Kirjoitin melko pitkän otteluraportin Devils-Sharks-ottelusta ja sitten tietokoneen henki tuli ja söi sen. Saatana.
Joka tapauksessa. Devils oli vedossa, vaikka alku lupailikin kauhean alkukauden jatkuvan aiemman laisena. Selänne sujautti kauniin rystyvippauksen yläpesään ja Brodeur oli sanojensa mukaan "hirmuisen pettynyt ja jopa hieman pelokas" edellisten otteluiden huonojen muistojen johdosta.
Hätää Devilsillä ei missään vaiheessa kuitenkaan ollut. A-line oli uskomattomassa vedossa, eikä puolessa välissä peliä Sharks-maalin eteen kiekkoja poimimaan päässyt Miikka Kiprusoffkaan olisi sen esitystä pystynyt estämään. Jevgeni Nabokov ei loistanut, mutta ei hänenkään piikkiin nyt voi neljättä maalia lukuunottamatta pelin lopputulosta pistää.
Rafalski sai tililleen kaksi maalisyöttöä. Ottelun voittomaaliksi jääneen Dagenaisin... ohjauksen(?) sekä Eliasin kauniin 3-1 maalin, jossa pellen osaa esitti aina yhtä suosittu herra Ryan Marchmant, joka ensin pelattiin Rafalskin kauniin syötön ansiosta ns. kebab-kioskille, josta sinapit poskella vielä roikkuen sitten keksi rynnätä takaisin peliin ja potkia Eliasin maalin eteen jättäneen kiekon vielä verkkoon.
Hatrick Elias oli pelin ykkönen, Arnottin ja Sykoran täydentäessä ketjun mainiota panosta. Maalissa Brodeur oli horjumaton. Hieman aneemisesti pelannut puolustus sai farmista riveihinsä nuoren Commodoren, joka paikkasi Daneykoa. Ja pääsi kolmannessa erässä kokeilemaan miltä maistuu Thorntonin Sharks-väritetty hansikas. Ei mukavalta. Tosin vähemmän mukavalta taisi maistua Sharksien Jillsonille Paholaisten ison miehen, Jim MacKenzien oppitunti, jonka hän jakeli saatuaan Jillsonilta hieman Jimin kasvoja kaunistaneen vekin nenään. Pari pahaa ehti Jim töötätä ennen kuin linjamiehet olivat ketterästi paikalla. Jäähyaitioon pääsi sitten Tiimu Silaani, Jillsonin kerätessä vaihtoaitiossa rohkeuttaan ja kamppeitaan pelikuntoon. Toki tappeluun hän lähti rohkeasti.
6-1, ehkä peli aukeni vihdoin Devilseilläkin?
Samaan aikaan sai Caroliinan hurrikaanit muistutuksen maailman epäreiluudesta. Flunssa-epidemian kourissa uskomattoman hienosti taistellut joukkue piti Islandersia pihdeissään jatkoajalle saakka, mutta erittäin hyvän ottelun pelannut Bates kiepautti Pecalta saamansa kiekon vapaasti b-pisteen "kulmalle" luistelleelle Radek Martinekille, jolla oli kunnia tehdä uransa ensimmäinen maali loistavasti pelanneen Tom Barrasson eteen liukuvan vartalon ylitse. 2-1 ja.
Islanders painosti väsyneen oloista Hurrikaani-tiimiä lähes koko ottelun ajan, mutta Parrishin kauden yhdeksännen maalin jälkeen saristolaisten hyökkäys vain yksinkertaisesti törmäsi Barrasson erilaisiin ruuminosiin ja varusteisiin. Pisteet ehkä aivan oikein, Caroliinalle hyvityspiste loistavasta taistelusta ja Islanderseille kaksi pelin hallinnasta. Hurrikaanien sairaslistalle liittyi pahannäköisesti vieressä taklatun Islanders-pelaajan jalkansa päälle saanut Sandis Ozolinsh. Juuri se sama vasen jalka joka ei ennenkään ole ollut kunnossa.
Samaan aikaan pelattiin myös kiihkeä ottelu Detroitissa, josta sitten Ronald Reaganin presidenttikauden jälkeen aina voitotta palannut Philadelphia näytti vihdoin ja viimein vievän pisteet kotiin.
