Tälle matsille ei ollut ketjua, joten laitetaan nyt sellainenkin pystyyn. Eli reissussa oltiin taas. täältä löydät jatkoajan raportin pelistä.
Matkarapsa
Tämä tulee nyt vähän myöhässä, mutta parempi niin kuin ei koskaan.
Matkailu avartaa. Niinhän sitä sanotaan. Oltiin RO:n kanssa jälleen tienpäällä ja jo toista kertaa tällä kaudella suuntana oli Järvenpää. Nyt joukkoomme mukavaan liittyi toveri Sumu, joka pitkän kaivamisen jälkeen löytyi Olympia-korttelin eräästä varastosta kaivamassa matoja. Omituinen heppu kaiken kaikkiaan. Lähtö Vaasasta klo. 10.21 Menomatkalla pysähdyttiin Laihian ärrällä, josta tuliaisina oli ainoastaan Sumun kahvissa uitetut housut. Seuraava stoppi tehtiin jo perinteiseksi pysähtymispaikaksi muodostuneessa Parkanon Shellissä, vaikka tiedossa oli että Ikaalisissa oli Sumun äiti jo laittanut meille Lasagnen valmiiksi. Tässä vaiheessa tahtoisin herättää esiin kysymyksen. Eikö tielaitos liikaa suolaa ole jo liikaa suolaa? Auton etulasi kylpi koko reissun ajan siinä saastaisessa liuoksessa, jota ei tuolla ilmalla ole edes mitään järkeä siihen tielle levittää. Mainitsin Sumulle, että Tampere-Helsingin moottoritietä ei kait ole suolattu. No arvatkaapa vain! Varmaan noilla määrillä tuhotaan loputkin pohjavedet.
Ai niin joo. Mentiin jo tarinassa Ikaalisten ohi, joten kiitos ja kumarrus Sumun mutsille lasagnesta. Seuraava pysähdyspaikka olikin sitten linnatuuli, jossa pöräyteltiin vähän alppitorvea ja sotkettiin ne ikkunat vielä pahemmin. Tällä kertaa puhdistusaineella. Saksalaisille insinööreille semmoset terkut, että joskus autojen sivu-ikkunat voisivat olla suoria edes johonkin suuntaan. Hyvinkään kohdalla oltiin tultu jo niin pitkän matkaa, että olin jo varma että Järvenpään liittymä oli mennyt ohi. Samaan aikaan Sumu teki auton tuhkakupista löydön. Hetken hän siinä kyseistä löytöä pällisteli, kunnes päätti kysyä että mikä tuo omituisen ruskean näköinen pussi oikeastaan onkaan. Kylmä vastaukseni oli: ”Se on käytettyä pussinuuskaa..” No pienen kiroamisen tilanne kuihtui kasaan.
Järvenpäässä sitten koimme ongelmat etelän liikenteessä. Nimittäin kuljettajat saavat ajokortin, vaikka heillä ei olisi silmiä ollenkaan päässä. Joku pölhö –86 vm. Toyota Corollalla niittasi Järvenpään keskustassa suoraan traktorin renkaaseen. Ei Vaasassa edes yritetä mennä traktoreiden läpi. Toisin se on näköjään siellä etelässä. Corolla levisi siihen, mutta mitään henkilövahinkoja ei tullut. Seuraavassa risteyksessä joku veti Peugeot 307:lla kuin Marcus Grönholm suoraan edestäni, vaikka mulla oli vihreä valo. Värisokeusko vaivaa?
Päästiin sitten hallille ja jääkiekkoliitolle jälleen shittiä niskaan, kun eivät a) osaa vastata sähköposteihin b) eivät erota paineilmatorvea ja mekaanista torvea c) suosivat porvarillista menoa katsomossa. Kohta katsomoissa ei saa enää edes kannustaa. Vetäkää hattuun koko porukka! Eli suomeksi. Alppitorvi otettiin ovella pois. Samainen torvi, jota Vaasassa on saanut soitella jo vuosikaudet. Kyllä! Tämä on samainen torvi, jota 2 viikkoa sitten Mikkelissäkin saatiin soitella ilman negatiivisia reaktioita. Tämä torvi ei haittaa ketään, eikä se peliäkään millään tavoin häiritse, kun sitä soitetaan ainoastaan Sportin tullessa kentälle ja tehdessä maalin!
