Toki voittojuhlat olivat hieman normaalia riehakkaammat, mutta onneksi jalat pysyi maassa niin joukkueella kuin kannattajilla. Vähän pelkäsin etukäteen, jos homma menee överiksi vaikka pitch invasionin merkeissä, vaikka vielä ei ole mikään varmaa. Tunnelma oli kirkkaasti kauden parasta, niin koti- kuin vierasfanien osalta vaikka kokkolalaiset ehkä vähän lamaantuivat johdon nopean katoamisen myötä.
KPV oli tosiaan alussa todella vahva ja ei puuttunut paljoa, ettei olisi tullut 0-2-maaliakaan, mutta Kollar venyi hyvin. En olisi uskonut, että tällaisessa pelissä tulee ensimmäiseen 15 minuuttiin kolme maalia, ja sen jälkeen kun ne tulivat, en uskonut että maalit jää siihen. Muutamia vaarallisia paikkoja molemmilla oli tuonkin jälkeen, mutta aika hyvin HIFK kuitenkin piti peliä hallinnassa.
Kajaani varmisti tänään sarjapaikkansa. Vaikea sanoa, onko parempi että vastassa on vapautuneesti panoksentota peliä pelaava joukkue viimeistä kertaa tällä kaudella kotiyleisön edessä ja siinä sivussa haluavat sotkea vitun hesalaisten nousujuhlat, vai veitsi kurkulla pakkovoittoa metsästävä. Oli miten oli, kyllä kaiken järjen mukaan sieltä pitäisi irrota vähintään se tasapeli ja KPV:hän tarvitsisi kai vähintään 9-0 voiton KTP:stä, että menisi tasapisteissä ohi. Pientä huolta tietysti aiheuttaa se, minkälaisen miehistön tuonne saa liikkeelle. Punaisen kortin ottanut Kuusijärvi on varmasti sivussa ja mikä mahtaa olla loukkaantuneiden Mustosen ja Cozarin tilanne viikon päästä? Tai menikö Halmeella korttitili täyteen? Ja joku siellä otti loppuhetkilläkin osumaa, mutta taisi palata vielä kentälle.
Ensi viikonlopussa on kaikki ainekset todella klassiselle HIFK-viikonlopulle. Ensin Kiben paita perjantaina kattoon ja sieltä sitten kohti Kajaania liiganousua hakemaan.