Mainos

Helvetti

  • 4 982
  • 21

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Jonkinlaisena spinoffina uskontokeskusteluista ja elämän suruista ja kohtaloista haluaisin jutella näkemyksiänne sekä kokemuksianne helvetistä.

Onko helvetti olemassa maan päällä ja/tai sen jälkeen, millainen on helvetti maan päällä ja/tai sen jälkeen, miksi helvetistä kuoleman jälkeen pitää puhua, miksi sellainen pitäisi olla olemassa, miksi sellaisella uhkaillaan? Millainen helvetti sinulla on ollut elämäsi aikana?

Yleisesti helvetistä, lähteenä tuttu ja turvallinen Wikipedia:

"Yleinen kuva, joka läntisen kristinuskon tarustoon sisältyy, on näkemys helvetistä paikkana, jota paholainen tai Saatana hallitsee. Hänet kuvataan taiteessa yleensä liekehtivän punaihoisena sarvekkaana ja hännäkkäänä hahmona, jolla on hiilihanko kädessä. Helvetti kuvataan useimmiten maanalaisena paikkana, jossa tulet loimottavat ja laava virtaa. Demonit, jotka useimmiten näyttävät paholaisen pienoisversiolta (vaikka esimerkiksi keskiajan taiteilijoiden kuva paholaisista oli hyvinkin mielikuvituksellinen) riivaavat ja kiduttavat kuolleiden sieluja.

...

Nykyajan kristilliset jumaluusoppineet yleensä hylkäävät tämän käsityksen ja opettavat Raamattuun vedoten, että Jeesus opetti helvetin olevan valmistettu alkujaan Saatanalle ja hänen enkeleilleen (Matt.25:41), joten Saatana ei hallitse helvetissä vaan on siellä itsekin piinattavana ikuisesti yhdessä demonien ja jumalattomien sekä Jeesuksen sovistustyön hylänneiden ihmisten kanssa.

...

Raamatussa helvettiä kuvataan yleensä sinne joutuvien ihmisten näkökulmasta. Sen katsotaan merkitsevän ikuista rangaistusta ja piinaa ilman helpotusta. Helvettiin joutuvasta ihmisestä kirjoitetaan Raamatussa esimerkiksi seuraavasti: "Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa." (Ilmestyskirja 14:10-11)."


Helvetistä puhuminen ja sillä uhkailu on ollut mielestäni röyhkeän häiritsevä piirre kristinuskossa. Se liittyy jotenkin muutenkin vallitsevaan ajatukseen kristinuskosta "ainoana oikeana kirkkona" maailmassa. En henkilökohtaisesti pidä siitä että uskonto uhkailee eikä salli vapaata ajattelua eikä keskustelua, kristinusko ei ole ahdasmielisin uskonto maailmassa mutta juuri helvetin mukana oleminen on kuitenkin turhankin vallitseva ja "varma" piirre joka liittyy keskiaikaiseen pakottamiseen nykyisessäkin "sallivammassa" kristinuskossa.

On hienoa ajatella että on moraalinen, eettinen opetus ja tyyli jolla viettää elämänsä. On hienoa ja ymmärrettävää että lapselle opetetaan toisen posken kääntäminen, se että toisen lyöminen on väärin sillä a) se voi lisätä väkivaltaa b) se voi viedä sinut vankilaan c) se voi johtaa sairaalaan d) se voi johtaa kuolemaan. Hienoa.

On hienoa ettei opetus myöskään enää ole sitä että harmaapartaisen miehen salama iskee sinua taivaalta jos teet niin, kukaan ei usko tuollaista opetusta.

Kristityt kuitenkin ainoana uskontona maailmassa lisäävät tuohon myös vaihtoehdon/johdatuksen e) se voi johtaa/se vie sinut SUORAAN HELVETTIIN. Se on järkyttävää.

Raamatun moraalinen opetus on mah~tawaa, olisi hienoa jos kaikki rakastaisivat kaikkia ja kääntäisivät toisen poskensa, mutta todellisuudessa helvetti ja vastaavat asiat ajavat ko. uskontoa aina kohti fanatismia mikä pilaa kaikki uskonnot. Helvetti on yksi asioista mikä Raamatusta tulkitaan liian sanatarkasti ja se, näinkin järjettömien asioiden sisällyttäminen opetukseen, tulee aiheuttamaan aina enemmän pahaa kuin hyvää, oman moraalittomuuden ja laiskuuden oikeuttamista.

