"1992 olisi ollut loistava tilaisuus hävitä Italialle ja jättää Ruotsi pudotuspelien ulkopuolelle. Ei kelvannut, vaan päästettiin Ruotsi jatkoon ja hävittiin niille finaalissa."
Juuri näin. Hupaisaa oli sekin, että "palkinnoksi" tappiottomasta alkusarjastaan lohkovoittaja Suomen jatko-ohjelmaksi muodostui puolivälierässä Kanada, välierässä Tshekkoslovakia ja finaalissa Ruotsi, joka puolivälierässä muistaakseni Venäjän kaadettuaan kohtasi välierässä - yllätys, yllätys - sensaatiomaisesti mitalipeleihin selviytyneen Sveitsin. Toisin sanoen, alkusarjassa surkuhupaisasti pelaillut Ruotsi eteni MM-finaaliin kaatamalla koko kisoissa vain yhden suurmaan. Toisaalta, "win the right games", sanoisi herra nimeltä Tamminen.
Sinänsä kyseisessä maalittomassa tasapelissä ei ollut mielestäni mitään ihmeellistä. Tappiottomat Ruotsi ja Slovakia olivat omilla otteillaan ansainneet nähdynlaisen lähtökohdan jatkolohkon päätösottelulleen. Puhumattakaan siitä, että Ruotsi hallitsi selvästi Suomea vastaan pelaamaansa ottelua, ja kokonaisvaltaisesti ajatellen Suomen 1-0-voitto olisi nimenomaan ollut onnekas, ei 1-1-lopputulos, vaikka Ruotsin tasoitus itsessään järkyttävä munkki olikin. Sitä paitsi, kuten Ninja jo kirjoitti, ainakin Slovakia haki voittoa, mutta maalivahdit pelasivat loisto-ottelun.
"Vuoden 1987 MM-kisat, Wien. Oliko niin, että Ruotsi ei olisi saanut MM-kultaa mikäli ei olisi voittanut viimeisessä (Kanadalle merkityksettömässä) ottelussaan vaahteralehtisiä 9-0, jolla tuloksella ohitti tasapisteissä olleen N-liiton maalieron turvin?"
Ja eikös homma mennyt peräti niinkin - vai muistanko aivan väärin - ettei Ruotsia olisi nähty koko mitalisarjassa, jos sääntöjä olisi noudatettu ja Sikora-tapauksesta rangaistu saksalaisia? Suomihan kaatoi Ruotsin alkusarjassa ja olisi hataran muistikuvani mukaan ottanut Ruotsin paikan mitalisarjassa, mikäli tappiollisen Länsi-Saksa-ottelun lopputulos olisi muutettu, kuten sääntöjen mukaan olisi ilmeisesti pitänyt käydä (tosin Suomen olisi urheilullisuuden nimissä pitänyt protestoida Sikoran edustuskelpoisuudesta jo ennen Länsi-Saksa ottelua, eikä vasta tappion hetkellä sen jälkeen). Länsi-Saksaa ei loppujen lopuksi taidettu rangaista käytännössä mitenkään, vaan se sai pitää Suomi-ottelun pisteensä jonkun ihmeellisen urheilusta riippumattoman ja ulkopuolisen lautakunnan päätöksellä. Paremmin muistavat korjatkoot tarvittaessa.
Yllättävän sitkeässä tuntuu muuten elävän käsitys, jonka mukaan MM-kullan saavuttaakseen on voitettava kaikki. Ei suinkaan ole. Riittää, että selviytyy kahdeksan joukkoon ja kaataa sen jälkeen vastaan asettuvat joukkueet. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että Ruotsin ja Slovakin tasapeli pienensi Suomen mestaruustodennäköisyyttä aika lailla, niin pieni kuin se jo ennestään olikin.
Ranger