetin harvoin) fyysinen kiekko voi olla voittavaakin ja silloin se on kaikkien fanien paratiisi. Mutta jos IFK voittaa neppikullan, niin fanit tykkäävät kaudesta paljon enemmän kuin rymisemällä puolivälieriin loppuneesta.

Sanoisin, että ennemmin neppailua ja menestystä kuin puhdasta fyysisyyttä(ei menestystä), jos pitäisi valita ja nämä olisivat toisensa poissulkevia. Ajattelen, että tyyli ei ole minulle elintärkeä, mutta samalla toivon, että meillä olisi Vopatin tasoinen hanskaaja joukkueessa ja että joka kaudella joukkueesta löytyy pari inhottavaa pommittajaa puolustuksesta ja hyökkäyksestä.

Mutta en panisi vastaan, vaikka joku kausi kokeiltaisiinkin pelkästään menestyä jättäen tyylin hieman vähemmälle. Sama se, kannatan seuraa hamaan loppuuni asti, vaikka hinaisivat sirkusporukan punapaitoihin.

Joillekin tyyli on keino selittää huonoa menestystä ja sitä kautta hienoista häpeää IFK:n puolesta. Kun hävitään vaikkapa narreille 3-0, niin sanotaan, että viis pisteistä, me vietiin teitä fyysisesti ja näin ollaan muka voittajia vaikka tulos sapettaa sisällä päin. Jos jotakin joukkuetta viedään fyysisesti, niin mielestäni silloin pitäisi aina peli pystyä voittamaan, sillä jos ei voiteta fyysisestä yliotteesta huolimatta, niin mitä hyötyä siitä on?

Niin ja minähän en ole HC-fani, joten ehkäpä minun ajatukseni teilataan täysin, mutta tämä on nyt vain minun pienen pääni mielipide. Ja hieman rassaa tämän kauden huonohko joukkue ja sarjatilanne, mutta en gång IFK, alltid IFK.

 

[Kalkun rusakko]

Ne jotka itse urheilevat aktiivisesti&tosissaan tai ovat joskus urheilleet tietävät sen että voittamaan sinne kentälle joka kerta mennään. Vain tulos on ratkaisevaa urheilijalle.Ei siellä kentällä ajatella että: "Ai saatana, mahtaakohan tää ratkaisu miellyttää E9:n hörökorvaista, pisamanaamaista, ärrävikaista ja vähän ylipainoista tyyppiä"

Tämä voi olla monen pippelinvääntäjän vaikea käsittää. Nämä kaverit ovat niitä joiden ainoa todellinen kosketus urheiluun on ala-asteen liikuntatunneilta pesiksen peluu, siinä valinta viimeisenä jengiin ja joutuminen sieppariksi etukentälle sekä otsikkoon saatu lujahko kakkosrajasivallus.

nimim. "hei ope täytyyks mun käydä suihkussa vaikka mä en oo hikoillu yhtään"

 

[Daespoo]

Joka jengillä pitäisi mestaruus olla tavoitteena - erot tulevat sitten siitä millä tyylillä tämä mestaruus saavutetaan. Siinä missä Kärpät erottuu taito- ja luistelupelillään niin HIFK:ssa haetaan sitä ryminävoimaa mutta tavoitteet PITÄISI olla sama.

Tällä hetkellä HIFK:n materiaali ei oikein mahdollista kunnon ryminää ja sitä kautta ei kunnon menestystäkään.

 

[lintu]

Haluan menestystä, mutta en hinnalla millä hyvänsä. Tärkeintä on tyyli jolla menestystä haetaan.

On aivan selvää, että jokaikinen pelaaja lähtee kaukaloon voittamaan, mutta IFK:n pelifilosofia on fyysinen ja voittoa tullaan toivottavasti aina hakemaan oikealla tyylillä. Kärpät pelaa hienoa kiekkoa ja kunnioitan Kärppiä, mutta en kestäisi jos IFK pelaisi niin.

 

[Kiekkoleijona]

Ajattelin avata otsikon koska ainakin itselleni on jäänyt epäselväksi Hifkin nykyinen rooli liigassa.
QUOTE]


Ei hifkillä mitään roolii ole.

 

[scholl]

onko urheilu viihdettä, jos menestystä ei tule?

Siis molempi parempi. Jos matseissa ei ole viihtyisää, ei se ole kivaa, vaikka menestystä tulisikin, mutta toisaalta ei kukaan halua ottaa turpaansa illasta toiseen eli pitää olla menestyvä joukkuekin.

