Viime kesänähän helteet alkoivat toukokuussa ja loppuivat syyskuun puoleen väliin. Eli tehokasta kesä- ja helleaikaa kesti yli 4 kk.
Oikeasti se myytti Suomen kesän lyhyydestä on vain myytti. Käytännössä nykyisessä ilmaston lämpiämisen ajassa voi syyskuun laskea ainakin täällä etelässä jo aivan hyvin kesäkuukaudeksi.
Tuokin vähän on vuodesta riippuvainen asia. Joskus on hyvin syksyistä menoa jo selvästi elokuun puolelta alkaen. Mutta totta toki, että se ihan täysi kesäkin voi kestää hyvinkin tuon 4 kuukautta yhtä soittoa.
Mutta pari sanaa nyt vielä tästä aiheesta. Sen jälkeen, kun sain ilmastoinnin kuntoon asuntooni, niin kesän helteiden kanssa ei ole suuremmin tarvinnut kipuilla. Voin kuitenkin kuvitella, että monille se on todella haastavaa aikaa. Voi olla, että ei ole esimerkiksi jostain syystä mahdollisuutta hankkia asuntoonsa viilennystä, ja kämppä on sitten aikamoinen pätsi. Tiedän kokemuksesta (olikohan se kesä 2018, kun heinä-elokuussa oli ne superhelteet), että millaista helvettiä se on, kun ei pysty nukkumaan ja kämpässä huitelee yölläkin liki +30 lämpötilat.
Sitten monilla voi olla, vaikka itsestään täysin riippumattomia sairauksia, joita helle suuresti pahentaa. En epäile hetkeäkään, etteivätkö helteet olisi todella raskasta aikaa.
Ja sitten on nämä kaikki ilmastonmuutokseen liittyvät asiat, jotka ovat kiistattomia. Kyllä kyllä.
Mutta jos tässä nyt sitten omasta näkövinkkelistä myös hieman kommentoisin. Minulla on siis jo todella pitkään olleet nämä talven ajat sillä lailla haastavaa aikaa, että olemisesta tulee vaan jotenkin todella ilotonta ja monella tapaa aika raskasta näin talvella. Pahin aika ajoittuu yleensä joulu-tammikuuhun, mutta sieltä lokakuusta alkaen etenkin tämä pimeys ja harmaus alkaa hitaasti, mutta varmasti vaikuttamaan omaan oloon. Onneksi tänä talvena ei ole niitä kovia lumimyrskyjä ole ollut, koska se vielä tuplaa tätä vitutusta. Kaamosmasennusta tämä kai on, ja olen siihen erilaisia konsteja liikunnasta ja kirkasvalolampusta hakenut, että tätä aikaa paremmin jaksaisi.
Sitten jossain tuossa maalis- tai huhtikuun aikana alan kevään tulon myötä ikään, kuin heräämään eloon. Elämään tulee taas energia, värit ja ilokin. Siitä se alkaa sitten aina menemään parempaan, ja itse kesä on sitten aikaa, josta nautin suunnattomasti. Helteet ovat parasta, mutta tietysti kesään mahtuu kelejä laidasta laitaan, ja näin se aina Suomen lakeuksilla on.
Olen semmoinen, että tykkään sanoa ääneen, kun nautin jostain keleistä. Ja kesän helteillä totta vieköön nautin olostani tuon kuukausitolkulla jatkuneen synkkyyden ajan jälkeen, jota äsken kuvasin, että mitä se minussa saa aikaan. Nuo helleputket useimmiten tuppaavat kestämään ihan maksimissaankin muutaman viikon, kunnes toisenlainen säätyyppi valtaa alueen. Niin jos sitä muutamaa viikkoa on edeltänyt tuo puolen vuoden pitkä ja synkkä jakso, niin lienee ihan ymmärrettävää, että meikäläiset tykkää sen ääneen sanoa, miten on nyt kivaa, kun on tämmöistä?
Kaikki eivät diggaa helteistä. Kyllä kyllä, mutta kenties ensi kesän helteillä joillain voisi herätä tästä kirjoittamastani jotain ajatuksia, kun taas tulemme sen lyhyen helleputken aikana kertomaan, että miten on hienoa, kun on tämmöistä.
Hellettä ei pääse oikein mihinkään karkuun kesällä, kuin korkeintaan sinne ilmastoituun kämppäänsä. Mutta ei pääse myöskään tätä pimeyttä. Ja tämä pimeys kestää ihan tehtaantakuulla joka ikinen vuosi monta kuukautta putkeen.