Kaikki (kristityt) eivät tyrkytä uskontoaan, mutta siitäkin huolimatta uskontoon sisältyy tämä tyhmä ajatus että se on se ainoa oikea uskonto ja vääräuskoiset joutuvat helvettiin. Oma uskonto, palvotaan siinä sitten Jeesusta, Uusista, Allahia, Jaana Pelkosta tai Vujtek-lakanaa, on sinällään kunnioitettava ja hieno asia, mutta vain ihmiselle itselleen, se että se on paras sinulle ei tarkoita että se olisi paras uskonto kaikille muille. Tässä kohdassa kristinuskon opetus helvetistä haukkaa mahaansa hatullisen paskaa.

Mielipiteitä?
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Esimerkkinä voisin vielä lisätä että minulle helvetti liittyy aina piinaan jokapäiväisessa, maallisessa elämässä. Asia saattaa puheissa liittyä enemmän tai vähemmän vakavampaan mielenharmiin naapurin koirasta jäätelön sulamiseen, työtovereista paskaan autoon, mutta vakavasti ottaen pahimpana, todellisena helvettinä kokisin läheisen kärsimyksen henkisen tai fyysisen sairauden murtamana, kun näkee toisen pikku hiljaa hiipuvan ja väsyvän ilman että voi itse auttaa enemmän kuin tukensa verran.
 

Kyylä

Jäsen
Nykypäivän tapa tai jokin trendi on uhitella kirkolle ja uskonnolle. On helppo sanoa, että kirkko ja uskonto ovat vanhanaikaisia ja jopa taantumuksellisia. Kirkko on instituutio, joka edustaa mennyttä aikaa ja kaikki uskovat typeriä, koska antavat muiden määrittää maailmankuvansa. Ja kuitenkin kristinuskoa on valtaosalle suomalaisia edelleenkin tärkeä asia.

Helvettikysymys on hyvä esimerkki kirkon ja uskon nokittelusta. On helppo sanoa, että kirkko uhkailee ihmisiä, aiheuttaa mielipahaa ja jopa horjuttaa mielenterveyttä. Helvetti on kuitenkin käsite, joka mielletään aivan liian konkreettisesti. Se on kristinuskon käsitteistä ehkä väärinymmärretyin ja liiaksi konkretisoituna saa jopa koomisia piirteitä. Se on kuitenkin metarfora jolla halutaan kuvata ihmisen eroa Jumalasta. Se, että sille on annettu muitakin sisältöjä johtuu lähinnä keskiaikaisen ihmisen mielikuvasta. On tietysti taas helppo lyödä kirkkoa sanomalla, että se on opettanut väärin ja taas kerran saanut aikaan sotia ja ties mitä.

Jokainen ihminen luo lopulta itse oman helvettinsä. Tarkoitan tällä sitä mielen kuvaa, joka meillä kaikilla on helvetistä, Jumalasta tai vaikkapa taivaasta.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Kyylä kirjoitti:
Helvettikysymys on hyvä esimerkki kirkon ja uskon nokittelusta. On helppo sanoa, että kirkko uhkailee ihmisiä, aiheuttaa mielipahaa ja jopa horjuttaa mielenterveyttä. Helvetti on kuitenkin käsite, joka mielletään aivan liian konkreettisesti. Se on kristinuskon käsitteistä ehkä väärinymmärretyin ja liiaksi konkretisoituna saa jopa koomisia piirteitä. Se on kuitenkin metarfora jolla halutaan kuvata ihmisen eroa Jumalasta. Se, että sille on annettu muitakin sisältöjä johtuu lähinnä keskiaikaisen ihmisen mielikuvasta. On tietysti taas helppo lyödä kirkkoa sanomalla, että se on opettanut väärin ja taas kerran saanut aikaan sotia ja ties mitä.

Kirkko ja kristinusko ei ole kuitenkaan läheskään syytön siihen että asia aiheuttaa väärinymmärrystä ja skismoja. Vanhoillisesti ajattelevien, keskiaikaista mielikuvaa ylläpitävien oppien mukainen ajattelu on vieläkin yleistä myös kirkon piirissä, kyllä tällaisessa asiassa täytyy saada kirkkoa myös kritisoida. Jos ei muusta niin laiskuudesta.

