Ilta ylitti siinä mielessä odotukset, että ehdin paikalle jo ihan ottelun alkuun, Haukat voitti ja yleisöä oli yli 500. Itse peli oli kuitenkin suurehko pettymys.
Kiekkoilu oli todella unettavaa. TuTo hallitsi suurta osaa ottelusta, mutta samalla minusta tuntui ihan siltä kuin vierasjoukkue olisi roikkunut ja kahvannut tänään kuin viimeistä päivää. Tuo voi tietysti olla illuusiota, joka syntyy, kun paska peli turhauttaa. Tai turruttaa.
Erityisen iloinen pitää kyllä olla näistä meidän uusista sankareistamme, he tuovat haukkapuolustukseen varmuutta. Sami Heinonenkin pelasi hyvin, joskin varmuudesta ei hänen kohdallaan aina voida puhua. Vahvistuksia kuitenkin kaikki kolme; Haukkojen alapää vahvistui kerralla kunnolla.
Toinen hyvä järvenpääläisseikka on se, että maalinteossa onnistuvat muutkin kuin Jaska. Tätä en oikeastaan ole epäillytkään, sillä muutkin kentälliset ovat kyllä osoittaneet pystyvänsä ratkaisuihin, varsinkin hyökkäystrio Sakko-Vilhunen-Pietiläinen.
TuTon hyökkäyksiinlähtö oli tosiaan aikamoista tervanjuontia, tosin paremmin se taisi sujua kuin aiemmissa otteluissa. Jotenkin jäi varsin väkinäinen kuva koko ryhmästä. Yhden maalin tekemiseen TuTo on nyt käyttänyt kunnioitettavat yhdeksän erää, mikä on jo aikamoinen saavutus. Lähellä oli, että kolmen pelin maalisaldoksi olisi jäänyt jopa pyöreä (tai soikea, miten tahansa) nolla.
Ei TuTolle voi oikein tämänkään illan perusteella lupailla erityisen auvoista tulevaisuutta. Joskaan sitä ei voida luvata juuri kotijoukkueellekaan, sillä sen esitys oli jopa turkulaisia luokattomampi viimeistelyä lukuunottamatta. Täytyy silti muistaa, että voitto on aina voitto ja kasvattaa itseluottamusta. Haukat on kuitenkin aiemmin osoittanut pystyvänsä myös hyvään ja taistelevaan - tai siis parempaan ja taistelevampaan - peliin.
Yleisömäärään olen järvenpääläisen tyytyväinen, sillä yli 500 katsojaa on kuitenkin sellainen määrä, josta muutamina viime kausina on peruspelissä lähinnä unelmoitu. Toivottavasti trendi onnistutaan pitämään nousevana.