No kerpele. Ollaan me RO:n kanssa kova kaksikko, vaikka appura meiltä pois otetaankin. Meitä voi hidastaa, mutta kukaan ei meitä voi täysin estää! Peli päättyi siis 0-5 ”meidän” voittoon. Numerot eivät kerro koko totuutta, sillä Haukoilla oli kyllä hyviä paikkoja pitää peli tasaisena ja oikeastaan vasta Kim Nabbin tekemä 0-4 maali toi ratkaisun makua peliin. Tuomari Perttu oli koko ottelun ajan äärimmäisen huono ja tästä kärsi molemmat joukkueet. Ensimmäisessä erässä tosin Sport kärsi selvästi enemmän. Sportista esiintyi edukseen toisen kerran putkeen Antti Karhula, joka päässyt hyvään vireeseen leikattuaan vihdoin hiuksensa. Taisi kitara maksaa liikaa ;)
Myös Håkan Danielssonin hyvä vire sai jatkoa ja toinen nollapeli oli hieno näyttö HD:n loistavista torjuntataidoista. Kiitokset jätkille kun tulitte matsin jälkeen kiittämään meidän loisteliasta faniporukkaamme. Oltiin RO:n kanssa koko hallin äänekkäin porukka. Kai. Tosin täytyy sanoa, että Haukkojen kannatusta syön Rokin ja Johanneksen armeijaseikkailu. Ari-Pekka Pajuluomalle spesiaalipeukut siitä huudosta pojille matsin jälkeen. Pääsit allekirjoitukseen ;) Pelillisesti Haukat ehkä hallitsi ottelua, mutta Sport pelasi jälleen onnistuneen puolustuspelin ja iski hyvillä vastaiskuilla Haukkojen selustaan.
Yksilöiden huippusuoritukset pelin mielestäni ratkaisi. Turo Virran maaliin antoi muuan Patrik Westerback loistavan lätyn kulmasta suoraan lapaan, josta pakilla oli helppo työ siirtää kiekko tyhjään pömpeliin. Paluumatka meni suht.joutuisasti höntsäillen ja Vaasassa oltiin pitkälle puolen yön jälkeen. Ei se ole helppoa pelaajillakaan, kun seuraavana päivänä paikallismatsi Hermestä vastaan, joka päättyi tulokseen jonka me kaikki tiedämme. Hyvä taistelu pojilta koko viikonlopun ajan ja yleisilme joukkueessa on tällä hetkellä erittäin positiivinen. Tästä on hyvä jatkaa.
Kiitokset Veksulle, rokkille, RO:lle (taas) ja Sumulle mukavasta reissusta.
Matkarapsa
Tämä tulee nyt vähän myöhässä, mutta parempi niin kuin ei koskaan.
Matkailu avartaa. Niinhän sitä sanotaan. Oltiin RO:n kanssa jälleen tienpäällä ja jo toista kertaa tällä kaudella suuntana oli Järvenpää. Nyt joukkoomme mukavaan liittyi toveri Sumu, joka pitkän kaivamisen jälkeen löytyi Olympia-korttelin eräästä varastosta kaivamassa matoja. Omituinen heppu kaiken kaikkiaan. Lähtö Vaasasta klo. 10.21 Menomatkalla pysähdyttiin Laihian ärrällä, josta tuliaisina oli ainoastaan Sumun kahvissa uitetut housut. Seuraava stoppi tehtiin jo perinteiseksi pysähtymispaikaksi muodostuneessa Parkanon Shellissä, vaikka tiedossa oli että Ikaalisissa oli Sumun äiti jo laittanut meille Lasagnen valmiiksi. Tässä vaiheessa tahtoisin herättää esiin kysymyksen. Eikö tielaitos liikaa suolaa ole jo liikaa suolaa? Auton etulasi kylpi koko reissun ajan siinä saastaisessa liuoksessa, jota ei tuolla ilmalla ole edes mitään järkeä siihen tielle levittää. Mainitsin Sumulle, että Tampere-Helsingin moottoritietä ei kait ole suolattu. No arvatkaapa vain! Varmaan noilla määrillä tuhotaan loputkin pohjavedet.
Ai niin joo. Mentiin jo tarinassa Ikaalisten ohi, joten kiitos ja kumarrus Sumun mutsille lasagnesta. Seuraava pysähdyspaikka olikin sitten linnatuuli, jossa pöräyteltiin vähän alppitorvea ja sotkettiin ne ikkunat vielä pahemmin. Tällä kertaa puhdistusaineella. Saksalaisille insinööreille semmoset terkut, että joskus autojen sivu-ikkunat voisivat olla suoria edes johonkin suuntaan. Hyvinkään kohdalla oltiin tultu jo niin pitkän matkaa, että olin jo varma että Järvenpään liittymä oli mennyt ohi. Samaan aikaan Sumu teki auton tuhkakupista löydön. Hetken hän siinä kyseistä löytöä pällisteli, kunnes päätti kysyä että mikä tuo omituisen ruskean näköinen pussi oikeastaan onkaan. Kylmä vastaukseni oli: ”Se on käytettyä pussinuuskaa..” No pienen kiroamisen tilanne kuihtui kasaan.
