Re: Owenille junnuista
Viestin lähetti JHag
Uskotaan kuitenkin sitten vasta kun nimet ovat papereissa. Varmaan muistat myös T.Ruudun lähdön, jota pidettiin outona ja yllättävänä, olihan Tuomo pelannut vain yhden SM-liigaottelun. Niin kauan kun Jokereiden organisaatiossa vaikuttaa Erkka (+Summanenkin), on pelkkä tasokas valmennus hyvä syy nuoren pelaajan lähteä. Siis sellaisen, joka ajattelee uraansa kokonaisuutena tähtäimenään lopulta NHL. Toinen hyvä esimerkki tästä on Niklas Hagman, vaikkei Narrien kautta lähtenytkään. Jos Nikke olisi jäänyt HIFKiin, ei hän olisi nyt Floridassa. Ruudun molemmat veljekset lähtivät paremman valmennuksen takia Jokereihin, tämä on ihan faktaa. Se vaikutti enemmän kuin raha, jota Hjallis tokikin tarjosi enemmän. Samoin Tuomo sai paremman sopimuksen muiltakin osin, niinkuin täälläkin on moneen kertaan kerrottu. Mutta se, mikä vaikutti eniten oli mahdollisuus kehittyä kiekkoilijana. Tämän vahvistaa myös veljesten lähipiiri.
Mutta mutta. Silloinhan meillä olikin Kuula Lehkonen, jota pakoon monet pelaajat viisaasti lähtivätkin. Käsittämättömän huono valinta Frankilta, puhumattakaan Kuulan diilin jatkosta, kun oltiin vähän onnellakin pudotettu Tappara. Mielestäni, pitkin hampain tämän myönnän, Tuomo teki kiekkoilijana ihan oikein lähtiessään Kuulan komennosta Narreihin. Nyt hänen peliajastaan/vastuustaan ei ole ollut puutetta. En näe mitään syytä, miksei Hirsollekin voisi tapahtua näin. On pötypuhetta, että Narrien omat junnut ovat automaattisesti "paljon parempia". Sentteriosastolla siellä on tarjolla Tuomon lisäksi Laine - enkä näe Hirsoa + hänen potentiaaliaan kovinkaan huonona varsinkaan Laineeseen/Sainomaahan verrattuna.
Tässä on paljon asiaa, mutta yhteen kohtaan haluaisin puuttua. Nimittäin tämä Summasen ja Westerlundin loistokkuus nuorten pelaajien kehittäjänä, mikä mielestäni ei ole täysin yksioikoinen asia. Se on totta että tämän kaksikon jäljiltä on lähtenyt NHL:ään paljon pelaajia, ja että moni vähemmän lahjakas kaveri on noussut aivan uudelle tasolle W&S:n käsittelyssä. Mutta mitalilla on myös toinen puoli.
Nämä NHL:ään päätyneet kaverit ovat yleensä olleet liigassa jo kohtuullisen pätevöityneitä pelaajia, jotka ovat sen viimeisen "silauksen" hankkineet W&S:n rääkissä (Timonen, Lydman, Tuomainen, Hentunen, A-J Niemi, Haakana). Heillä on siis ollut alla vähintään muutama liigakausi (Tuomaisen tapauksessa Amerikassa) ja ainakin toistasataa ottelua ennen parivaljakkomme treeniin joutumista. Tällaisille pelaajille on ilman muuta tehnyt hyvää olla kovassa valmennuksessa, saada vastuuta ja peliaikaa hyvissä joukkueissa.
Mutta kuinka on sitten käynyt Tuomo Ruudun kaltaisten keltanokkien, nuorten lahjakkuuksien joiden olisi pitänyt juuri näiden koutsien alaisuudessa ottaa se ratkaiseva askel huipulle? Ensinnäkin tulee mieleen pari nykyistä NHL-pelaajaa, jotka W&S-akselia tuskin hirveän lämpimästi kiittelevät: Niklas Hagman ja Toni Dahlman. Jälkimmäiselle Summanen tiettävästi jopa ehdotti luistimien ripustamista naulaan. Kovin paljon tuskin myöskään hyötyi New Jerseyn farmissa tällä kaudella kunnostautunut, IFK:ssakin aikoinaan käväissyt Mikko Jokela. Viime mainittu tosin, myönnetään, houkuteltiin suurkaupunkiin aivan liian nuorena.