En väitä että kirkon pitäisi selitellä oppejaan joka käänteessä, mutta helvetti on väärin- tai oikeinymmärrettynä ajatuksena erikoisen vääristynyt ja on omiaan luomaan kaikkea pilaavaa fanatismia, joka aiheuttaa ahneuden jne. ohella niitä sotia. Tekeekö kristinusko sitten oikeasti työtä sen eteen ettei käsitystä helvetistä ymmärrettäisi väärin?
 

Solomon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
En väitä ettenkö voisi ajatella mitä oma raamattuni olisi ilman sarvipäätä, mutta melko hankalalta se tuntuu. Tuskin silti lukisin sitä nykyistä enempää - luulisin, etten ole ikinä kokenut Saatanaa tai Helvettiä sen suuremmaksi ongelmaksi kuin Isää, Poikaa, lihallisten himojen Paratiisia tai sitä pomppulinnaani Pilvimaassa. En toki tiedä löytävätkö terapeuttini joskus (tai, tässä pitäisi kai sanoa löydänkö minä itse) sisältäni pelokkaan nahjuksen, joka istuu huoneessa allapäin ja jonka sielua liekit syyttä korventavat, mutta toistaiseksi elän siinä uskossa (luulen asian olevan niin, ei sen kummempaa), että ongelmien syy on toinen ja perimmäiset kauhukuvat ovat muualta.

Mutta koska elämä on yhtä helvettiä, korostan sitä, ettei Helvetti isolla kirjoitettunakaan ja sillä pelottelu tunnu yhtään rationaalisesta näkökulmasta Taivasta arveluttavammalta.

Golden AWe kirjoitti:
Helvetti on yksi asioista mikä Raamatusta tulkitaan liian sanatarkasti ja se, näinkin järjettömien asioiden sisällyttäminen opetukseen, tulee aiheuttamaan aina enemmän pahaa kuin hyvää, oman moraalittomuuden ja laiskuuden oikeuttamista.

Mihin viittaat tällä? Puhutko opettajan vai oppijan moraalittomuudesta? Jälkimmäisessä tapauksessa en ymmärrä mitä tarkoitat, muutenkin saat kyllä selventää.
 
Viimeksi muokattu:

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Solomon kirjoitti:
Mihin viittaat tällä? Puhutko opettajan vai oppijan moraalittomuudesta? Jos puhut jälkimmäisestä, en ymmärrä mitä tarkoitat.

Puhun opettajan moraalittomuudesta ja laiskuudesta, ts. jos opettaja kokee tahallaan tai tahattomasti luonnollisemmaksi kertoa Raamatun opetuksista ilman että kannustaisi oppilaitaan näkemään opeissa tärkeimmät eli keskeiset eettiset, hyvät puolet (jotka ovat hyvin samanlaisia kaikissa uskonnoissa ympäri maailmaa), syyllistyy hän mielestäni moraalittomuuteen vain siksi ettei kykene tai halua kertoa asioista niin että nykyajan nuorikin ymmärtäisi ne ilman syyllistämistä ja uhkailua.

EDIT: Näen siis että kyseiset, rationaalisesti arveluttavat asiat ja termit kuten helvetti tulisi pitää selkeästi erillään keskeisistä, hyvistä tavoista ja eettisistä opetuksista.
 

Solomon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Golden AWe kirjoitti:
EDIT: Näen siis että kyseiset, rationaalisesti arveluttavat asiat ja termit kuten helvetti tulisi pitää selkeästi erillään keskeisistä, hyvistä tavoista ja eettisistä opetuksista.

Ok, selvennykseksi vastaan vielä. Koska Jumala ei Jeesuksen tavoin ole esimerkki vaan käskyjen ja moraalin lähde, mun on hankala ajatella kristinuskon näkokulmasta eettisiä opetuksia, joihin ei liittyisi väistämättä jotakin ei-rationaalista tai ainakin rationaalisesti arveluttavaa. Taas, koska Helvetti ajatuksena ei ole sen kaukaisempi paikka kuin aina autuas Taivaskaan (kummassakin on käyty, ovet paukkuen), mä en osaisi kehottaa pappia unohtamaan Helvettiä opetuksissaan.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Kyylä kirjoitti:
Ja kuitenkin kristinuskoa on valtaosalle suomalaisia edelleenkin tärkeä asia.

Ei kai se nyt valtaosalle kuitenkaan ole tärkeä asia? Esimerkiksi kirkkohäiden suosio johtunee enemmän siitä, että "niin vain kuuluu tehdä", ei tulla ajatelleeksi, että olisi muitakin vaihtoehtoja. Kirkkoon kuulutaan, koska ei jakseta/muisteta/viitsitä/uskalleta erota.

