HC-pelaaminen, ilmiöt ja äärimmäiset saavutukset

[Silkkeri]

Tänä kasuaalipelaamisen tylsänä aikakautena pelejä on tyhmennetty ja helpotettu siihen pisteeseen asti, että vaikeimmatkin pelit ovat parin illan läpijuoksuja. Bilepelit ja lyhytjänteisyys ovat korvanneet haasteen ja hien tuoman voiton tunteen. Tasopomot kaatuvat ensimmäisellä yrityksellä, että piltitkin voivat ostaa sen uuden kummitusjunaräiskinnän yms., ja pelata sen läpi turhautumatta.

Juurikin näin. Tämä pelaajien aliarvioiminen ja turha kädestäpitely on jo pidemmän aikaa ollut trendinä ja yhä pahenee vain. Itse roolipelejä suureksi osaksi pelaavana tämä suuntaus turhauttaa aivan järjettömästi. Joku on joskus päättänyt että dialogin ääninäyttely on nykyään pakollista, koska Pekka 12v ei jaksa lukea pitkiä tekstejä muuten. No, koska kaiken dialogin on oltava ääninäyteltyä, keskustelujen määrä ja laatu on kärsinyt vuosi vuodelta yhä enemmän. Esim Baldur's Gate kakkosessa sitä dialogia oli aivan järjettömästi, lähes joka keskustelussa se 4-8 vastausvaihtoehtoa joista ehkä 1 yltiöhyvis, 1 tosipahis ja ne muut enemmän tai vähemmän neutraalin harmaan eri sävyjä. Nykypeleissä (vaikka Dragon Age 2 samalta firmalta) on joku 3 vastausvaihtoehtoa keskusteluissa, repliikit on lyhennetty ja vaihtoehtojen vieressä on vielä joku saatanan ikoni joka näyttää suoraan että onko teksti kiltisti, tylysti vai flirtisti sanottu. Minä haluan pelata peliä, en katsoa interaktiivista elokuvaa joka pitää minua helvetti soikoon vielä tyhmänäkin. Mikään ääninäyttely ei vedä vertoja ihmisen mielikuvitukselle.

Sitten se toinen syöpä, eli grafiikan kehitys. Pelien kehittämisestä on tullut niin kallista hommaa, että pienet pelitalot joko kaatuvat tai liittyvät jonkun suuren yhteyteen. (esim EA ja BioWare) Koska nykyään pelin grafiikan täytyy olla kuuminta hottia, pelifirmat keskittävät siihen aivan liikaa resursseja ja se on kaikki pois sisällöstä. Itse pelaan mielummin 80 tuntia pelin yksinpelikampanjaa kelvollisilla grafiikoilla kuin 10 tunnin putkijuoksun karkkigrafiikoilla. Esim. Baldur's Gate 2 on suurelle osalle roolipelaajista edelleenkin se "the peli" ja sitä valtikkaa ei olla lähiaikoina viemässä jos koskaan. Se sisällön määrä ja laatu on jotain mitä nykypeleissä ei nähdä enää ikinä.

Tänä kädestä pitelyn aikakautena valopilkut ovat vähissä, mutta jo tässä ketjussakin mainittu Demon's Souls oli upea poikkeus trendiin. Peli, joka ei anna virheitä anteeksi ja jossa täytyy ihan oikeasti miettiä jokaista liikettään etukäteen. Peli, joka pakottaa opettelemaan, harjoittelemaan ja etenemään yrityksen ja erehdyksen kautta. Peli, joka saa pahimmillaan ohjaimen lentämään pitkin seiniä ja parhaimmillaan tuo sellaisen onnistumisen euforian ettei paremmasta väliä. Tämä tuli pelattua noin kuusi kertaa läpi ja saatana että meni hermot ekalla parilla kertaa. Ihana peli!

