Joo, ei toimi Keparin sydemit, ei. Nää jutut on niin monen klikkauksen takana, että pitää tosissaan tietää systeemit.
Turha tulla siis unksuttaan mistään tekijänoikeuksista, perskeles! Olkaa hyvä!
Lehkosen kausi muistetaan
Seppo Luokkala
KOKKOLA (KP)
Kokkolalainen jääkiekkoilu rimpuili parhaan valtakunnallisen tason kintereillä jo 1950- ja -60-luvuilla. Suomensarjan, maakuntasarjan, III-divisioonan ja II-divisioonan nähneenä Kokkola palasi omalle paikalleen keväällä 1993. Hermes HT nousi silloin divariin, missä se on pysynyt yhtäjaksoisesti 8,5 pelikautta.
Hermes on sijoittunut vuodesta toiseen divisioonan (nyk. Mestiksen) kärjen tuntumaan. Seitsemännen sijan vastapainoksi löytyy jopa sarjavoittokin. Ikimuistoisimmat pelit pelattiin kuitenkin kevättalvella 1998, kun Hermes ja Kärpät kilvoittelivat liigan nousukarsinnassa.
Ismo Lehkosen valmentamassa joukkueessa nähtiin tuon kauden aikana peräti 56 eri pelaajaa. Vaikka massaa oli paljon, kantoi Hermeksen ykkösketju paljon vastuuta. Lehkosen mukanaan tuomista tähdistä Timo Pärssinen kiekkoilee nykyään NHL:n Anaheimissa, Antti Virtanen (JYP) ja Aki Uusikartano (Lukko) ovat hyvää liigatasoa.
Hermeksen toiminnassa tehokkaasti mukana ollut ex-manageri Pekka Nurmi muistelee mielihyvällä juuri kautta 1997-98.
- Lehkosen vuonna pelattiin Kokkolassa parasta kiekkoa, mitä on koskaan pelattu. Sellainen joukkue olisi varmasti kärjessä, mikäli pelaisi nyt tämän päivän Mestistä, arvioi Nurmi.
- Pärssisten ja Virtasten kanssa ei olisi hävettänyt yhtään lähteä SM-liigaan. Olisi se joukkue toisin pärjännyt kuin ne vanhat Hermekset, jotka saivat SM-sarjasta 1960-luvulla pinnan tai pari. Urheilullisesti Lehkosen joukkue oli valmis nousemaan liigaan. Harmi vain, että Kärpät oli meitä parempi.
Pekka Nurmi jäi Hermeksen "kokoonpanosta" kolme vuotta sitten. Joukkueen kokoaminen oli siirtynyt urheilutoimen vastaavan kontolle.
Mainittu Lehkosen vuosi jäi historiaan hyvän pelin lisäksi juuri Hermeksessä käyneiden pelaajien määrän vuoksi. Kahdeksan ja puolen pelikauden aikana on Hermeksen paidassa nähty kaikkiaan 216 pelaajaa. Kun osa on edustanut seuraa useammilla kausilla, muodostuu sopimusten kokonaismääräksi 331 (22. tammikuuta 2002 mennessä).
- Lähtökohta oli jo silloin nousun aikaan, että oravanpyörässä ollaan. Monet vahvistivat joukkueitaan, eikä Hermeksellä ollut varaa laskea tasoa. Tarvittiin menestystä, jotta tulisi enemmän tuloja. Yleisön tyydyttämistä pidettiin kaikkina vuosina tärkeimpänä seikkana, sanoo Nurmi.
Ohjat käsiin
Pekka Nurmi myöntää, ettei edes Hermes ry:n talouden romahtaminen 1990-luvun alkuvuosina muuttanut mainittavasti tilalle perustetun seuran kurssia. "Oravanpyörä" pyöri vinhasti ja miinusmerkkisiä tuloksia kirjattiin monena vuonna.