Paras vaihtoehto on siis se, että ottelut tarjoavat kaikin puolin vähän jotakin eli fasiliteetit ovat kunnossa, ihmiset viihtyvät erätauoillakin, joukkue pärjää, nähdään hienoja suorituksia, maaleja, taklauksia ja miksei joskus tappelukin. IFK:n tasoisen ja kokoisen organisaation pitää pystyä pelaamaan mestaruudesta ja yltämään mitaleille joka kevät.

 

[scholl]

Koska tämä ei ole IFK:lta onnistunut on viime vuosina tietysti alettu "selittelemään" tyyliin - mestaruus ei ole tärkeintä. Ehdotankin että Nordenskiöldin luolasta poistetaan kokonaan tulostaulu, mitä siellä maaleja laskemaan kun ei kuitenkaan voitto ole tärkeintä

Tuohan on kuin naisten kymppi. On erittäin kummallista, että Ruotsista löytyy kymmeniä tuhansia naisia Tjejmilille ja menestyksestä saa kunniaa ja hyvää mieltä. Täällä Suomessa sosiaalidemokraatit vittuilumielessä järjestävät naisille tapahtuman, jossa aikaa ei oteta ja kukaan ei tiedä, miten meni. Joku 200kg oli yhtä hyvä kuin huippukuntoinen otus. Termos.

On hyvä ajatella vähän laajemminkin tuota kirjoitustasi. Se laittaa miettimään, että tehdäänkö kaikki oikein ja onko oikeat tarkoitusperät. Tottakai mestaruuden pitää olla tärkein tavoite, mutta siihen ei vain ihan joka kausi voi yltää. Pitäisi toki yltää huomattavasti useammin kuin, mitä sm-liigan aikana on pystytty. IFK esimerkiksi ei voi olla huonommin menestyvä kuin joku TPS, joka tulee pienemmästä kaupungista talousalueelta, jossa lähes kaikilla menee huonosti.

 

[Flancke]

Tässä saman otsikon alla voidaan myös varmasti miettiä onko IFK:n haluamalla/edustamalla "pelityylillä" nykykiekossa mahdollista edes voittaa mitään.

Jos katsoo viiden viime vuoden finaalijengejä sm-liigassa niin vastaus on ei. Esim Kärpät on loistavaa ja näyttävää kiekkoa pelaava ryhmä - jolle fyysinen peli varmasti kuuluu jossain määrin ohjelmaan - mutta tärkeysjärjestyksessä se on ehkä sijalla 3-5.

Jortikan valmentamia jengejä (Tps, Jokerit) on turha edes tähän kastiin laskea. Rautakorpi (Tappara) on tapaus erikseen - en lähde hänen ominaisuuksia tässä miettimään - hänen joukkueissa fysiikka tulee esiin vähän eri tavalla.


Koska on viimeksi sm-liigassa tai Ruotsin sarjassa pelannut finaalissa jengi joka panostaa räminään samalla tavalla kun IFK ainakin usko/uskottelee panostavansa?

Ja sama juttu kun katsoo mm-kisoja ja muidenkin sarjojen pelejä. Vauhti vain nousee, pelaajista tulee enemmän stereotyyppisiä - kukaa jaksaa enää taklata 60 minuuttia ja jahdata vastustajaa kuola suupielissä? Vastaus on - ei kukaan!

 

[ms.qvist]

Ja sama juttu kun katsoo mm-kisoja ja muidenkin sarjojen pelejä. Vauhti vain nousee, pelaajista tulee enemmän stereotyyppisiä - kukaa jaksaa enää taklata 60 minuuttia ja jahdata vastustajaa kuola suupielissä? Vastaus on - ei kukaan!

Ei välttämättä jaksakaan jokaista peliä ja sitä 60 minuuttia mutta kyllä löytyy kuitenkin esimerkkejä sen puolesta, että menestyä voi myös muullakin tyylillä kuin pelkkään taitoon perustuvalla kiekolla, kuten menestyivät NHL:n puolella parhaimmillaan Avsit ja Wingsit - kummastakin joukkueesta löytyi taitoa mutta myös fyysisyyttä ja kovuutta.

Sanoisin, että HIFK:n resursseilla olisi mahdollista luoda kotomaamme liigaan joukkue mikä menestyy omalla konseptillaan jossa yhdistyvät em. elementit. Kaikkien liigajoukkueiden ei siis tarvitse olla toistensa klooneja, kaikkien ei tarvitse pelata ajokoirakiekkoa tai neppailla vaihdosta toiseen ja menestyä tällä reseptillä.