 

[Diablo]

NHL-pelisarja (PS3)

NHL-pelisarja (PS3:lla pelattuna) käytännössä ainut, jota olen kunnolla pelannut. Silloin tällöin innostunut muita pelejä kokeilemaan, mutta yleensä niihin kyllästyy joidenkin viikkojen kuluessa, mutta NHL:ään ei. Voisiko sitä nyt sitten paikoin sanoa jopa HC-pelaamiseksi, vaikka kyllä ihan omaksi ilokseni rennosti pelaillen silloin kun on ylimääräistä aikaa (kun tuntuu, että paljon siellä tuli pelattua sellaisia vastaan, joille peli on koko elämä). Jostain 08- vuoden painoksesta se lähti, about joskus silloin kun tuo "skill stick" -homma tuli ja mullisti koko ohjauksen & kiekonkäsittelyn. NHL 09:n ja 10:n kohdalla pelaaminen oli paikoin aika tiivistä. Nykyistä 11:sta jaksoi vielä alkuun jonkin verran pelata, mutta sittemmin vihdoin ja viimein kyllästyin ainakin väliaikaisesti peliin ja pelimäärät ovat pudonneet muutamiin kertoihin kuukaudessa, jos sitäkään. Lisäksi ei ole yksinkertaisesti oikein aikaakaan pelata, niin kuin joskus oli.
Vanhempiakin versioita on toki jostain sieltä NHL 95:sta asti pelailtu, mutta silloin pelaaminen oli todella satunnaista, kun taas joskus 09:n aikoihin pelasi päivittäin. Sittemmin juuri tuo skill stick ja online-pelit ovat varmaan ne suurimmat yksittäiset tekijät, jotka saivat koukuttamaan oikein kunnolla.

Online-pelit ovat se juttu, joka itseäni on aina kiehtonut ja saanut pelaamaankin paljon. Tekoälyä vastaan ei jaksa tahkota, mutta kun vastassa on toinen ihminen, niin se tuo kummasti mielenkiintoa peliin. Liekkö siinä syynsä, että NHL:ää on jaksanut niin paljon pelatakkin, kun peli ei ole niin kaavamaista mitä se on tekoälyä (tietokonetta) vastaan pelatessa.

Huvittavaa kirjotella pelisaavutuksista näin, mutta menkööt. =) Ja todella mielenkiinnolla lukisin vielä kovempia änärisaavutuksia!

Kaikkea en tuolta 08:sta saakka muista, mutta voin koittaa koota alle jotain. Nämä kaikki siis onlinen puolella:
- 1vs1 -peleissä maaiman top-100:n joukossa useaan otteeseen. Joitain voittoja top-10 pelaajista.
- Voittoputki parhaillaan 42 ottelua.
- HUT pelimodissa saldo: wins 236 - loses 19 - OT loses 6. Elite playoffsien voitto useampaan kertaan ja nelisenkymmentä turnausvoittoa.
- KonsoliFINin kerran vuodessa järjestettävässä useamman sadan pelaajan turnauksessa kolmas sija ja siitä sai jotain pientä rahapalkintoa PSN:n storeen (tästä heittänytkin läppää, että koska NHL-pelissä voi alkaa ammattilaiseksi ja tienaamaan kunnolla oikeaa rahaa).
- EASHL:ssä joukkueen kanssa sijoitus parhaillaan maailman top-4 ja Suomen & Euroopan ykkösiä.

Kun opin pelin teknisen puolen, niin varmasti apuja pelaamiseen toivat lajitausta ja kiinnostus ylipäänsä jääkiekon taktisesta puolesta. Nämä kaikki kun yhdistää, niin se mahdollisti pelissä huipulle pääsemisen. Pelityyliini kuuluu pikku kynäilyä jatkuvasti ja kova syöttöruletti, jossa syötöt katsotaan jo aina hyvissä ajoin, ennen kuin kiekko on seuraavan pelaajan lavassa.

 

[Keltainen Jaffa]

HC-pelaamisen reunailmiöt: youtube

Youtubesta löytyy monen moista faq- ja walkthrough-videota. Jokainen jotain peliä tosissaan pelaava on käynyt katsomassa vinkkejä muitten, parempien pelaajien videoista. Itse en olisi koskaan päässyt Ninja Gaideneita läpi Master Ninja -vaikeustasolla ilman muitten esimerkkejä parista pomosta. Tämä on loistavaa, mutta löytyy kyseisestä videoyhteisöstä myös jotain ihan muuta hc-kamaa.

Tämän laatuvideon ansiosta ostin aikoinaan Just Cause 2:sen, joka jo mainittiinkin tässä ketjussa. Linkki vie youtubeen ja nimimerkki Ben Bujan tekemään sairaan hauskaan mokailu-, bugi- ja hassutteluvideoon. Video esitteli aikoinaan pelistä mitään tietämättömälle Keltaiselle Jaffalle pelin nerokkaat fysiikan mallinnukset ja jopa HL2:n gravitaatiopyssyä hauskemman kaapeliaseen.

Jos joku rakastaa jotain peliä näin paljon, että viettää tunnista, ei, päivästä toiseen hieroen siitä pari laadukasta youtubevideota, ja siinä samalla tienaten mainoksilla ja esitysoikeuksilla rahaa, niin sitä saa jo kutsua HC-pelaamiseksi, vaikka vaikeustaso ei olekaan huipussaan. Ben Buja on tehnyt myös monista muistakin peleistä näitä videoita, ja on jo youtubeilmiö.

Ja totta kai, minulla on myöskin oma oja lehmässä. Tässä linkki erään lapsellisen tyypin (kuka lienee) tekemään tuoreen kunnianosoitukseen Ben Bujalle: Just Cause 2: Funny Stuff

Sama peli, sama youtube, sama tyyli, ehkä huonompi laatu ja huumorintaju.

PS. Ympäri mennään yhteen tullaan. Tuskin enää jaksan pelata ko. peliä. Järkyttävä määrä pelitunteja takana ja se kaikki loppuu samaan, mistä alkoikin: videoon.

 

[ditrim]

Nyt kun uusi änäri tuli niin tässä NHL11:n statsit:

VS:
Sija 1032
383-222-39
Taso 39

EASHL:
Ottelut 489
Pisteet 699
Maalit 321
Syötöt 378

HUT:
15-8-0
Sija 5950
Kokonaispisteet 1022
Taitotaso 11

 

[Hypodermic]

- 1vs1 -peleissä maaiman top-100:n joukossa useaan otteeseen. Joitain voittoja top-10 pelaajista.
- Voittoputki parhaillaan 42 ottelua.

Nice! Saako kysyä, montako 1v1 online-matsia tuli suunnilleen esim. NHL11 puolella tahkottua? Itse pelasin reilut 500 matsia ja sekin tuntuu mielestäni normaalille työssäkäyvälle (ja naisen kanssa asuvalle) miehelle melko HC-saavutukselta. :D

Jos nyt sitten tasosta puhutaan, niin Tribes 2:sta pelasin aikoinaan ihan helvetisti ja myös Euroopan top5 "heimossa". Välillä oltiin myös Euroopan ykkösiä. Toki kyseessä on/oli melkoinen ns. marginaalipeli, ei mikään CS tai CoD...

 

[SamSal]

Itse tuli tuota NHL 2004 alustana pc tahkottua aika jumalattomasti netissä statsit n. 600voittoa ja n.450 tappiota tammikuussa ladderissa sijalla 8. parhaimmillaan

Wowissa on tullut koettua tuo HC pelaaminen maintankkina, (jos sellaista nimitystä oikeastaan voi enää käyttää) ja G-masterina. Mihinkään ihmesuorituksiin ei pystytty , mutta WOTLK tuli putsattua ja Arthaskin meni muistaakseni 10 tai 15% buffilla. Nyt toivottavasti acco ei enää aukea, vaikka peli nyt on mennyt casuaalisempaan suuntaan niin useamman tunnin pelaamista päivittäin se vaatii. Jos haluaa parhaat consut ruuat ja muut releet raideille kerätä.

 

[cottonmouth]

Lainataan tuolta NHL-pelit kautta aikojen-ketjusta oma viitisen vuotta vanha kirjoitus:

Jännä huomata, että muillakin on melko samansuuntaisia mielipiteitä eli PC:n NHL95 nousee sarjan ehdottamaksi helmeksi, jota se toki omasta mielestäkin on.

En edes halua ajatella miten paljon sitä on tullut kaverin kanssa kaksinpelinä yläasteella ja lukiossa hakattua. Toinen pelasi aina Montrealilla, johon oli editorilla tehty oman luokan ja koulun pelurit ja toinen vastapuolella vuorokausin. Kausia taisi tulla 21 eli 21 kautta*84 ottelua per kausi=1764 ottelua + kaikki yksittäiset ottelut eli määrä ylittää helposti 2000.

Pelin hienous ja hienostuneisuus nousi esiin mitä enemmän sitä pelasi. Pelaajien erot ja ominaisuudet oli tasapainotettu hyvin ja kaksinpelinä NHL95 oli todellista taidetta.

Oikeasti vähän pelottavaa, että muistaa vielä nykyäänkin joukkueiden kokoonpanoja ulkoa. Lisäksi peliin tehtiin editorilla omia "huumoripelaajia", jotka kuitenkin kausien edetessä samastuivat aivan tavallisiksi pelureiksi. Villeviisarit, marttimaltit, aakekallialat, misterzerot alkoivat tuntua aivan normaaleilta.

Eipä ole vieläkään tullut vastaan missään peligenressä peliä, jonka pelattavuus olisi yhtä saumaton ja josta vielä vuosien tahkoamisen jälkeen löytäisi aina uusia vivahteita.

Tuosta jäivät toki vielä pois pudotuspelit, jotka tuovat jo pelkästään noihin luokkaliigoihin vähintään sen >300 matsia helposti lisää. Eli oikea ottelumäärä lienee siellä pyöreästi 2500:ssa. Nuo kaikki kymmenen minuutin erillä, jolloin yksi matsi kesti runsaine maaleineen sen noin vajaan 20 minuuttia. Harmi(?) että tuohon aikaan ei mitään nettipelejä tai ranking-listoja tunnettu, koska ihan rehellisesti uskon, että aika vahvoilla oltaisiin voitu olla. Kyllähän tuota peliä tuli hakattua oikeastaan koko yläaste- ja lukioaika enemmän tai vähemmän. Vaihtoon menivät tuona aikana ainakin neljä ilotikkua, kaksi näppistä ja yksi hiiri. Kovimmissa niksoissa joikkarin hajottua pelasi kaveri huonosti toimivalla hiirellä lähes koko kauden.

Edit: Noista huumoripelaajista muistuu myös mieleen mm. Texas Pete, Matti Jaatinen (tuon ajan divarituomari), Peter Sauber, Masse Majava, Pommi Pone (piti alunperin olla Pommi Kone, mutta muuttui Poneksi silloisen liikunnanopettajan kerrottua omasta liikkamaikastaan, Ponesta, joka pisti tunnille ilman varusteita tulleet jannut lumihankeen seisomaan ja alkoi laukoa kiekkoja kohti), Tony Tiikeri & Onnen Poika (Se Kellogs-mainoksen tiikeri, joka aina passasi sille "onnenpojalle" mainoksen kulloisenkin pelivälineen takatolpalle ja O. Poika pisti tyhjiin). Kummasti nuo väsyneet läpät sitten kausien mittaan ohitti ja alkoi, kuten jo kirjoitin, pitämään ihan normaaleina jannuina. Hyvä ettei alkanut ihmettelemään aamulla, että miksei 235:sta löydy taaskaan Kallialan tehoja.

 

[Keltainen Jaffa]

Tietyllä tapaa liittyy HC-pelaamiseen: Viimeinkin vapaa-ajantappaja Minecraft on päivittynyt 1.8 betaan, eli "seikkailupäivitys" on irti. Tämä muuttaa olennaisesti rakentelu- ja askartelupeliä kohti "oikeaa" kokonaisvaltaista peliä. Odotettavissa on ainakin minulta uusi Minecraft -addiktion nousu.

 

[Keltainen Jaffa]

DARK SOULS

Nyt nousee ketju takaisin ylös, sillä menin tuossa ostamaan Demons Souls:in jatko-osan Dark Souls:in ja koukkuun olen jäänyt, pahasti. Järkyttävän vaikea peli, mitä lie 12 tuntia takana ja peli vasta aivan alussa. Taistelusysteemi ja kaikki tuttua huttua ykkösosasta, mutta silti turpiin tulee jatkuvalla syötöllä rivivihollisiltakin, kunnollista ohjekirjaa ei ole ja periaate on, että netistä apua mahdollisimman vähän, niin ei tule vahingossa spoilereita.

Olenko joku ihme masokisti, sillä vaikka peli on armoton ja grindaaminen ketuttaa, niin silti aivan järkyttävä addiktio päällänsä? Ja ihan piruuttani kaikista hienoista aloitusluokista valitsin luolamiehen, jonka haarniska ja aseistus koostuu lannevaatteesta, puunuijasta ja päreistä tehdystä kilvestä. Hahmon pärställe väänsin luomisvaiheessa kestohymyn.

Muilla kokemuksia pelistä?

 

[kyykäärme]

Miinaharavan vaikein taso n. 100 sekkaa. Tarkkaan en muista, mut paris kohtaa kävi kyl hiukan tuuri.

Minun ennätykseni on 92.

Tuli aikoinaan yötyössä hotellin vastaanotossa pelattua tuota "muutama" tunti. Nykyisin lätkin tuota pari tuntia illassa läppärillä ja paskalla hiirellä TV:tä katsoessani. 107 on paras, mihin olen päässyt.

Windowsin flipperiä pelasin kerran samaa peliä koko sunnuntaipäivän. Kaikki tehtävät kolme kertaa läpi ja 320 miljoonaa taulussa, kun päätin lopettaa.

 

[eagle]

Nyt nousee ketju takaisin ylös, sillä menin tuossa ostamaan Demons Souls:in jatko-osan Dark Souls:in ja koukkuun olen jäänyt, pahasti. Järkyttävän vaikea peli, mitä lie 12 tuntia takana ja peli vasta aivan alussa. Taistelusysteemi ja kaikki tuttua huttua ykkösosasta, mutta silti turpiin tulee jatkuvalla syötöllä rivivihollisiltakin, kunnollista ohjekirjaa ei ole ja periaate on, että netistä apua mahdollisimman vähän, niin ei tule vahingossa spoilereita.

Olenko joku ihme masokisti, sillä vaikka peli on armoton ja grindaaminen ketuttaa, niin silti aivan järkyttävä addiktio päällänsä? Ja ihan piruuttani kaikista hienoista aloitusluokista valitsin luolamiehen, jonka haarniska ja aseistus koostuu lannevaatteesta, puunuijasta ja päreistä tehdystä kilvestä. Hahmon pärställe väänsin luomisvaiheessa kestohymyn.

Muilla kokemuksia pelistä?

Ihan hyvältä peli vaikuttaa, mutta en ole jaksanut niin paljoa pelata kuin pitäisi, että siinä pääsisi pidemmälle. Tai siis pitäisi a)olla hyvä b)pelata enemmän. Nyt olen ihan alussa. Demon Soulssia pelasin vain kaverilla, kun PS:ää en omista. Hyvä peli sekin ja samoin tuo. Kun aikaa löytyy, niin tulen varmaankin ottamaan kunnon pelisessiot siinä.

Tällä hetkellä Skyrimiä ja FIFA:aa oikeastaan ainoastaan tulee pelattua, kun tulee pelattua. Ensimmäistä tänään ja eilen aika paljonkin.

 

[Shardik]

Minun ennätykseni on 92.

Joskus tuli pelattua varsin paljonkin. Vaikeimman tason ennätys on muistaakseni 77 s, keskivaikean joku n. 23 s ja helpon 2 s. Ainahan noissa huippuajoissa tuuria vaaditaan, mutta vaativalla tasolla hyvissä ajoissa jo tarviikin suht paljon taitoa. Tosin maailmanennätys taitaa olla 50 sekunnin alle, jotta siitä lähretään...

 

[Silkkeri]

Muilla kokemuksia pelistä?

Demon's Soulsia tuli aikanaan pelattua useamman sataa tuntia ja tätäkin on jo ~70h yhteensä tullut pelailtua. Kolme kertaa läpi kahdella eri hahmolla ja nykyisellään lähinnä PvP:tä tulee pelailtua mitä Skyrimiltä ehdin.

Ovathan nämä aika haastavia pelejä nykyaikana ja kyllä tietty keskittymisen taso on pakko pitää koko ajan, niiltä alkupaikan peruszombeiltakin kun tulee aika kovaa turpaan jos vaan juoksee päin miekka ojossa. Kilven käyttäminen on lähes elinehto, valitettavasti tässä (kuten ei aikaisemmassakaan osassa) ei oikein kahden aseen käyttö kannata ja kahdella kädelläkin kannattaa hutkia vaan jos on 100% varma ettei itse ota osumaa. Bossit ovat keskimäärin huomattavasti helpompia kuin Demonsissa, mutta yleinen vaikeusaste ehkä pikkuisen rankempi. Muutama täysin läpijuoksuksi laskettava pomotaistelu on mukana tälläkin kertaa, mutta vastavuoroisesti tästä löytyy kyllä pari todella vaikeaakin ja pari unetonta yötä tuli vietettyä taktiikoita hioessa ja varusteita parannellessa.

Parasta näissä peleissä on juuri se anteeksiantamaton vaikeusaste. Yksi pieni virhe väärässä kohtaa ja nirri on usein pois. Käytännössä jokainen kuolema seuraa pelaajan virheestä ja eteneminen tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta. Uuteen paikkaan ei auta mennä kuin nöyränä, kilpi koko ajan ylhäällä ja helvetin varovaisesti edeten. Ja silti tulee usein turpaan puolenkymmentä kertaa ennen kuin edes bossille asti pääsee. RPG-veteraanille nämä pelit ovat kyllä pakkohankintoja, yksikään nykypeli ei tarjoa näin loistavaa haaste-palkinto -suhdetta. Mikään ei tunnu niin hyvältä kun tappaa se bossi 50 yrityksen jälkeen aamukuudelta valvotun yön jälkeen juuri ennen töihin lähtöä.

Valtava miinus nettipuolelle tosin, Demon's Soulsissa oli nuo dedicated serverit, joiden ansiosta käytännössä jokainen EU-pelaaja oli samassa universumissa. Dark Soulsissa esim. kaverin kanssa pelaaminen on tehty lähes mahdottomaksi, sillä ah niin ihanan p2p-systeemin ansiosta vaatii lottovoittoon verrattavaa tuuria että peli sattuisi heittämään molemmat samalla serverille. Jotain patchia on tosin pian tulossa, jonka pitäisi korjata näitä multiplayer-ongelmia mutta enpä pidätä hengitystä ihan vielä odotellessani.

 

[Tadu]

Voitin joskus Clanbasen Eurocupin Day of Defeatissa ja olin viikon Ruotsissa nettikahvilan takahuoneessa lanittamassa Call of Duty -klaanin kanssa sekä muistaakseni Eurocupin #3. Vähän tämän jälkeen tajusin olevani n. 20 kiloa liian lihava ja rapakunnossa. Nykyisin olen ihannepainoinen, melko hyvä kuntoinen ja varmasti naisillekin vetävämpi kohde.

Näillä puheilla suosittelen vaihtamaan harrastusta johonkin liikunnalliseen.

 

[Keltainen Jaffa]

Tekstiä.

Tulipas hyvää tekstiä sieltä. Harmi kun tuossa meikäläisen PS3:sessa ei ole wlania, niin en pääse nettii pelaamaan Dark Soulsia. Voin vain haaveilla.

Pikkaisen on alkanut ärsyttämään, että ilman netistä karttojen lunttaamista jumiin jääminen on ekalla kierroksella liian helppoa. Hitto kun piti etsiä The Depth:iin ovea yli tunnin verran ja kaikki nämä alun pelastettavat hahmot ovat kyllä niin vaikeissa paikoissa välillä että vituttaa. Kaippa se kuuluu asiaan. Ei se jatkuva kuoleminen vaan hukassa olo.

Edit. Ja periaatteessa olen nämä alkupään kentät vetänyt hieman väärässä järjestyksessäkin. Blight town liian aikaisin on hieno paikka.

 

[Silkkeri]

Pikkaisen on alkanut ärsyttämään, että ilman netistä karttojen lunttaamista jumiin jääminen on ekalla kierroksella liian helppoa. Hitto kun piti etsiä The Depth:iin ovea yli tunnin verran ja kaikki nämä alun pelastettavat hahmot ovat kyllä niin vaikeissa paikoissa välillä että vituttaa. Kaippa se kuuluu asiaan. Ei se jatkuva kuoleminen vaan hukassa olo.

Edit. Ja periaatteessa olen nämä alkupään kentät vetänyt hieman väärässä järjestyksessäkin. Blight town liian aikaisin on hieno paikka.

Pientä hakemistahan se tosiaan on, pelin sisällä kun ei juuri mitään neuvota ja käytännössä kaikki pitää keksiä itse. Nämä ovat ehkä ainoita pelejä, mihin kyllä suosittelenkin välillä katsomaan juttuja netistä, sillä sen verran hyvin on onnistuttu asioita jemmaamaan. En esim. ymmärrä mitä bonfirejen ja esim. yhden blacksmithin jemmaamisella on oikein yritetty saavuttaa, luulisi että nuo pelissä etenemisen kautta kriittiset asiat olisivat suht helposti löydettävissä ja sitten extra-aarteet ja sellaiset vähän jemmassa, mutta näissä se menee usein toisinpäin. Toki tämä on kaikki osa sitä kokonaisfiilistä, mitään ei tosiaan saa ilmaiseksi.

Ei sillä järjestyksellä niin suurta merkitystä lopulta ole, ainoa että muutamaa paikkaa ei voi läpäistä ennen kuin olet juonessa päässyt tietyn kohdan läpi. (ja siitä tulee kyllä selkeä välivideo, ei oikein voi missata) Tietty nuo netistä löytyvät listaukset antavat aika hyvää suuntaa eri paikkojen vaikeustasoista, esim. Catacombs/Tomb of the Giants, New Londo Ruins ja Duke's Archives/Crystal Cave ovat kyllä semmoisia paikkoja mitkä jätän aina suosiolla viimeisiksi. Toki se haaste on lähinnä olemassa ensimmäisellä läpipeluukerralla kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Se Blight Town ei ole kyllä hauskaa missään vaiheessa, mutta suureksi ilokseni löysin vielä pari vittumaisempaakin paikkaa myöhemmin.

Ai niin, ja netistä (jommastakummasta Dark Souls wikistä) katsomisessa on toki sekin hyvä puoli, että varmasti tulee nähtyä kaikki paikat. Esim. pelin ehkä tunnelmallisinta mestaa, Ash Lakea, en olisi varmaan ikinä edes löytänyt ellen olisi ensimmäisen läpipeluun jälkeen päättänyt vähän koluta netin syövereitä.

 

[kakkonen]

Nice! Saako kysyä, montako 1v1 online-matsia tuli suunnilleen esim. NHL11 puolella tahkottua? Itse pelasin reilut 500 matsia ja sekin tuntuu mielestäni normaalille työssäkäyvälle (ja naisen kanssa asuvalle) miehelle melko HC-saavutukselta.

Tästä tuli mieleen että samassa elämäntilanteessa tuli joskus pelattua aika huimia määriä Championship Manageria (lähinnä CM 01/02). Kulutettua aikaa on tietty vaikea sanoa, mutta jos jonkun tilaston nyt näkisi niin se olisi varmasti yllättävän paljon..

 

[Mazaa]

Nyt laitetaan mopo keulimaan oikein kunnolla.

Miinaharava helpolla 1 sekunnissa läpi, keskitasolla 23 sekunnissa.

Neverwinter Nights läpi kahdessa päivässä.

Ja loppuun ehkä kaikista kovin ja samalla vaikein saavutus: - Nethack läpi ilman cheatteja. Siinä meni tosin +7.000 pelikertaa.

 

[alwahla]

Pelasin aktiivisessa nuoruudessani muutaman kerran Civ III:sta 18 tuntia putkeen, kun sattui sellainen mahdollisuus. En saavuttanut mitään jännää, mutta pää oli aika hellänä tuon jälkeen.

Lisäksi NHL 2001:sta tuli pelattua monta kertaa useamman tunnin ajan, mutta kovin pitkiä jaksoja näistä ei muodostunut, sillä läppäri alkoi kuumentua todella pahasti.

Omistin erittäin korkeatasoisen ja jännittävän pelikirjaston noihin aikoihin.

 

[loveolge]

Itse en luokittele enää itseäni hc-pelaajaksi. Mutta lapsena nintendolla oli joku nyrkkeilypeli, jonka vuoksi sain stressitaudin ja raivareita :D

Wowissa joku veti killasta 1-80 lvl kahdessa päivässä (jonka jälkeen GM pudotti levelit takasin yhteen :D). Tuskin on nukkunut pariin vuorokauteen...