Viime lauantainahan nähtiin osa "Double Clue", jossa Poirot tutustuu venäläiseen kreivitär Vera Rossakoffiin. Rossakoff on Poirot'lle se elämän suuri rakkaus, joka tulee vaikuttamaan belgialaisen herrasmiehen elämään myöhemmissäkin vaiheissa.
Tiedä sitten, lisäsikö Christie kreivittären kuvioihin, koska Poirot'n ja kapteeni Hastingsin suhteen laadusta alettiin heittää kaikenlaisia arvioita. Sinällään mielenkiintoista, että lähes aina kahden mieshahmon toverillisesta suhteesta täytyy yrittää etsiä homoseksuaalisia piirteitä.
Kuten eagle tuossa mainitsikin, on Poirot kasvanut ulos kaikesta "ylimääräisestä". Hän tietää olevansa muita älykkäämpi ja asettaakin itsensä muiden yläpuolelle, jopa hieman ylimielisyyteen saakka. Samalla mukana on herrasmiehen hienotunteisuutta, joka tasapainottaa persoonaa ja saa Poirot'n tuntumaan miellyttävältä hahmolta. Toisaalta Christie korostaa tämän ylivertaisuutta tekemällä kapteeni Hastingsista koheltavan pikkupojan ja tarkastaja Jappista pökkelömäisen peruspoliisin. Poirot'n pidättyväisen ulkokuoren sisälle kätkeytyy ilmeisen monisärmäinen henkilö, jonka piilossa olevat piirteet käyvät ilmi aika ajoin.
David Suchet tekee Poirot'n roolissa varsin mainion työn, vaikka näytteleekin toisinaan hieman ylikorostuneesti. Poirot'n ollessa kysessä, tämä on kuitenkin sopia ratkaisu.
Se, miksi itse pidän tv-sarjasta, ei kuitenkaan liity erityisesti Poirotin hahmoon tai juonikuvioihin. Mielenkiintoisinta on miljöö, 30-luvun Englanti, jonka kuvaamiseen on sarjassa panostettu, monia pieniä yksityiskohtia huomioon ottaen, todella antaumuksella. Ympäristössä yhdistyvät viehättävällä tavalla modernius ja vanhanaikaisuus.
C.S.I.:a en ole koskaan katsonut.