"Syntyperään liittyvä velvollisuus" on meidän tavallisten kansalaisten aika vaikea ymmärtää. Olemme tottuneet ajattelemaan, että jokaisella ihmisellä on kansalaisuuteen liittyviä velvollisuuksia, samoin ihmisyyteen liittyviä velvollisuuksia. Ihminen on tavallisesti jonkun valtion kansalainen (maattomiakin on runsaasti), tämän valtion kansalaisuus periytyy vanhemmilta tai liittyy syntypaikkaan. Syntymällä tietyssä maassa voi saada automaattisesti maan kansalaisuuden.
Syntyperään liittyvä velvollisuus on kuitenkin kuninkaallisten tapauksessa enemmän. Kun tavallinen kansalainen syntyy tietyn maan kansalaiseksi, hänen toimintaansa rajoittavat maan lait ja erinäiset, länsimaissa hyvin epämääräiset velvollisuudet. Sanotaan esimerkiksi, että ihmisen velvollisuus on etsiä työtä (ellei jotkin seikat estä tai rajoita sitä) tai että ihmisen velvollisuus on noudattaa lakia. Velvollisuudet eivät kuitenkaan ulotu syntyperään siten, että ihmisellä olisi syntymällä tiettyyn yhteiskuntaluokkaan tai asemaan, niihin kuuluvia velvollisuuksia.
Tämäntyyppiset asemat ovat vapaasti valittavissa, jos opiskelee lääkäriksi, on lääkärille kuuluvia ammatillisia velvollisuuksia. Mutta lääkärin lapsella (ellei itse ole lääkäri) ole mitään lääkärille kuuluvia velvollisuuksia, häntä ohjaavat vain yleiset kansalaisuuteen liittyvät velvollisuudet. Kuninkaalliseen perheeseen laillisella tavalla syntyminen (äpärät sikseen) näyttää kuitenkin tähän saakka olleen poikkeus säännöstä.
Kuninkaallisella, joko syntyperänsä tai avioliiton puolesta, on velvollisuuksia, joita hänen pitäisi täyttää pelkästään siksi, että hän on syntynyt tai otettu tähän asemaan. Velvollisuuksista vapautuminen on mahdollista, jos on idiootti (kuinka moni ammatissa toimiva on tällainen?) tai muulla tavoin kuninkaalliseksi kelpaamaton. Arvelen, että esimerkiksi elefanttipoika ei kuninkaallisena joutuisi edustustehtäviin.
Suuri kysymys on se, pitäisikö kuninkaallisen syntyperän omaavan henkilön täyttää kyselemättä tämän syntyperänsä mukaiset velvollisuudet? Kuninkaallinen syntyperä on selvästikin jotakin, mitä henkilö ei voi itse valita, kun taas jopa kansalaisuuden voi itse valita, vaikka ei voikaan valita ihmiseksi syntymistä. Toki on niin, että lapsi ei voi valita velvollisuuksiaan vanhempiaan kohtaan eikä voi itse vaihtaa perhettään ilman viranomaistahojen vaikutusta.
Harry ei voinut valita vanhempiaan, joilla taas oli kuninkaallinen status. Ilmeisesti sosiaaliviranomaiset eivät nähneet perhettä niin kriisiytyneenä, että Harry olisi pitänyt uudelleensijoittaa toiseen perheeseen. Toki olosuhteet olivat hyvin hankalat lapsille. Harryn ei myöskään kyennyt harjoittamaan normaaliin tapaan porvarillista ammattiaan syntyperänsä takia. Talibanit olisivat mielellään tappaneet hänet, joten Harryn oli pakko lähteä Afganistanista sotilaallisista tehtävistä.
Tässä näemme kuninkaallisuuteen liittyvän ongelman: henkilö joutuu elämään koko ajan julkisuuden valokeilassa ja hänen mahdollisuutensa toteuttaa itseään ovat rajatut. Harry ei esimerkiksi voi ryhtyä poliitikoksi ja monet muutkin ammatit ovat enemmän tai vähemmän hankalia. Kuninkaallinen putkiasentaja saattaisi herättää liikaa huomiota sangen konservatiivisessa ympäristössä.
Harryn mahdollisuudet toimia ammatissa ovat lähinnä huuhaa-ammatissa toimiminen. Erilaiset edustustehtävät, konsultin tehtävät ja muut vastaavat, joilla ei oikein ole konkreettista sisältöä, olisivat mahdollisia. Kaikesta kuitenkin päättää kuningatar, joka taas nojautuu päätöksissään perinteeseen. Perinteisesti on ajateltu, että kuninkaallisella ei ole ammattia (ainakaan syntyperäisellä), vaan hän toimii erilaisissa epämääräisissä tehtävissä, jota kutsutaan hyväntekeväisyydeksi.
Tämäntyyppinen elämä voi vaikuttaa toimeliaasta ihmisestä ahdistavalta. Jos kuninkaallinen olisi älykkö, hän voisi aivan hyvin ryhtyä vaikkapa filosofiksi. Tämä olisikin kuninkaalliselle toivetehtävä, ikävä kyllä, se edellyttäisi ajattelukykyä, vieläpä divergenttiä sellaista, joten aika hankalaa moinen olisi Harrylle. Vaikea olisi filosofina olla, jos Oxfordista ja Cambridgesta kettuillaan kaikenaikaa kuninkaallisen sivistyksen & älyn puutteesta.