Tuskin monikaan oikeasti pelkää joutuvansa helvettiin ja ei siksi eroa kirkosta.
 

Dante

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Kirkon ja raamatun helvetti-oppi ontuu minusta pahimmin juuri siinä, että hyvyyteen, uskoon ja muutenkin moraalisesti sekä eettisesti suoraselkäiseen toimintaan ja elämään pitää kannustaa negaation kautta. Jos et ole hyvä -> helvettiin grillattavaksi vs. Jos teet niinkuin sanotaan -> Jessen ja muiden hyvien tyyppien kanssa kivaan mestaan hengailemaan.

Eikö moraalisesti ja eettisesti oikein tekeminen ja "hyvä elämä" ole itsessään arvokasta ja tavoiteltavaa? Lähtökohtaisesti helvetillä pelottelun oppi on keppi-porkkana ajattelumallinen tuote, jossa yksilön valinnan rajat on koetettu kaventaa mahdollisimman ohueen tuubiin, jonka päässä taivaspaikka siintää. Minusta kirkon (erityisesti vanhoillisimman siiven) suurin ihmisen omaa ajattelua halveksuva älyllinen epärehellisyys ja looginen kömmähdys on juuri tässä. Minusta toisten kohteleminen kuten haluan itseäni kohdeltavan, toisen posken kääntäminen, vanhempien (ja Jumalan) kunnioittaminen yms. on itsessään tavoiteltavaa ilman tulospalkkiota kunnolla olemisesta ja ilman pelkoa ikuisesta jäännösverosta.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Dante kirjoitti:
Eikö moraalisesti ja eettisesti oikein tekeminen ja "hyvä elämä" ole itsessään arvokasta ja tavoiteltavaa? Lähtökohtaisesti helvetillä pelottelun oppi on keppi-porkkana ajattelumallinen tuote, jossa yksilön valinnan rajat on koetettu kaventaa mahdollisimman ohueen tuubiin, jonka päässä taivaspaikka siintää. Minusta kirkon (erityisesti vanhoillisimman siiven) suurin ihmisen omaa ajattelua halveksuva älyllinen epärehellisyys ja looginen kömmähdys on juuri tässä. Minusta toisten kohteleminen kuten haluan itseäni kohdeltavan, toisen posken kääntäminen, vanhempien (ja Jumalan) kunnioittaminen yms. on itsessään tavoiteltavaa ilman tulospalkkiota kunnolla olemisesta ja ilman pelkoa ikuisesta jäännösverosta.

Hyvä nimimerkki helvetin kommentoimiseen! Samoilla linjoilla, etiikka ei voi perustua rangaistuksiin ja palkkioihin - ylipäänsä ärsyttää uskonnossa sen dogmien ja instituutioiden pinnallisuus. Kirjaimelliset tulkinnat ovat hölynpölyä, älyllisesti täysin kestämättömiä, mutta ei suuri osa perinteisestä teologiasta ole paljon niistä edennyt. Edelleen pohjaudutaan primitiiviselle aristoteliselle logiikalle, 0-1 -ajattelulle. Mutta sinänsä länsimaiset liberaalit arvot pohjautuvat melko suoraan kristilliselle etiikalle. Ainoa rationaalinen ja älyllisesti kilpailukykyinen vaihtoehto ovat nietzscheläis-tyyppiset lähtökohdat. Eli missä on varjo kun mainitaan?
 

Gentleman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Dante kirjoitti:
Eikö moraalisesti ja eettisesti oikein tekeminen ja "hyvä elämä" ole itsessään arvokasta ja tavoiteltavaa?

Hyvin kiteytetty, on. Ainakin tulisi olla.

Itse helvetti aiheeseen, niin minusta kukin luo oman helvettinsä ja se on kaikilla erilainen. Helvetti on oikeastaan mielentila, jonka kokee kestämättömäksi.

Esimerkiksi minun helvetissäni ympärilläni on tyhjänpäisiä tyhjänpäiväisiä turhuuden henkilöityimiä jauhamassa mielikuvituksetonta ja täysin sisältököyhää tuubaa 24/7.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Dante kirjoitti:
Eikö moraalisesti ja eettisesti oikein tekeminen ja "hyvä elämä" ole itsessään arvokasta ja tavoiteltavaa?