Mielestäni on vain hyvä, että HIFK hakee menestystä omalla tyylillään, menestyäkseen on vain resurssit kohdennettava oikein ja työn oltava sopivan jänteikästä.

Otsikon kysymykseen vastatakseni, HIFK:n on mahdollista tarjota kannattajilleen menestystä ja samalla viihdettä mutta tämä vaatii paljon töitä taustalla, perustuksen on oltava kunnossa jotta kaukalossa kaikki toimii kuten pitääkin. Tarkoitan edellisellä sitä, että jokaisen (tai lähes jokaisen) osasen on natsattava kohdilleen organisaatiossa pelaajista johtoon jotta tulos olisi haluttua.

vlad.

 

[Daespoo]

Ryminäkiekolla voi varmasti menestyä mutta se vaatii erittäin tarkasti mietityn rosterin ja paljon selkeämmän roolituksen kuin puhdas taitokiekkotyyli.

 

[King Harvest]

Menestystä, tyylillä.

Aika hyvä ketjunavaus mixulta. Turhaa kuitenkin luokitella ihmisiä tuollaisiin lokeroihin kuin "menestystä haluavat" ja "Tyyliä haluavat, menestyksellä ei ole mitään väliä".

Mitä itseeni tulee, niin haluan menestystä, mutten halua sitä millään totaali-trap-kiekolla. Haluan sitä IFK:n omilla, perinteisillä, aseilla: Fyysistä mutta tarpeeksi taitavaa peliä, tätähän esitti mm. 97-98 joukkueemme, se olikin melkoinen malliesimerkki siitä miten hommat toimivat tällä pelityylillä nykykiekossa.

Koska tämä ei ole IFK:lta onnistunut on viime vuosina tietysti alettu "selittelemään" tyyliin - mestaruus ei ole tärkeintä. Ehdotankin että Nordenskiöldin luolasta poistetaan kokonaan tulostaulu, mitä siellä maaleja laskemaan kun ei kuitenkaan voitto ole tärkeintä - tai vielä parempi idea - ei lasketa maaleja vaan taklauksia. Pisteet voi jo ennen matsia faksata vierasjoukkueelle - pääasia että laidat rytisee! Koff Koff!

Tässä on sellaisen miehen tekstiä, joka ei ole tajunnut -tai ei halua tajuta- mistä hommassa on kyse. Ei voi kuin ihmetellä.

Tuskin kukaan IFK-faneista haluaa nähdä pelkkää verta jäällä, kaikille on kuitenkin se menestyminen kohtuullisen tärkeä juttu. Ainakin harvassa ovat ne jotka seuraavat pelkkiä tappeluita ja taklauksia.

 

[ms.qvist]

Ryminäkiekolla voi varmasti menestyä mutta se vaatii erittäin tarkasti mietityn rosterin ja paljon selkeämmän roolituksen kuin puhdas taitokiekkotyyli.

Näin juuri, likimain jokaisen osasen on tuolloin natsattava täysillä kohdilleen - ei pelkästään kaukalossa vaan koko organisaatiossa jotta joukkueen kokoaminen ja valmennut onnistuu halutulla tapaa.

Tuloksen on oltava haluttua sekä alhaalta ylös että ylhäältä alas edettäessä, ja Helsingin kokoisella talousalueella HIFK:n kaltaisella organisaatiolla on kaikki eväät tällaiseen menestykseen jos vain kaikki osaset loksahtavat paikalleen.

Helppoa se ei ole mutta täysin mahdollista, sellaisesta HIFK:n edellinen mestaruus on myös eräs oivallinen esimerkki.

vlad.

 

[Sledge Hammer!]

Itselleni tämä HIFK:n kannattaminen on aina ollut tulosurheilua: silloin kun voitetaan on kivaa ja silloin kun hävitään niin vituttaa. Jos tyyliä pitää uhrata sen eteen että oltaisiin hieman lähempänä Suomen Mestaruutta niin siitä vaan. Tai toisin päin; jos tyyli vie tavoitteesta kauemmas, niin ei kiitos.

Kärjistäen neppailukulta voittaa ryminähopean (1999).

 

[JanJ]

Koska tämä ei ole IFK:lta onnistunut on viime vuosina tietysti alettu "selittelemään" tyyliin - mestaruus ei ole tärkeintä.

