Viestin lähetti Cairns
Mistä sinä tiedät että kaikki ovat terveitä ja täydessä kunnossa? Jotkut pelaavat tälläkin hetkellä sellaisessa kunnossa, jossa ei pitäisi mutta on pakko.
Tuskinpa Häppöläkään tässä vaiheessa juuri loukkaantumisen jäljiltä vielä ihan täydessä iskussa on, mutta tuskinpa Hirsokaan koko kautta rikkinäisenä on pelannut. Tarkoitus ei ole dissata Hirsoa. Minä en saa nautintoa yhdenkään IFK pelaajan epäonnistumisista. Häppölällä on omassa pelissään sellainen pieni pilke, joka tuntuu tällä hetkellä monelta IFK pelaajalta puuttuvan. Siinä läpiajossa sen huomasi. Kaveri selvästi nautti tilanteesta, eikä pilannut tilannetta turhalla hosumisella.
Jhag tuossa Vokoun ketjussa kertoili mielipiteitään IFK:n taktiikasta, jossa peli tavallaan annetaan vastustajalle ja itse pyritään karvaamalla, rikkomalla ja vastaiskuilla luomaan tilanteita. Varsinaisesti pelaamallahan IFK hyvin vähän tuo kiekkoa ylös. Kuhta taitaa olla ainoa, joka siihen edes pystyy. Yksi ongelma, joka minua ihmetyttää aiheeseen liittyen on tämä pitkien kiekkojen päätyyn heittely. Miksi se niin monesti menee sillä tavalla, että kun kiekko lyödään päätyyn, niin tämä tuntuu tulevan hyökkääjille ikään kuin yllätyksenä ja tuloksena on se, että hyökkääjät joutuvat joko jarruttelemaan siniviivan pinnassa tai sitten he lähtevät siihen vasta siinä vaiheessa, kun kiekko on jo kopsahtanut päätylautaan. Molemmissa tapauksessa vastustajan puolustajilla on aikaa siivota kiekko pois ja näistä tilanteisiin päästään harvoin, kun esimerkiksi Summasen aikainen maajoukkue teki WC:ssä tätä niin, että pitkät kiekot olivat oikein ajoitettuja ja hyökkääjät tiesivät milloin ja minne kiekko tulee, jolloin hyökkääjät ylittivät siniviivan täydessä vauhdissa samanaikaisesti kiekon kanssa. Suomi rakensi näin paljon tilanteita kyseisessä turnauksessa, mikä olikin varmasti ainoa vaihtoehto taitotasoltaan kovempia joukkueita vastaan.
On muuten erittäin vaikea hakea IFK:n joukkueesta positiivisia yllättäjiä tältä kaudelta.
Muutama tulee mieleen:
Arttu Luttinen: A-junnujen pelejä Luttiselta nähneenä ihmettelin, että miksi miehellä on NHL-varaus ja Holmalla ei, koska mielestäni Holma oli IFK:n nuorten mestaruusjoukkueen näkyvin pelaaja. Kai ne scoutit jotain tietää, koska Luttinen pelaa läpimurtokautta ja Holmalla on vaikeuksia mahtu kokoonpanoon. Holmalla tosin loukkaantuminen alla.
Pasi Saarinen: Tärkeä pelaaja IFK:lle toivottavasti jatkaa ensi kaudella. 7 maalia kasassa tässä vaiheessa kautta, mutta se ei edes kerro vielä edes puolta totuutta.
Hannu Pikkarainen: Nyt jo odotettua isommassa roolissa, joskin osaksi loukkaantumisten takia. Tulevaisuudessa tärkeä IFK pelaaja, jos NHL ei vie.
Kimmo Kuhta: Ei varsinaisesti yllätys, mutta siinä mielessä mies kuuluu listalle, että verrattuna viime vuoteen mies on saanut olemattomassa määrin tukea ketjukavereiltaan. Tällä hetkellä pienessä lamassa.
Lennart Petrell: Tätä miestä ei hukata
Pettymyksiä sitten riittää, joista vain pahimmat mainitakseni:
Joonas Vihko & Turo Järvinen: Tehotonta tuhertamista. Järviseltä odotin viime kauden perusteella kovaa kautta, mutta
19 peliä 0+0=0 -4??
Marek Zidlicky: Kun kaverilla on eväitä NHL-tasolla olla supertähti, niin siihen verrattuna esitykset ovat olleet raju pettymys. Nashvillessä etenkin YV:llä kova peloite, mutta nyt ylimielistä neppailua.
Brett Harkins: Minä en voi ymmärtää miten yhden kauden aikana voi pelaajan taso romahtaa noin totaalisesti. Miehestä ei ole jäljellä, kuin hitaus viime kaudesta. Syöttöjen maagisuus on kadonnut täysin.
Muut ovat sitten pelanneet suurinpiirtein odotetulla tasolla. Jereltä odottaisin hieman enemmän.