Olen kirjoittanut joskus aikaisemminkin aiheesta Jatkoaikaan mutta ei sen väliä, kertaus on opintojen äiti.

Täällä Suomessa on nykypäivänä hyvin vaikea ajatella ihmisiä, joilla ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta menetettävää kuin oma sielunsa. Näitä ihmisiä kuitenkin on maailmassa miljoonia. Ihminen, jonka ainoa tavoite on saada hankittua jokapäiväinen elantonsa tuskin viitsisi miettiä moraalisia ja eettisiä sääntöjä, jos ei helvetinpelkoa olisi olemassa. Sieltä se elanto otettaisiin, mistä sen helpoiten saisi, eli rikkaamman taskusta. Turistin kolkkaaminen ja taskusta löytyvät muutama sata euroa/dollaria ovat kuitenkin enenmmän kuin mitä toiset tienaavat koko lyhyen elämänsä aikana.

Näin on siis meidän omaan napaan tuijottelevien länsimaalaisten syytä ylläpitää kristinuskoa ja helvetinpelkoa, sillä mitä enemmän maailmassa on luterilaista helvetinpelkoa sitä turvallisempi yksittäisen ihmisen on täällä vaeltaa.

Katolinen kirkko taas on paskantanut omiin housuihinsa antamalla papeille oikeuden syntien anteeksi antamiseen, jollon saldon voi käydä aika ajoin nollaamassa vähän samaan tapaan kuin hakisi puheaikaa R-kioskilta. Eipä ole siis mikään ihme, jos katolisissa maissa varkaudet, ryöstöt ja muut mukavat helvettiin johtavat teot kukoistavat.
 

Viljuri

Jäsen
Mielenkiintoista olisi tietää, että otaksuvatkohan teologit erilaisten personaalisten helvettien olevan mahdollisia?

Tuntuisihan tuo nyt jo 2000-luvulla oudolta, jos kaikille olisi sama helvetti. Kyllä rikkaalle täytyy olla eri helvetti kun köyhälle, ja niin edespäin.

Omassa helvetissäni voisin kuvitella joutuvani väittelemään jatkuvasti opintoneuvos E.H:n* (marxilaisen taloustieteen tohtori HC, Tampereen yliopisto) kanssa. Ikuisuushan on pitkä aika.

* nimi muutettu huonosti
 

Kyylä

Jäsen
pernaveikko kirjoitti:
Ei kai se nyt valtaosalle kuitenkaan ole tärkeä asia? Esimerkiksi kirkkohäiden suosio johtunee enemmän siitä, että "niin vain kuuluu tehdä", ei tulla ajatelleeksi, että olisi muitakin vaihtoehtoja. Kirkkoon kuulutaan, koska ei jakseta/muisteta/viitsitä/uskalleta erota.

Tuskin monikaan oikeasti pelkää joutuvansa helvettiin ja ei siksi eroa kirkosta.

Kyllä tämä tieto pitää edelleenkin paikkansa. Kirkon tekemää työtä arvostetaan jatkuvasti korkealle ja kirkko ja etenkin uskonto ovat tärkeitä asioita valtaosalle suomalaisista. Ei siitä baaritiskillä puhuta, mutta näin tutkimukset kertovat.
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Kyylä kirjoitti:
Kyllä tämä tieto pitää edelleenkin paikkansa. Kirkon tekemää työtä arvostetaan jatkuvasti korkealle ja kirkko ja etenkin uskonto ovat tärkeitä asioita valtaosalle suomalaisista. Ei siitä baaritiskillä puhuta, mutta näin tutkimukset kertovat.

Uskon, että yleinen mielipide on, että kirkon työtä humaanisessa avussa on varmasti arvostettua Suomessa. Eli sosiaalisten ongelmien auttamisessa (seurakuntien vuokra-asuntojen tarjoaminen ja ruoka-apu etc.) sekä myöskin kirkon ulkomaanapu ovat arvossaan yleisessä mielipiteessä, mutta jotenkin itsestä tuntuu, että keskimääräinen suomalainen ihminen ei normaalissa elämässään juurikaan ajattele uskon asioita, eikä varmaan monikaan käy kirkossa rippikoulun jälkeen juurikaan muulloin kun intissä ja häissä ja hautajaisissa. Itse en käy, enkä tunne ketään kuka kävisi kirkossa muuten kuin noissa tietyissä tapauksissa ja tunnen kuitenkin melkoisen monta ihmistä. Tokihan se ei tarkoita sitä, ettäkö ihmiset olisivat ateisteja, mutta kyllä silti tuntuu, että uskon asiat eivät enää kuulu suomalaisen taviksen elämään juuri koskaan.
 