Jokerien nuorista Tommi Santala häipyi pikaisesti Hämeenlinnaan, ja perässä seurasi pian Eero Somervuori, joka myöskään W&S:n valmennuksessa ei onnistunut lyömään itseään läpi. Sittemminhän näistä herroista on läänin pääkaupungissa kuulunut sitäkin enemmän. Edmontonissa kyllästyttiin vuoden -99 ykkösvarauksen ainaiseen roikkumiseen Jokerien kolmos- ja nelosketjuissa, ja niinpä Jani Rita lähtikin Atlantin taakse farmisarjoihin kouliintumaan. Tuloksista päätellen ilmeisen onnistunut veto. Tämänhetkisistä supernuorista taas Teemu Laine näyttää seuraavan edellämainittujen tietä. Ja usko tai älä JHag, jopa tässä yhdessä jokeriketjussa (olikohan Jokerit-Kärpät) purnataan jokerifanien toimesta Tuomo Ruudun peliaikaa ja hukkaan kulumista Antti Törmäsen laiturina kolmosketjussa!
Harva asia on mustavalkoinen, niin ei tämäkään. Sen allekirjoitan että esim Jarkko Ruudun ja Jere Karalahden NHL-tasolle kehittymisen kannalta W&S:n piiskattavana oleminen oli ratkaisevan tärkeää, ja nämä olivat siitä tasosta vielä keväällä -97 aika kaukana. Siitä olen myös, minäkin pitkin hampain, samaa mieltä että Tuomo Ruudun tapauksessa (vaikka rahakin varmasti merkkasi) kannatti jo pelkästään valmennuksen takia lähteä IFK:sta. Kuulapää Kekkonen oli suuri katastrooffi, ja näin jälkeenpäin ajatellen se puolivälierävoitto Tapparasta keväällä 2000 oli meille todellinen Pyrrhoksen voitto. Siitähän se nuorten joukkopako lopullisesti lähti liikkeelle, eikä ihme. Eldritch kirjoitti jossain toisessa ketjussa, että Kekkonen julkisesti kaavaili Salmelaista ja T. Ruutua vitosketjuun seuraavalle kaudelle. Ei ihme, että pojat vaihtoivat maisemaa.
Mutta koko tämän pitkän (ja sekavan) kirjoituksen pointti oli osoittaa, että Jokerit ja Rami eivät ole Vihkolle ja Hirschovitsille mikään järkevä vaihtoehto poikien itsensä kannalta. Pojat ovat siihen vielä liian "märkäkorvia", kannattaa muistaa että Hirsokin vielä syksyllä haki vauhtia A-junnuista ja Mestiksestä vaikka nyt on mennyt lujaa muutamat viime viikot. Vaikkakin kysyntää aivan varmasti on ollut. Ja on totta ettei minkäänlaiseen ylimielisyyteen ole IFK:lla tässä asiassa varaa, sen tosiaan jo tapaus T Ruutu osoitti. Ellei muuta niin onhan se aina pahimmalta kilpailijalta pois...
Peliaika kuitenkin on se tärkeä asia mitä nuoren pelaajan on saatava, oli valmentajana kuka hyvänsä. Ajattelepa vaikka HPK:ta ja Jukka Jalosta. Mies on varmaan monien silmissä Westerlundiin ja Summaseen verrattuna täysi luuseri ja saamattomuus, joka tunnetaan lähinnä saamistaan lukuisista potkuista. Mutta niinpä vain ylempänä mainitut herrat Santala ja Somervuori ovat siitäkin huolimatta kehittyneet ja viihtyneet niin, että ovat suvainneet allekirjoittaa jatkosopimukset. Huolimatta siitä että Jokerit jahtasi, huolimatta siitä että NHL lienee molemmilla se lopullinen tavoite. Katsovat ilmeisesti sen onnistuvan ilman Summasta ja/tai Westerlundia.
En yritä mitenkään kiistää kyseisten valmentajien saavutuksia ja ammattitaitoa, tarkoitus oli lähinnä tuoda vähän lisävalaistusta asiaan. Yksi parivaljakon erikoisaloista on nämä fyysiset, hiukan kädettömät ja jonkinlaista liigarutiinia omaavat roolipelaajat kuten Tom Laaksonen, Mikko Ruutu ja Tomek Valtonen. Nämä kaverit ilman muuta ovat menneet eteenpäin W&S:n käsittelyssä. Mutta kun herroilla käytännössä joka vuosi on ollut käsissään tasokas materiaali ja menestyspaineita, on se yleensä merkinnyt juuri nuorten (hyökkäys)pelaajien peliajasta ja kehityksestä tinkimistä.
Joten odotellaan kauhulla ja katsotaan mitä tapahtuu, mutta omasta mielestäni Hirsolla ja Jonella olisi kyllä tietyt järkisyyt olla loikkaamatta ainakaan Jokereihin. Niin, onhan meilläkin nyt Ape, mutta kuinka kauan? En ole itsekään saanut täyttä selvyyttä jatkaako Ape meillä myös ensi kauden, asiasta kun on tihkunut vähän kahdenlaista informaatiota.