Tulipas taas käytyä HeKin pelissä, ja kyllä kannatti. HeKi on kuin uusi joukkue sitten viimenäkemän. Taklauksia, laukauksia, periksiantamatonta taistelua jokaisessa tilanteessa, taitoa ja ripaus tuuria. Siinä tiivistelmä tämän hetken HeKistä.
Ottelussa KiVa oli, jos ei ihan vastaantulija niin pahasti ainakin jäi jalkoihin. HeKi luisteli ja taklasi Vantaan heti pelin alusta lähtien ahdinkoon. Avaukset tulivat monta kertaa HeKiläisten lapaan, ja pelin avaaminen oli muutenkin vaikeaa HeKin tiukan karvauksen ansiosta.
Liigapelaajat Vantaalla olivat aika kesyjä, mikä lie syynä. Del Grosso hyökkäsi todella rajusti pakin tontilta viilettäen useasti hyökkäyksen kärkenä kiekon kanssa, Manelius ja Helenius melko näkymättömiä, niinkuin kieltämättä koko Vantaan miehistö. Kolmanteen erään maalille vaihdettu Kautto ei myöskään kyennyt paljoa auttamaan joukkuetta. Vaikka eipä maaleista Kauttoa voi syyttää, 4-0 Mandersonin taitoa, ja 5-0 Kokkonen tarjoili Kylmämaalle tyhjiin semmoisen paikan mistä minäkin olisin kiekon sutinut maaliin.
HeKi pelasi todella hyvin. Vaikkei kekseliäitä kuvioita nähtykään niin perusasiat pelaamisessa ovat nyt kunnossa. Hyökkäykset päättyvät laukaukseen ja puolustus pysyy hyvin kasassa. Jos peli pysyy tällaisena niin kuka tietää, missä kauden päättyessä ollaan. Yleisöäkin oli mukavasti paikalla, ja ei ihme. Juuri tällaista HeKiä heinolalaiset haluavatkin nähdä. Taitoa ja ryminää sopivassa suhteessa sekä kovaa taistelua. Hyvä HeKi!!!