- Asioita piti pystyä viemään järkevästi eteenpäin. Mutta se oli vaikeaa. Valmentajat esittelivät yhä uusia miehiä, joiden avulla yritettiin pärjätä yhä paremmin. En pitänyt mitenkään hyvänä sitä, että ukkoja lappasi ovesta sisään ja ulos.
Nurmen mukaan seuran taloudellinen tilanne oli hänellekin osin epäselvä. - Akku tuntui lopulta aivan tyhjältä, kun rupesi selviämään, minkälaiset taakat Hermeksellä taas oli. Onneksi Juha Ritamäki tuli mukaan seuran toimintaan, Pekka Nurmi toteaa.
Nykyistä puheenjohtajaa kritisoidaan kaduilla ja kuppiloissa. Räväkkä ja suorasukainen persoona ei jätä vastapuolta kylmäksi. Entisen managerin mielestä Ritamäkeä olisi tarvittu seuratyöhön jo paljon aiemmin.
- Nykyinen systeemi olisi pitänyt ottaa käyttöön jo kymmenen vuotta sitten. Ritamäki pitää ohjat käsissään ja "Moppe" (Kalliokoski) hommaa pelaajat. Tulevaisuus näyttää hyvältä, kun uskotaan siihen, mitä markat sanelee. Ritamäki on kiistelty persoona, mutta teot puhuvat hänen puolesta. Ilman nykyjohtoa ei meillä enää olisi Hermestä.
Pelillisesti hyvää, mutta talouden kannalta raskasta divariaikaa Pekka Nurmi käy kuitenkin läpi tyytyväisenä. - Hermes on ruutunsa täyttänyt ja täyttää vastakin. Siitä ei ole epäilystä.
- Useat pelaajat muistelevat Kokkolan aikaansa lämmöllä. Hermes oli heille ponnahduslauta. Täällä ei maksettu hirveitä palkkioita, mutta tuskin kenenkään tarvitsi nähdä nälkääkään.
Seuran monista teoista yksi kaivelee edelleen managerin mieltä. - Miksi latvialaiset Klodans, Abols ja Ignatovits eivät onnistuneet Hermeksessä? Se on mysteeri, joka osaltaan vei seuraa yhä syvemmälle, aprikoi Nurmi.
Mestis kasvattaa
Tamperelainen liikkeenjohdon konsultti Jukka-Pekka Annala nosti pelaajana Hermestä divariin. Myöhemmin hän nousi A-juniorijoukkueen luotsin paikalta edustuksen vetäjäksi. Annalan komennolla pelattiin kaksi kautta. Viimeiset neljä vuotta "Jute" on valmentanut Suomen poikamaajoukkueita oman työnsä ohessa.
- Ei tässä aivan irti jääkiekosta olla. Tällä kaudella olen katsellut paikanpäällä mm. noin 50 A-nuorten liigaottelua. Hermeksen tuloksia tulee seurattua tarkkaan. Jäi Kokkolasta mukaan sen verran lukkarinrakkautta, kertoo Annala.
Jukka-Pekka Annalan mielestä Hermes, ja koko Mestis, täyttää hienosti paikkansa suomalaisella kiekkokartalla.
- Juniorimaajoukkueita ajatellen Hermeksen kaltaiset seurat ovat loistavia. 18-vuotiaille, joita minä vedän, sarja on vähän liian kova. 20-vuotiaat sen sijaan pääsevät Mestiksessä isoon rooliin. Se on paljon parempi kuin istua liigan neloskentissä. Toiseksi korkein taso kasvattaa vastuunkantajia ylemmille tasoille, Annala tietää.
Hermeksessä on pelannut neljä nuorta miestä, jotka tahkoavat nykyisin taaloja NHL-seuroissa. He ovat Pärssisen lisäksi Jukka Hentunen (Calgary), Toni Dahlman (Ottawa) ja Mika Noronen (Buffalo). Valmentajista Lehkonen sekä Pajuoja ovat nousseet liigavalmentajiksi.