Borgie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
pekutti kirjoitti:
Täältä saa tarkan ajan, milloin kyseiseen paikkaan pääsee tutustumaan:

http://www.riemurasia.net/kaatopaikka/go.php?id=1295

Itsellä vielä vajaat 40 vuotta aikaa....

Perskeles, meikäläisellä annettiin iäksi 88,5 v, enkä juksannut vastauksissani koskien elämäntapojani yhtään? En edes kaunistellut niitä. Edellisessä, tosin suppeammassa kyselyssä pääsin muistaakseni johonkin 72 v tuntumaan, mutta nythän siis tuli ~15v lisäaikaa. Jesh, taidan poltaa paksun sikarin ja vetää perseet :D

Niin ja aiheesta. Omasta mielestäni Helvetti voi olla vain metafora jollekin elämäntilanteelle, tai mahdollisesti koko elämälle, ellei sitten usko kuoleman jälkeiseen elämään, ja näin myös Helvetti voi saada useampia vaihtoehtoja.

Olen saanut ns. semi uskonnollisen kasvatuksen, eli iltarukoukset on pienenä luettu, ja kirkossa käyty häissä, hautajaisissa, ripillä ja joskus jouluna. Muuten asian on annettu olla, eli mitään mouhamista ei ole aiheesta ollut. Nuorena nulikkana uskoin aika kirjaimellisesti niihin Raamatun kohtiin jotka olivat koulun uskonnon tunneilla tai muissa yhteyksissä jääneet mieleen, mutta sitten uskoa on koeteltu se on muuttunut, ja tällä hetkellä minun on vaikeaa ilmaista lyhyesti mihin uskon ja mihin en. Isompi voima on olemassa, joka toimii evoluution lakien kautta, ja Raamattu on taas ihmisten subjektiivisesti kirjoittama, joten siinä ei käsittääkseni puhuta Jumalan suulla, ainakaan kirjaimellisesti.

Tästä päästään Helvettiin. Jos sellainen on, ja jos sellainen Jumala on olemassa joka todella rakastaa luomuksiaan, niin Raamatun Helvettiä ei voi olla olemassa. Näkisin että elämme siellä nyt, ja demonejakin meillä on täällä jo ihan omiksi tarpeiksi myös; eivät ne tarvitse tulisia siipiä tai torahampaita ollakseen. Yksi pahimmista taitaa totella nimeä: Syöpä. Tämän Helvetin hyvä puoli on se, että omilla valinnoillaan siitä voi tehdä aikalailla mieleisensä, ainakin täällä Pohjolan lintukodossa.

Mitä muuten aiheeseen tulee, niin en jaksa suuresti välittää mitä muut uskovat tai ovat uskomatta, tai mitä mieltä ovat minun mietteistäni, jokainen taplaa tavallaan.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Viljuri kirjoitti:
Mielenkiintoista olisi tietää, että otaksuvatkohan teologit erilaisten personaalisten helvettien olevan mahdollisia?

Tuntuisihan tuo nyt jo 2000-luvulla oudolta, jos kaikille olisi sama helvetti. Kyllä rikkaalle täytyy olla eri helvetti kun köyhälle, ja niin edespäin.

En tiedä teologien puolesta mutta erittäin henkilökohtainen asiahan tuo lähinnä on, omat tai muiden valinnat, tai sairastuminen, johtavat aivoissa kemiallisiin reaktioihin joiden ansiosta elämä muuttuu Helvetiksi, maan päällä kuten mainittu. Toisille se on oikea mielisairaus, sairaus, jatkuva piinaaminen, jatkuva kärsimys, toisille se on printterien epäkuntoisuus ja panhuilumusiikki, ja teknisen kehityksen myötä se voi olla yhä erikoisempia asioita.

Borgie kirjoitti:
Tästä päästään Helvettiin. Jos sellainen on, ja jos sellainen Jumala on olemassa joka todella rakastaa luomuksiaan, niin Raamatun Helvettiä ei voi olla olemassa. Näkisin että elämme siellä nyt, ja demonejakin meillä on täällä jo ihan omiksi tarpeiksi myös; eivät ne tarvitse tulisia siipiä tai torahampaita ollakseen. Yksi pahimmista taitaa totella nimeä: Syöpä. Tämän Helvetin hyvä puoli on se, että omilla valinnoillaan siitä voi tehdä aikalailla mieleisensä, ainakin täällä Pohjolan lintukodossa.