Järvenpäässä sitten koimme ongelmat etelän liikenteessä. Nimittäin kuljettajat saavat ajokortin, vaikka heillä ei olisi silmiä ollenkaan päässä. Joku pölhö –86 vm. Toyota Corollalla niittasi Järvenpään keskustassa suoraan traktorin renkaaseen. Ei Vaasassa edes yritetä mennä traktoreiden läpi. Toisin se on näköjään siellä etelässä. Corolla levisi siihen, mutta mitään henkilövahinkoja ei tullut. Seuraavassa risteyksessä joku veti Peugeot 307:lla kuin Marcus Grönholm suoraan edestäni, vaikka mulla oli vihreä valo. Värisokeusko vaivaa?
Päästiin sitten hallille ja jääkiekkoliitolle jälleen shittiä niskaan, kun eivät a) osaa vastata sähköposteihin b) eivät erota paineilmatorvea ja mekaanista torvea c) suosivat porvarillista menoa katsomossa. Kohta katsomoissa ei saa enää edes kannustaa. Vetäkää hattuun koko porukka! Eli suomeksi. Alppitorvi otettiin ovella pois. Samainen torvi, jota Vaasassa on saanut soitella jo vuosikaudet. Kyllä! Tämä on samainen torvi, jota 2 viikkoa sitten Mikkelissäkin saatiin soitella ilman negatiivisia reaktioita. Tämä torvi ei haittaa ketään, eikä se peliäkään millään tavoin häiritse, kun sitä soitetaan ainoastaan Sportin tullessa kentälle ja tehdessä maalin!
No kerpele. Ollaan me RO:n kanssa kova kaksikko, vaikka appura meiltä pois otetaankin. Meitä voi hidastaa, mutta kukaan ei meitä voi täysin estää! Peli päättyi siis 0-5 ”meidän” voittoon. Numerot eivät kerro koko totuutta, sillä Haukoilla oli kyllä hyviä paikkoja pitää peli tasaisena ja oikeastaan vasta Kim Nabbin tekemä 0-4 maali toi ratkaisun makua peliin. Tuomari Perttu oli koko ottelun ajan äärimmäisen huono ja tästä kärsi molemmat joukkueet. Ensimmäisessä erässä tosin Sport kärsi selvästi enemmän. Sportista esiintyi edukseen toisen kerran putkeen Antti Karhula, joka päässyt hyvään vireeseen leikattuaan vihdoin hiuksensa. Taisi kitara maksaa liikaa ;)
Myös Håkan Danielssonin hyvä vire sai jatkoa ja toinen nollapeli oli hieno näyttö HD:n loistavista torjuntataidoista. Kiitokset jätkille kun tulitte matsin jälkeen kiittämään meidän loisteliasta faniporukkaamme. Oltiin RO:n kanssa koko hallin äänekkäin porukka. Kai. Tosin täytyy sanoa, että Haukkojen kannatusta syön Rokin ja Johanneksen armeijaseikkailu. Ari-Pekka Pajuluomalle spesiaalipeukut siitä huudosta pojille matsin jälkeen. Pääsit allekirjoitukseen ;) Pelillisesti Haukat ehkä hallitsi ottelua, mutta Sport pelasi jälleen onnistuneen puolustuspelin ja iski hyvillä vastaiskuilla Haukkojen selustaan.
Yksilöiden huippusuoritukset pelin mielestäni ratkaisi. Turo Virran maaliin antoi muuan Patrik Westerback loistavan lätyn kulmasta suoraan lapaan, josta pakilla oli helppo työ siirtää kiekko tyhjään pömpeliin. Paluumatka meni suht.joutuisasti höntsäillen ja Vaasassa oltiin pitkälle puolen yön jälkeen. Ei se ole helppoa pelaajillakaan, kun seuraavana päivänä paikallismatsi Hermestä vastaan, joka päättyi tulokseen jonka me kaikki tiedämme. Hyvä taistelu pojilta koko viikonlopun ajan ja yleisilme joukkueessa on tällä hetkellä erittäin positiivinen. Tästä on hyvä jatkaa.
Kiitokset Veksulle, rokkille, RO:lle (taas) ja Sumulle mukavasta reissusta.