- Hermes on hyvä juttu valmentajillekin. Olen erityisen iloinen, että "Ika" ja "Juupe" pääsivät monen pelaajan tavoin liigaan Kokkolan kautta.
Annala katsoo, että Hermeksen valitsema tie sijoittua säännöllisesti sarjan kärkipäähän on aivan oikea. - Touhusta menee jämäkkyys, jos tavoitteita lasketaan. Eiköhän Hermes menesty ja kasvata alan ammattilaisia jatkossakin, uskoo kevään MM-kisoihin poikamaajoukkueen kanssa valmistautuva Jukka-Pekka Annala.
Kerran kuussa ilmestyvässä juttusarjassa käsitellään keskipohjalaisen urheiluelämän ilmiöitä.
Seppo Luokkala
KOKKOLA (KP)
Hermeksen edustusjoukkueessa on Eero Huiman ansiokkaasti pitämien tilastojen mukaan pelannut 216 miestä kesän 1993 jälkeen. Eniten "kalustoa" on tullut omista junioreista. Vuonna 1995 perustetun Juniori-Hermeksen ja sen edeltäjän Hermes ry:n kautta on divarijäille luistellut 37 Kokkolan seudun junioria.
Hermes otti junioreiden SM-mitalin vuosina 1957 ja 1972. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Liigaan asti meni Kokkolasta 1990-luvulla vain Teemu Aalto, joka kartutti taitojaan myös Tapparan ja Sportin junioreissa.
Divaritasolle omia kasvatteja on nostettu parin - kolmen miehen vuosivauhdilla. Aaltoa lukuunottamatta heidän roolinsa ovat jääneet aika pieniksi. Laitinen, Salmela, Kotajärvi, Vapola ja Lassila voidaan ainakin luokitella toiseksi korkeimman kotimaisen tason pelureiksi.
Olli Lehtimäki kiekkoili toistakymmentä vuotta Hermeksen edustusjoukkueessa. Oman peliuran jatkoksi Lehtimäki innostui valmentamaan seuran junioreita. Talkoopohjalta ollaan liikkeellä liki ympäri vuoden.
- Juniori-Hermeksen asiat ovat oikeastaan aika hyvällä mallilla. Organisaatio toimii paremmin kuin joskus aiemmin. Meillä on joukkue kaikkiin muihin ikäluokkiin paitsi A-nuoriin. Sellainen kieltämättä tarvittaisiin, koska miesten II-divisioonassa pojat pelaavat pisteistä. Yksilö jää siellä vähemmälle huomiolle. Juniorin kehittyminen jatkuisi paremmin esimerkiksi oman ikäluokan SM:ssä tai divisioonassa, sanoo Lehtimäki.
Lehtimäen mukaan Hermeksen väreissä viihtyy vuodesta toiseen likimain vakiona pysyvä määrä junioreita. - Tuskin millään joukkueella on liikaa junioreita. Kokkolassa harrastetaan monia lajeja. Onneksi yhteistyö sujuu jääkiekon puolella. Maakunnasta tulee jatkuvasti hyviä poikia Juniori-Hermeksen joukkueisiin.
Edustusjoukkueessa pelaa Lehtimäen mielestä jatkossakin paljon reissumiehiä. Vastaavasti parhaat kokkolalaiset lähtevät varhain isompiin seuroihin. Esimerkiksi A-nuorten SM-liigaa pelaa nytkin useampi ex-hermesläinen.
- Kokkolassa on hyvä pelata jääkiekkoa. Puitteet ovat olemassa. On pelaajasta kiinni, mitä hän haluaa. Jos todella haluaa panostaa lajiin, on se täälläkin mahdollista, tietää Lehtimäki.
