Nyt en ymmärrä hyvät ystävät, kuinka joku voisi olla kyllästynyt HIFK:n lätkäjengiin.
Tää on mun urheilupuolen HIFK:
Pelataan ensin tappiollinen koti-otteluiden runkosarja ja kun käväiset 3 päivän ulkomaan matkalla, niin HIFK ehtii pelaamaan kevään 2009 play-offit matkasi aikana, kuten minulle kävi tosielämässä. Kotimatseissa jengin peli-ilme on pelokas, arka ja valmis romahdukseen, pienimmästäkin takaiskusta. Ykkösmaalivahdiksi hankittu raukka romahtaa suunnilleen terapian tarpeeseen marraskuun sarjataukoon mennessä. Puolustukseen "skoutataan" ykkösylivoiman taitopakki näkemättä pelaajaa itse kaukalossa. Faneja arvostetaan niin paljon, että jengin kasaamisen epäonnistuttua totaalisesti hommataan porukkaan tappelija. Ykkösvalmentaja ei reagoi pelin aikana muuttuviin tapahtumiin, vaan luottaa "systeemiin" tai johtoasemassa määrää porukan peruuttelemaan kohti omaa maalia. Kakkosena on tyyppi, jota ei tunnistaisi edes hallin käytävällä, vaikka kävelisi vastaan. Utj on henkilö, jonka karisma hipoo miinusmerkkistä numeroa ja tehtävien hoitaminen on samaa tasoa. Hän ei myöskään kommunikoi kannattajien kanssa.
Ei tähän voi kyllästyä. Tämähän tappaa nauruun. HIFK on vähän kuin "Jaska Jokusen" baseball-joukkue, jos joku jaksaa vielä muistaa. "Ottelu" oli hallussamme, kunnes peli alkoi. 10 kautta ja 1 (yksi) pronssi, ei voi enempää vaatia.