Miken peliaika on kyllä ollut tasaisesti nousussa eikä vähiten siksi, että kaveri pelaa nykyään alivoimaakin. Tämä ratkaisu itseäni hiukan ihmetytti alkuun, kun koin Mikaelin parhaiden avujen olevan kiekollisena (noh, osittain totta) ja mietin että turha sitä on av:lla väsyttää. Mutta mitä nyt olen erityistarkkaan seurannut kevään korvalla miehen puolustuspelaamista, on nähtävissä vähän sellaista mikkokoivumaista pelisilmää sijoittumisen, oikea-aikaisten katkojen ja yleisen varmuuden muodossa. Mikke on ainakin tähän asti korvannut fysiikan puutteita esimerkillisesti peliälyllään, mutta nähtäväksi jää mitä tapahtuu kun pleijareissa otteet kovenevat.
Ja tästä päästäänkin siihen omaan huolenaiheeseeni nro 1 pudotuspelejä silmällä pitäen, eli senttereihimme. Granlund-Ramstedt-Wirtanen-Liivik riittää kyllä paperilla, mutta miten käytännössä? Viime keväänä sekä Ramu että MG upposivat aikamoiseen syväjäähän, joka aukesi osittain vasta kun ARG-ketju kasattiin uudelleen. Tänä keväänä meillä ei ole juurikaan mahdollisuutta siihen, kun Miken paikalle ei löydy korvaajaa. Jos ja kun mestaruus on ainoa tavoite, täytyy pystyä kaatamaan joukkue kuin joukkue valtavan paineen alaisena. Miten kestää nuorten miesten kantti? Mikke on jo nyt niin paljon parempi kuin vuosi sitten tähän aikaan, etten ole edes hänestä niin huolissani. Ramu sen sijaan...se nähtiin viime keväänä, miten käy kun pleijareihin lähdetään yhden ketjun varassa. Toivottavasti mies on fyysisesti pelikuntoinen ja kaivaa sieltä henkiseltäkin puolelta ne viimeiset patruunat kun niitä tarvitaan. Ja jos narrihuhut pitävät paikkaansa... noh, onnea vaan sinne. Olisit nyt silti jonnekin muualle mennyt.