Jäljelle jää tietysti meitä kaikkia kiinnostava tehtävä, tyhjäntoimittaminen. Olet vaan olevinasi kiinnostunut ihmisistä, käytät surutta kuninkaallista Visaa, jätät laskut muiden maksettaviksi, lomailet 11 kuukautta vuodesta ja annat kaikki lausunnot tiedotusvastaavan hoteisiin. Miksi tällainen ei kelpaa Harrylle? Arvelen syyksi Megiä, joka useimpien naisten tapaan vaatii mieheltä aktiivisuutta ja oman palkan saamista. Harryhan voisi periaatteessa olla Kiertävä Joku ja täyttäisi kuninkaallisen velvollisuutensa siinä, kunhan muistaisi ainakin kerran vuodessa julkaista itsestään kuvan orpolapsien tms. kanssa.
Harryn tapauksesta kuningashuoneet voisivat ottaa oppia. Kuningashuoneiden pitäisi hiukan porvarillistua, tulla lähemmäksi nykyaikaa. Harryn velvollisuus näyttää nimenomaan olevan ei-minkään-tekemistä, pelkästään olemista-jonakin, näyttäytymistä-jonakin ja täysin yhdentekevien, etukäteen kirjoitettujen lausuntojen antamista. Velvollisuus olla julkinen, oman roolinsa näyttelijä, osa perinnettä, osa jatkumoa vailla itsenäistä olemista. Tällainen antaa persoonalle aika vähän liikkumavaraa. Julmasti sanottuna, vain idiootti voisi suostua kuninkaalliseen olemiseen. Ainoa kuninkaallisen olemisen kiinnostava tehtävä voisi olla kuninkaan tai kuningattaren, mutta ikävä kyllä, tehtävään ei valita pätevyyden tai saavutusten perusteella. (Mikä on ilmeistä esim. Ruotsin kuninkaan tapauksessa).
Toisaalta, joku voisi taas kysyä, mitä pätevyyttä keneltäkään voitaisiinkaan vaatia kuninkaallisena olemiseen? Britanniassa ei tarvitse edes opiskella englantia hoitaakseen kv. tehtäviä, jotka ovat varsin helppoja. Olisi aivan eri asia, jos kuningas olisi aktiivinen toimija, joka seivästäisi vastustajansa, yrittäisi valloittaa maita ja mantuja, näyttäisi hyvältä ratsunsa selässä: tehtävään vaadittaisiin veitsenterävää älyä, kirjaimellisestikin.
Harryn mahdollisuus ainoaan kiinnostavaan tehtävään on miltei mahdoton: syntyperän lisäksi vaaditaan myös oikea syntymäaika. (Kaksosten tapauksessa on varmaan säännöstö siihenkin, kuka tulee ensin). Kuninkaan tehtävää voisi uudistaa esim. siten, että tehtävään valittaisiin pätevyyden perusteella, mutta ilmeisesti tämä loukkaisi jotakin ikiaikaista periaatetta. Vain mielenvikaisuus lienee esteenä kuninkuudelle, demokratioissa vastaavaa säännöstöä ei ole esim. presidenteille.
Periaatteessa kuninkuuteen liittyvä determinismi on peräisin arkaaisesta ajattelusta: kuningas on aina esikoinen (ellei suku ole sammunut tai valtasuku vaihtunut). Tämä ikäänkuin uusintaa aina olevaa ja pysyvää maailmaa. Kaikki tapahtuu kuin jossain Walt Disneyn sadussa, lohikäärmeetkin ovat ennalta-arvattavia. (Uudistuksena ehdotan Alien- satua.) Yhtä kaikki, jos yhteiskunnan perusrakenne on liikkuva, demokraattinen, meritokraattinen, on hankalaa tuottaa samanaikaisesti aivan toista tarinaa, jossa yhteiskunnan jäsenet, äärimmäisen harvat, ovat pakotettuja tiettyyn rooliin ja kasaan velvollisuuksia, joihin kuuluu myös roskalehtien kritiikin nieleminen.
Todelliseen kuningaskuntaan ei pitäisi päästää roskalehtiä, koska ne pilaavat kaiken kertomalla ei-demokraattisesti-olevista ihmisistä demokratiaan kuuluvia asioita. Kuitenkaan kuninkaallisilla ei ole oikeutta puolustautumiseen. He eivät voi myöskään mestata majesteettirikokseen syyllistyneitä, toisin kuin esim. Thaimaassa, jossa ei todellakaan pilkata kuningasta. Näin ollen näemme kuninkaallisuuden ongelman länsimaissa selvemmin: he ovat kahden eri yhteiskuntamuodon rajapinnassa, kuulumatta oikein kumpaankaan.
Toisin kuin julkkikset, kuninkaalliset ovat koko kansan omaisuutta ilman omaa valintaansa ja saavat siitä vain muodollisen korvauksen. He joutuvat oleilemaan aika vanhoissa rakennuksissa, ajelemaan perinteisillä autoilla yms. yms. Mutta heillä ei toiminnan vapautta, heidän velvollisuuteen näyttää kuuluvan epävapaa eksistenssi.
Pitäisikin ehdottaa uutta liikettä: "Free Harry and Megham". Sorron ikeestä vapaaksi. Nelson olisi varmaan samaa mieltä.