Eri seuran kannattajana olen tästä samaa mieltä.
HIFKin resursseilla pitäisi joka kausi olla neljän parhaan joukossa ja finaalipaikkakin muutaman vuoden välein. Rahaa on, mutta sitä ei käytetä oikein. Ja kun ei homma toimi, vedetään brändikortti esiin.

 

[ervatsalo]

Mitä on IFK-toiminta?

Niin, omasta mielestäni IFK on profiloitunut lähinnä keskiraskasta häiriökäyttäytymistä harrastavien hieman ylipainoisten ja paksujalkaisten nahkatakkijannujen suojainstituutioksi ja puuhamaaksi, jonka suojissa ja nimissä em. tahot voivat harrastaa veljellistä yhteenkuulumista ja muuta toimintaa, joka muuten tuomittaisiin mitä suurimpana moukkamaisuutena ja perseilynä.

Samassa laumassa tietysti roikkuu lauma hieman boheemihtavia tai luusahtavia perinteiseen naisten alemmuuteen uskovia naishenkilöitä, jotka kokevat, että pullantuoksuiset pehmomerkonomi-isätyypit ovat lähinnä turhaa nykyajan hapatusta ja haluavat pysyä perinteisen mieskuvan mukaisessa vahvassa, mutta näkymättömässä talutusnuorassa.

Itse IFK:n rooliin liigaskenessä kuuluu mielestäni lähinnä narrin ja pääpellen rooli, koska millään muulla, kuin synnytetyiden otsikoiden määrällä ei tunnu olevan väliä

Täältä tähän

 

[#76]

Kiteyttäisin omat odotukseni HIFK:n suhteen kolmeen sanaan:
Taklauksia, taitoa ja taistelua.

Taklauksia näkee ja yleisökin osaa niihin reagoida kunnolla. Jopa vastustajan kunnon niiteille annetaan arvostusta, koska The Jäähallissa kuuluu taklata ja kovaa.

Taitoa HIFK:ssa on harvoin, mutta kyllä sytyttää kun joku veivaa oikein tosissaan ja saa vastustajan näyttämään D-junnuilta. Tätä elementtiä kaipaa joukkueeseen lisää ja paljon. Lisäksi rohkeutta antaa kundien yrittää käyttää taitoelementtejä eikä roiskia vain pitkää päätyyn.

Taistelua kaipaisin kaukaloon lisää. En tarkoita nyrkkitappeluita, jotka voivat tosin toimia joukkueen herättäjinä tai vastustajan pelin sotkijana ( vrt. HPK-peli ), vaan kaipaa sitä perikanadalaista asennetta, että "mehän voitetaan tämä peli" ja loppuunasti pelaamista, eikä sellaista laiskaa mukapelailua mitä olen viime vuosina aika ajoin nähnyt.

Pelin hallissa tulee olla viihdyttävää ja yllämainituista elementeistä saa aikaan viihdyttävän joukkueen, jolla on lisäksi edellytykset voittaa.

 

[Johannes]

Niin, omasta mielestäni IFK on profiloitunut lähinnä keskiraskasta häiriökäyttäytymistä harrastavien hieman ylipainoisten ja paksujalkaisten nahkatakkijannujen suojainstituutioksi ja puuhamaaksi, jonka suojissa ja nimissä em. tahot voivat harrastaa veljellistä yhteenkuulumista ja muuta toimintaa, joka muuten tuomittaisiin mitä suurimpana moukkamaisuutena ja perseilynä.

Samassa laumassa tietysti roikkuu lauma hieman boheemihtavia tai luusahtavia perinteiseen naisten alemmuuteen uskovia naishenkilöitä, jotka kokevat, että pullantuoksuiset pehmomerkonomi-isätyypit ovat lähinnä turhaa nykyajan hapatusta ja haluavat pysyä perinteisen mieskuvan mukaisessa vahvassa, mutta näkymättömässä talutusnuorassa.

Kiitos Ervatsalo, kuvaus meistä miehistä kertoo sen, että jossain on vielä linnake, jossa ei olla pudottu vielä ihan kokonaan tähän nykyajan pullamössö-yhteiskuntaan. Sait melkein kyyneleet silmiini kiitoksestasi HIFK-miesten osalta.

Tuon sanan luusahtavia käyttäminen ihan kenestä tahansa naisista on sen sijaan mieheltä uskomatonta moukkamaisuutta. Voisit heti pyytää anteeksi, ei naisista puhuta tuolla tavalla, varsinkaan HIFK-leideistä.

