Neljä maalia on minulla jäänyt mieleen SM-liigassa.
Ensimmäinen näistä sijoittuu kauden 1997-98 kolmanteen välieräotteluun Ilves Jokerit. Kolmannessa erässä peli oli 2-1, Robert Berakowski karkaa läpiajoon Jokeripuolustajilta. Bura harhauttaa malissa olleen Kettererin, mutta kiekko menee sivuraudasta päätyyn. Ketterer ja joku Jokeripakki huokaisee jo helpotuksesta, mutta Burakowski jatkaa peli. Kauhea kääntölämäri nolla kulmasta ja kiekko varmasti maaliin. Ilves voitti kyseisen ottelun 3-2 ja eteni finaaliin.
Kuluneelta kaudelta on jäänyt kolme maalia mieleen.
Ensimmäinen maali syntyi runkosarjassa ottelusa Ilves-Blues. Peli meni jatkoajalle tilanteessa 0-0. Bluesin pakki (olisikohan ollut Vykoukal) saa jäähyn. Ilvekseltä on jäällä Tukio, Nikko, Viitakoski ja Raipe. Raipe, ja Tukio syöttelevät keskenään, välillä kiekko käy myös Nikolla, jolle haetaan vetopaikaa, Viitakoski tekee maskia. Nikolle tulee monta hyvää maalintekopaikaa, mutta laukaus joko epäonnistuu tai kimpoaa Bluesin pelaajista takaisin Ilveksen pelaajille ja myllytys jatkuu. Raipe syöttää Tukiolle, Tukio takaisin Raipelle, Raipe jälleen Tukiolle, Tukio jatkaa yhdellä kosketuksella kiekon Nikolle, Nikko pistää ensin hämylaukauksen ja syöttää kiekon takaisin Tukiolle, Tukio laukoo sydänmensä kyllyydestä kiekon verkon perukoille.
Toinen mieleen painuva maali on kuluneen kauden playoffeissa viidennessä puolivälieräottelussa IFK-Ilves. Peli menee toiseen jatkoerään. Miettinen tuo kiekon hyökkäysalueelle syöttää sen Antti Bruunille ja Bruun nostaa kiekon maalin kattoon.
Kolmas maali, joka on jäänyt mieleen on pronssiottelun voittomaali. Raipe pitää kiekkoa, lähtee siniviivalle päin, jättää kiekon Ville Koistiselle. Koistinen luistelee kulmaan, kääntyy ja syöttää kiekon keskelle lipuneelle Raipelle. Raimo pistää tarkan vedon Korhosen längistä sisään.
Sitten tietysti Suomi-Venäjä ottelun Karalahden maali on jäänyt hyvin mieleen.