Minäkin haluaisin potkia sellaista Jumalaa joka tappaa pikkuvauvoja ja -lapsia, sillä eivät ne ainakaan omien syntiensä takia saa rangaistusta.

Syöpä on erittäin lähellä helvettiä, sillä se vaikuttaa myös läheisiin, halusipa sitä tai ei, se ei koske yksin sairastunutta.
 

Ex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Borgie on oikeilla jäljillä. "Tästä päästään Helvettiin. Jos sellainen on, ja jos sellainen Jumala on olemassa joka todella rakastaa luomuksiaan, niin Raamatun Helvettiä ei voi olla olemassa."

Edit: Mitäpä sitä tuon enempää sanomaan. Ei kukaan ole kuitenkaan kiinnostunut enemmästä löpinästä... (Enkä halua tästä ketjusta sellaista mammuttivääntöä kuin parista muusta.)
 
Viimeksi muokattu:

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Edesmenneen kuuluisan ranskalaisen kierosilmän, eksistentialismin isän Jean-Paul Sartren mukaan "helvetti ovat toiset ihmiset", mikä on hyvin totta. Toisaalta toinen komea Helvetin kuvaus löytyy James Joycen kirjasta "Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta", mutta siihen kirjattu saarna aiheesta on niin monta sivua pitkä, ettei sitä kannata tähän lainata - tuskaa, tulta ja tulikiveä siinä kuitenkin riittää ankarimmankin heavydiggarin tarpeisiin. Kannattaa tutustua, jos teema riittävästi kiinnostaa.

Suomalaisessa teologisessa keskustelussa virisi muutama vuosi sitten kiivas väittely siitä, pääsevätkö - kuten radikaalimmat papit uskovat - kaikki Taivaaseen. Kysymys on mielenkiintoinen, sillä jos kaikki pääsevät Taivaaseen, ei Helvettiin riitä väkeä, jolloin on syytä miettiä, onko Helvetillä mitään käyttöä. (Joku voisi nyt sanoa, että tässä mielessä Helvetti on kuin Hartwall Areena: se voi olla olemassa, mutta eihän siellä ole kuin isäntä palkollisineen.)

Toisaalta on esitetty myös teoria, jonka mukaan me maapallon asukkaat olemme toisten planeettojen kuolleiden sieluja, jotka vietämme nyt täällä Telluksen pinnalla iäisyyttä intergalaktisessa Helvetissä. Vaikka tämä näkemys on kiintoisa, en oikein jaksa uskoa siihen, sillä intergalaktisessa Helvetissä tuskin olisi mahdollisuutta nauttia esimerkiksi viinistä ja sukupuolisuhteista (jotka toisaalta voivat kyllä toimia astinlautana helvetillisiin tilanteisiin jo aiemmin mainitun Sartren "helvetti ovat toiset ihmiset" -lausahduksen mukaisesti).

Ehkäpä sen sijaan, että pohtisimme elämää kuoleman jälkeen (Taivaassa tai Helvetissä) meidän tulisikin miettiä, miten voisimme elää tämän mitättömän lyhyen elämämme niin, että kykenisimme parhaamme mukaan elämään Taivasta juuri nyt. Helvetinhän ainakin meille Toronto-faneille on jo vuosikymmenien ajan tarjonnut Leafsin organisaatio, jolla on selkeät sielunvihollisen tunnusmerkit: kerkeä kieli ja mielistelevä mieli. Ja katso: ettei sen joukkojen kärjessä vain ratsastaisi väärä profeetta (jolla en tarkoita Mats Sundinia)...!?
 

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Näin se kesäloma toimii..