MSG-kanavalta parahultaisesti viimeisten kahden minuutin ajaksi ESPN2:lle tehty siirto oli onnistunut. Sain nähdä Punasiipien lepattavan kuin kunniansa parhaina päivinä. Hirveän painostuksen keskellä, Hasekin rauhallisesti voimajuomaa hörppiessä kaukalon ulkopuolella, Detroitin hirmuniminen kenttämiehistö syötteli kiekon b-pisteelle siirtyneelle Fedoroville. Peli tasan 2-2!
40 sekuntia ennen loppua.
Mahtoi kuuleman mukaan erinomaisen pelin pelannutta Brian Boucheria Flyers-pömpelissä riepoa.
ja riepoi varmasti 20 sekuntia myöhemmin kahta kauheammin, kun aivan identtiseltä paikalta, aivan samaan kulmaan ja aivan samalla tavalla polvilleen tippuneen Boucherin olkapään ylitse sujahti ratkaisuja tekemään tottuneen Brett Hullin napakka laukaus.
Philadelphia oli myynyt maansa ja se näkyi. Tuskaa, epätoivoa ja kärsimystä oli piirrettynä mustapukuisten miesten kasvoille sellainen määrä, että siitä olisi tehnyt useammankin slaavilaisen melankolian. Upea näyte pelin loppuun pelaamisesta Detroitilta!
Illan päätti sitten Anaheimin ja LA:n välinen lepsuilu, josta ei kannata korttia kotiin lähetellä. Vierailijoitten ainoasta vastasi tepsukoissa aikoinaan ihastuttanut Göömän Titov, muuten tahdista vastasi Kings. Tutusti takaapäin taklaamista ennenkin harrastanut Ruslan Salei ei malttanut olla tööttäämättä Adam Deadmarshia rumasti selkään. Kaikkien muiden paitsi tuomareitten mielestä jäähynarvoinen teko ei kerta kaikkiaan miellyttänyt Deadmarshia ja mies luistelikin ilman mailaa Salein kiinni, sanoi ilmeisesti jotain rumemmen puoleista veti venäläistä isosti turpaan. Niin paljon ei lämpöä sitten kuitenkaan ollut ilmassa,vaan hän hän sitten ihan itse veti Ruslanin paidan tämän päälle ja siirtyi jäähyaition puolelle kärsimään tuplakakkosta.
Kolmannessa erässä Kings sitten kruisaili kolmen maalin edestä ja voitti 4-1.
Joka tapauksessa. Devils oli vedossa, vaikka alku lupailikin kauhean alkukauden jatkuvan aiemman laisena. Selänne sujautti kauniin rystyvippauksen yläpesään ja Brodeur oli sanojensa mukaan "hirmuisen pettynyt ja jopa hieman pelokas" edellisten otteluiden huonojen muistojen johdosta.
Hätää Devilsillä ei missään vaiheessa kuitenkaan ollut. A-line oli uskomattomassa vedossa, eikä puolessa välissä peliä Sharks-maalin eteen kiekkoja poimimaan päässyt Miikka Kiprusoffkaan olisi sen esitystä pystynyt estämään. Jevgeni Nabokov ei loistanut, mutta ei hänenkään piikkiin nyt voi neljättä maalia lukuunottamatta pelin lopputulosta pistää.
Rafalski sai tililleen kaksi maalisyöttöä. Ottelun voittomaaliksi jääneen Dagenaisin... ohjauksen(?) sekä Eliasin kauniin 3-1 maalin, jossa pellen osaa esitti aina yhtä suosittu herra Ryan Marchmant, joka ensin pelattiin Rafalskin kauniin syötön ansiosta ns. kebab-kioskille, josta sinapit poskella vielä roikkuen sitten keksi rynnätä takaisin peliin ja potkia Eliasin maalin eteen jättäneen kiekon vielä verkkoon.
Hatrick Elias oli pelin ykkönen, Arnottin ja Sykoran täydentäessä ketjun mainiota panosta. Maalissa Brodeur oli horjumaton. Hieman aneemisesti pelannut puolustus sai farmista riveihinsä nuoren Commodoren, joka paikkasi Daneykoa. Ja pääsi kolmannessa erässä kokeilemaan miltä maistuu Thorntonin Sharks-väritetty hansikas. Ei mukavalta. Tosin vähemmän mukavalta taisi maistua Sharksien Jillsonille Paholaisten ison miehen, Jim MacKenzien oppitunti, jonka hän jakeli saatuaan Jillsonilta hieman Jimin kasvoja kaunistaneen vekin nenään. Pari pahaa ehti Jim töötätä ennen kuin linjamiehet olivat ketterästi paikalla. Jäähyaitioon pääsi sitten Tiimu Silaani, Jillsonin kerätessä vaihtoaitiossa rohkeuttaan ja kamppeitaan pelikuntoon. Toki tappeluun hän lähti rohkeasti.
