Mä jaan nyt ensi kertaa tällä kaudella rapaa meidän kärkipelaajille. Eilinen oli juuri sellainen matsi, missä heidän olisi pitänyt astua esiin ja johtaa esimerkillään ja ennen kaikkea tehoillaan. Hiljaista oli.
Ville Leskinen: Mun silmään se pahiten yössä ollut kärkipelaaja. Eniten ihmetytti se, että jätti pari kertaa tilanteet vain ihan tylysti kesken. En muista missä kohtaa peliä se oli, mutta Lese pääsi haastamaan TPS:n pakkeja ja mietin jo, että nyt saa sitten suorittaa. Menetti kiekon, selkä suoraksi ja vaihtoon. Pakko parantaa ihan reilusti.
Jere Sallinen: Yrittää kyllä, eikä ollut syyllinen tappioon, mutta ei näyttänyt varsinaisesti miltään kapteenilta. Pikemminkin väsynyt ja jotenkin turhautuneen ja alistuneen oloinen.
Anton Lundell: Kaikki tietää ja on nähnyt sen, mihin pystyy. Yrittää kyllä hänkin ja asenteesta ei jää kiinni. Pelaa logolle, koska seura on hänelle rakas. Ei kuitenkaan tee tulosta. Ratkaisi oman ketjunsa kanssa viimeisessä Kärpät-pelissä jatkopaikan, mutta TPS-sarjassa ei ole vielä näkynyt. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ei suorita nyt sillä tasolla, mitä pitäisi.
Niki Borgström: Sama homma vähän kuin Lesellä. Ehkä yritti Leseäkin enemmän, mutta kun ne kynät eivät purreetkaan, niin vajosi täysin yöhön. Isokokoinen pelaaja, joka ei pelaa kuten isokokoinen pelaaja. Jos ei pysty parantamaan, niin tämä kausi menee kuitenkin sen pettymyksen puolelle. Sääli, sillä todella sympaattisen oloinen jäbä ja ennen kaikkea vielä stadilainen.
Toki näiden kaikkien kohdalla täytyy muistaa nämä taustat, jotka on jokaisella joukkueen jäsenellä. Jos ei kaikki koronaa ole saanut, niin kaikki oli kuitenkin kuukauden tauolla peleistä.
Ja samalla täytyy muistaa, että tuo yrittäminen ja hyvä asenne ovat perkele, niitä perusjuttuja. Nyt pitää sitten ruveta jo kyselemään kohta, että
riittääkö taso?
Mutta samalla myös sanottava:
Nothing is over!