Määrä
ja asenne
Jukka-Pekka Annalan mielestä kaikki kiekkoseurat ovat melko tyytymättömiä oman junioritoiminnan tuotokseen. - Omat kasvatit ovat arvokas asia. Siksi niitä halutaan mahdollisimman paljon edustusjoukkueisiin. Määrä on tässä asiassa tärkeintä. Ellei sitä ole, ei tule laatuakaan.
- Jos Hermes saa nykyisin kaksi omaa kasvattia vuodessa Mestikseen, voidaan juniorityöhön olla oikein tyytyväisiä. Jalkapallokaupungissa ei voi vaatia enempää, tietää Annala.
Pekka Nurmi olisi aikanaan halunnut tehdä enemmän pelaajasopimuksia omien kasvattien kanssa. Eri lajien harrastajiin useilla paikkakunnilla törmännyt Nurmi kaipaisi kovempaa asennetta Kokkolan junnuille.
- Asenteissa on vikaa. Ei haluta menestyä. Toiminnan laatua ja määrää pitäisi parantaa paljon. Jos nuori pyrkii huipulle esimerkiksi musiikissa, tekee hän kuusi tuntia päivässä työtä. Sama se on urheilussakin, Nurmi toteaa.
Juha Savela (KP)
HIFK:n Juuso Riksman, 24, ja Lukon Aki Uusikartano, 24, kuuluvat pelaajiin, jotka kävivät hakemassa uralleen liigavauhtia Hermeksestä.
Uusikartano pelasi Kokkolassa kauden 1997-98, jolloin hän johti divarissa mielin määrin mellastanutta ketjua, jossa hänen laidoillaan pelasivat Timo Pärssinen ja Antti Virtanen.
- Kokkolasta jäi kaikin puolin hienot muistot, Uusikartano tiivistää.
Uusikartano oli Kokkolassa vain kauden, kun taas Riksman torjui Hermeksen maalilla kolmella eri kaudella: 1997-99 ja 2000-01.
- Ensimmäisellä kaudella tulin Kokkolaan joulun jälkeen ja hommat jäivät vähiin. Toinen kausi oli heikko: maalilla kokeili kaikenlaista äijää. Haistoin, ettei jatkosopparia edes tarjota ja lähdin Kiirunaan. Sitten tulin takaisin ja viime kausi sujui hyvin, Riksman kertaa.
Uusikartano sanoo, että Kokkolassa tilit tulivat ajallaan, mutta Riksman joutui odottelemaan pelaajapalkkioitaan.
- Palkanmaksu oli oikeastaan ainoa mikä tökki Kokkolassa. Kieltämättä harmitti, kun palkkiot eivät tulleet ajoissa tilille. Kyse ei edes ollut isoista summista, mutta niitäkin rahoja olisi elämiseen tarvittu. Onneksi pelit sujuivat hyvin, joten häiriöt pystyi siirtämään taka-alalle. Mutta mitään ei senkään puolesta jäänyt hampaankoloon: viimeiset palkkiot hoidettiin kesällä tilille, Riksman kertoo.
Kaksikon mielestä olosuhteet Kokkolassa ovat divisioonatasolle hyvät. Halli on riittävän hyvä ja harjoittelu laadukasta. Liigatasolle on kuitenkin vielä matkaa.
- Tavoitteita pitää aina olla, mutta liigatasolle nousu vaatii vielä paljon töitä. Taustaorganisaatiossa ja erityisesti juniorityössä riittää tekemistä, jotta liigassa pystyttäisiin pelaamaan pitempään. Omia junnuja on pakko tulla enemmän edustusjoukkueeseen, sillä koko joukkueen hankkiminen muualta maksaa, Riksman sanoo.
Raumalle HIFK:sta kolmen kauden jälkeen siirtynyt Uusikartano pitää Kokkolan talousaluetta riittävän isona liigaan.
- Rauma on alueena samankokoinen ja pelannut vuosikymmeniä liigassa. Oma juniorityö ja sen kehittäminen on tietysti kaiken a ja o.