Mielenkiintoinen aihe, lueskelin wikipedian helvetti-osuuden ja sieltä opin taas pari uutta juttua, esim. tulisen meren mielikuvan synnyn alunperin palavasta kaatopaikasta, mikä näin jälkikäteen tulkittuna puhuu helvetti-metaforan puolesta. Koska oma kuvastomme on pääosin keskiaikaista* eli tuhannen vuotta jo vanhentunutta oletetusta alkuajasta, koitin löytää helvetin merkityksen alkuperää. Lähinnä sain sen käsityksen että helvetti on ero jumaluudesta. Ja uskovalle moinen varmaan totta onkin. Mutta muuten en näe siinä kyllä mitään muuta funktiota kuin olla keppi porkkanan toisessa päässä eli saada liikkeelle uusia kannattajia ja pitää vanhat ruodussa. Mitenkään en saa siitä oikeaa tilaa vaan uskon levittäjän kuvauksen tai jopa myyntipuheen siitä miten ikävää olisi olla erossa Jumalasta. Taivas / Helvetti asetelma tuki myös mielestäni aikanaan yhteiskuntajärjestystä missä yläluokkaisen papiston oli helppo saarnata nöyryyttä ja kuuliaisuutta ja puhua palkkiosta "sitten joskus" ja vaikka välillä hieman harmittaisikin niin lohduttavasti myös pahat saavat palkkansa samalla metodilla. "Se on varmaa, että palat Helvetin tulessa" TR

*Esim. oma visioni on jossain Brueghelin Triumph of death -taulun (esim. Black Sabbathin kokoelma-LP:n kannessa, sattumalta) ja vaikkapa Sandman -sarjakuvien välimaastossa, vaikka molemmissa Helvetti on nimen omaan aktiivinen ja fyysinen paikka. Niin ja South Parkin versio pitää myös muistaa.

No, onko Helvetistä saarnaaminen sitten väärin? Toki se on ollut helppo keino saada jengi tunnustamaan väriä, varsinkin kun ihmiset olivat joko oppimattomia tai edes ilman uskonnosta vapaata tietoa**. Tuskin niinkin radikaalit ajatukset kuin tasa-arvo tai laupeudentyö olisivat aikanaan meneet kaupaksi ilman mitään palkkiota tai pelotetta. Ymmärrän siis että noita teemoja on kannattanut pitää yllä, mutta en voi hyväksyä (enää) niiden totena pitämistä. Tosin minua häiitsevät lähes kaikki muutkin laitosuskonnon kirot, tyyliin "me olemme ainoita ja valittuja ja ihan aina oikeassa mikä oikeuttaa tekemään sitä ja tätä" tai jonkun taavi taapertajan puhuminen jumalan nimessä. Kirkko tekee hyvääkin työtä mutta nuo toimivat mielessäni ikävinä vastapainoina.

**Toki jotkut koittavat yhdistää tieteen ja uskonnon etsimällä varmennuksia toiseen toisen kautta. Esim. yläasteen uskonnonopettajani teorian mukaan evoluutio oli se mitä Raamatun alussa kuvataan symbolisemmin, mikä ajatus sinänsä miellytti minua koska "oppikirjaksi" Raamattua en olisi pystynyt mitenkään mieltämään. Ja jos ajatellaan että Jeesus olisi alkanut selittämään heti alkuun että "jätkät te ootte hei kaikki polveutuneet apinoista" niin olisiko ehtinyt ristille asti vai olisiko ehkä tullut kivestä päähän het.

Ja loppukevennykseksi pala Rowan Atkinsonin Live! -esityksestä kun Helvettiin saapuu uusi satsi asiakkaita:
Okay, uhm... Atheists? Atheists? You must be feeling a right bunch of nitwits. Never mind.
And finally, Christians. Christians? Ah yes, I'm sorry, I'm afraid the Jews were right.



Hmm. Niin joo ja jos aletaan miettimään millainen olisi Oma Helvetti niin sepä olisi ehkä oikeasti liian rankkaa settiä tällaiselle saitille, eikä siihen todellakaan liity arjen esteet tai radion kanavavalinnat työpaikalla. Nehän ovatkin toisaalta vain "yhtä helvettiä". Oman Taivaan kuvailu voisi olla mielekkäämpää koska siihen voi aina liittää juttuja Kiira Korvesta vuoden 123 finaalipeliin Aat vastaan Beet..

Edit. Ja vielä jos kuolemanjälkeiseen elämään kuuluu populaarikuvaston mukainen Pietarin passiranneke ylä- tai alakertaan, paha tulee siitäkin valinnasta, mennäkö ylös juttelemaan Marilynille ja alas keikalle katsomaan Jimin, Jimin, Cliffin, Philin ja Keithin bändiä.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
D-Kiekko, Teräs-Kiekko, Eka-Kiekko
80-luvulla ilmestyneen Yöjuttu-lukemiston sankari John Sinclair päätyi seikkailuissaan taannoin helvettiin saakka. Helvetin kuvattiin olevan "monitasoinen kuin sipuli".
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös