Jeah! Nyt puhutaan asiaa! Vaisuhkon kakkososan jälkeen tämä oli viihdettä parhaasta päästä!
Ja nähtiin myös miten tämä war-room yhteys oikein pelittää.
Komppaan käyttäjää Isolationia. Näin änäriä vähemmän tuntevalla en tiennytkään, että "yläkertaan" soittaessaan päädytäänkin Torontoon.
- Lovejoyn poski oli kyllä häijy, kiva nähdä kerrankin mitä tapahtuu kun kaveri ottaa kiekosta osumaa
Sama homma posken suhteen. Nähtiin taas tätä nurjempaa puolta jääkiekosta. Myös posken turvotus lentokoneessa oli aikamoista kamaa. Entäpäs, kun hän yritti puhua poski puudutettuna? :P
Tähän syssyyn nostaisin myös jakson alun Knublen käynnin hammaslekurilla - myös huomattava osa jääkiekkoa, jota ei aina muistakaan.
- Ja kelle ei maistuisi Häagen-Dazs jäätelö jo aamu kymmeneltä. Ainakin couch Brucelle näyttäisi maistuvan!
Naulan kantaan! :D Bruce kävi muutenkin aika ylikierroksilla siellä ostarissa.
--
Muita jakson helmiä ovat mielestäni kiistatta Laichin puheet liideriydestä joukkueessa (heppu on minusta se todellinen "Kummisetä" Caps-organisaation veteraanina näin pukuhuoneessa, Knuble myös hyvänä "isäpappana" ikänsä puolesta, kun taas Ovechkin on lähinnä se jäällä viilettävä tsemppaaja ja yleisön hurraattaja).
Caps-tykitystä kesti jakson alussa tuollaiset 10 minsaa, joiden aikana ehdin kokonaan unohtaa, että dokkari koskee myös Penguinseja. :D Bylsmalla olivat muuten muuvit hallussa! Disco-Dan. Heh.
Fehrin osallistuminen Pelastusarmeijan toimintaan oli hellyttävää.
Tässä jakossa saimme nähdä tavallista enemmän myös yleisön tunteita, huutoja ja plakaatteja. Mutta sekin oli minusta kyllä avuttoman vähän. Juuri tähän kuvaajien toivoisi keskittyvän lisää - yleisölehtereiden ätmosfäärin välittämiseen, kun sitä ei koskaan välity kotisohville tarpeeksi.
Tämä jakso oli kyllä illan pelastus. Odotan (taas) innolla seuraavaa, viimeistä osaa.