6-1, ehkä peli aukeni vihdoin Devilseilläkin?
Samaan aikaan sai Caroliinan hurrikaanit muistutuksen maailman epäreiluudesta. Flunssa-epidemian kourissa uskomattoman hienosti taistellut joukkue piti Islandersia pihdeissään jatkoajalle saakka, mutta erittäin hyvän ottelun pelannut Bates kiepautti Pecalta saamansa kiekon vapaasti b-pisteen "kulmalle" luistelleelle Radek Martinekille, jolla oli kunnia tehdä uransa ensimmäinen maali loistavasti pelanneen Tom Barrasson eteen liukuvan vartalon ylitse. 2-1 ja.
Islanders painosti väsyneen oloista Hurrikaani-tiimiä lähes koko ottelun ajan, mutta Parrishin kauden yhdeksännen maalin jälkeen saristolaisten hyökkäys vain yksinkertaisesti törmäsi Barrasson erilaisiin ruuminosiin ja varusteisiin. Pisteet ehkä aivan oikein, Caroliinalle hyvityspiste loistavasta taistelusta ja Islanderseille kaksi pelin hallinnasta. Hurrikaanien sairaslistalle liittyi pahannäköisesti vieressä taklatun Islanders-pelaajan jalkansa päälle saanut Sandis Ozolinsh. Juuri se sama vasen jalka joka ei ennenkään ole ollut kunnossa.
Samaan aikaan pelattiin myös kiihkeä ottelu Detroitissa, josta sitten Ronald Reaganin presidenttikauden jälkeen aina voitotta palannut Philadelphia näytti vihdoin ja viimein vievän pisteet kotiin.
MSG-kanavalta parahultaisesti viimeisten kahden minuutin ajaksi ESPN2:lle tehty siirto oli onnistunut. Sain nähdä Punasiipien lepattavan kuin kunniansa parhaina päivinä. Hirveän painostuksen keskellä, Hasekin rauhallisesti voimajuomaa hörppiessä kaukalon ulkopuolella, Detroitin hirmuniminen kenttämiehistö syötteli kiekon b-pisteelle siirtyneelle Fedoroville. Peli tasan 2-2!
40 sekuntia ennen loppua.
Mahtoi kuuleman mukaan erinomaisen pelin pelannutta Brian Boucheria Flyers-pömpelissä riepoa.
ja riepoi varmasti 20 sekuntia myöhemmin kahta kauheammin, kun aivan identtiseltä paikalta, aivan samaan kulmaan ja aivan samalla tavalla polvilleen tippuneen Boucherin olkapään ylitse sujahti ratkaisuja tekemään tottuneen Brett Hullin napakka laukaus.
Philadelphia oli myynyt maansa ja se näkyi. Tuskaa, epätoivoa ja kärsimystä oli piirrettynä mustapukuisten miesten kasvoille sellainen määrä, että siitä olisi tehnyt useammankin slaavilaisen melankolian. Upea näyte pelin loppuun pelaamisesta Detroitilta!
Illan päätti sitten Anaheimin ja LA:n välinen lepsuilu, josta ei kannata korttia kotiin lähetellä. Vierailijoitten ainoasta vastasi tepsukoissa aikoinaan ihastuttanut Göömän Titov, muuten tahdista vastasi Kings. Tutusti takaapäin taklaamista ennenkin harrastanut Ruslan Salei ei malttanut olla tööttäämättä Adam Deadmarshia rumasti selkään. Kaikkien muiden paitsi tuomareitten mielestä jäähynarvoinen teko ei kerta kaikkiaan miellyttänyt Deadmarshia ja mies luistelikin ilman mailaa Salein kiinni, sanoi ilmeisesti jotain rumemmen puoleista veti venäläistä isosti turpaan. Niin paljon ei lämpöä sitten kuitenkaan ollut ilmassa,vaan hän hän sitten ihan itse veti Ruslanin paidan tämän päälle ja siirtyi jäähyaition puolelle kärsimään tuplakakkosta.
Kolmannessa erässä Kings sitten kruisaili kolmen maalin edestä ja voitti 4-1.