 

[Brewer]

IFK on profiloitunut lähinnä keskiraskasta häiriökäyttäytymistä harrastavien hieman ylipainoisten ja paksujalkaisten nahkatakkijannujen suojainstituutioksi ja puuhamaaksi, jonka suojissa ja nimissä em. tahot voivat harrastaa veljellistä yhteenkuulumista ja muuta toimintaa, joka muuten tuomittaisiin mitä suurimpana moukkamaisuutena ja perseilynä.

Kiitos, myös minun puolestani. Tuskin kukaan maailman 'benfurman' saisi oloani tuntumaan paremmalta kuin nimimerkki Ervatsalo. Tällä teesillä ja ihmisanalyysilla mentäisiin suoraan Arkadianmäelle.

 

[Caine]

Niin, omasta mielestäni IFK on profiloitunut lähinnä keskiraskasta häiriökäyttäytymistä harrastavien hieman ylipainoisten ja paksujalkaisten nahkatakkijannujen suojainstituutioksi ja puuhamaaksi, jonka suojissa ja nimissä em. tahot voivat harrastaa veljellistä yhteenkuulumista ja muuta toimintaa, joka muuten tuomittaisiin mitä suurimpana moukkamaisuutena ja perseilynä.

Samassa laumassa tietysti roikkuu lauma hieman boheemihtavia tai luusahtavia perinteiseen naisten alemmuuteen uskovia naishenkilöitä, jotka kokevat, että pullantuoksuiset pehmomerkonomi-isätyypit ovat lähinnä turhaa nykyajan hapatusta ja haluavat pysyä perinteisen mieskuvan mukaisessa vahvassa, mutta näkymättömässä talutusnuorassa.

Itse IFK:n rooliin liigaskenessä kuuluu mielestäni lähinnä narrin ja pääpellen rooli, koska millään muulla, kuin synnytetyiden otsikoiden määrällä ei tunnu olevan väliä

Täältä tähän

Jep jep..
Onhan se hauska että ihmisillä on mielipiteitä.

Oli kyllä niin naurettavaa tekstiä että en edes jaksa tän enempää kommentoida. Hohhoijjaa...

 

[mixu]

Mä katson mieleummin tämän kauden IFK:ta vaikka se jäisi pleijareiden ulkopuolelle kuin tuota aiemmin postaamaani ryhmää vaikka se kultaa voittaisikin.
IFK on IFK.

Sen verran haluan sanoa tähän että tälläinen juttu että tyyli ennen menestystä on viime vuosina tullut ilmiö.
Ne kaverit jotka pelasivat silloin kun Hifk oli parhaimmillaan 60-luvun lopusta 10-15 vuotta eteenpäin niin suurin osa heistä arvosti mestaruuksia ja muita ei edes laskettu.
Jos joku olisi ehdottanut Hexi Riihirannelle jotain ryminäpronssia niin kaveri olisi saanut nopeat lähdöt.

Ilmeisesti viime vuosien taaperrukset ovat tehneet sen että kun menestystä ei tule niin alettiin puhua tyylistä.Satasauksiin nähden mitätöntä menestystä selitellään sitten että oli ainakin tyyliä vaikka senkin suhteen on ollut vähän sitä sun tätä.

Mutta asia tuli selväksi Linnun kohdalla.

 

[tant gredulin]

Samassa laumassa tietysti roikkuu lauma hieman boheemihtavia tai luusahtavia perinteiseen naisten alemmuuteen uskovia naishenkilöitä, jotka kokevat, että pullantuoksuiset pehmomerkonomi-isätyypit ovat lähinnä turhaa nykyajan hapatusta ja haluavat pysyä perinteisen mieskuvan mukaisessa vahvassa, mutta näkymättömässä talutusnuorassa.

Silloin kun minä olin nuori ei vielä ollut pullantuoksuisia pehmomerkonomi-isiä, eivätkä pelaajat käyttäneet pitkiä kalsareita. Nyt näitä 'pullaa kalsareissa' -kavereita käy väyhkäämässä täälläkin :)

Itse asiasta sen verran, että sama keskustelu käydään joka vuosi. Kuitenkin se tapa, jolla IFK pelaa, on kiveen hakattu jossain aivan muualla kuin täällä.

 

[Svante]

HIFKin resursseilla pitäisi joka kausi olla neljän parhaan joukossa ja finaalipaikkakin muutaman vuoden välein. Rahaa on, mutta sitä ei käytetä oikein. Ja kun ei homma toimi, vedetään brändikortti esiin.

Tätä en olisi koskaan uskonut: Olen samaa mieltä JanJ:n kanssa. Halleluja!