Uskoa löytyy
Harjoituspelit ovat nyt takana ja tosipelit edessä. Kaikkien tuntema klisee toki on, että ei vedetä niistä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Toinen klisee kuuluu jotenkin näin: Älä kommentoi ilman parempaa tietoa. Olen täällä Japanissa vuodenvaihteeseen ja tiedot harjoituskaudelta ja kahta näkemääni harjoituspeliä lukuunottamatta perustuvat luettuun ja tuntemiltani saatuihin raportteihin. En muista, koska olisin nähnyt näin vähän pelejä ennen kauden alkua. Toisaalta K-Espoo aikoihin näitä pelejä veivattiin aika tavalla enemmän.
Inhoan kliseitä ja aion kaikista kielloista huolimatta nyt kuitenkin tehdä harjoituspeleistä johtopäätöksiä.
Ensi kaudella Kärpät tulee olemaan kova. Sen ovat harjoituspelit todistaneet. Toinen Bluesin harjoituskauden tappioista tuli juuri Kärppiä vastaan. Uskon, että Kärpät on Espoota edellä myös sarjakauden jälkeen. Sen jälkeen tulee olemaan tiukkaa. Lakko ja muut saattavat sotkea tietysti kuvioita. Mennään kuitenkin vähän vielä ensin ajassa taakseppäin.
Olettamukset ja veikkaukset ovat viime kädessä aina tunne kysymyksiä. Ei ole olemassa absoluuttista pisteytysjärjestelmää ennakkokaavailujen tekemiseksi. Tyyliin Blues puollustus 8- vrt TPS 8 1/2. Ainahan näitä voidaan tehdä, mutta niitä ei pidä lukea kuin raamattua. Pelaisiko Suomi muuten WC finaalissa - Ei varmasti.
Nyt on silmiinpistävää aikaisempiin kausiin nähden, että Bluesia veikataan yleisesti sijoille 6-10 ja sijojen 7-9 joukkoon pääosin. Aikaisempina Blues-kausina muistamme mm. Oton ja Dalen hymyilevät naamat ja otsikon alla "ensi kaudella Espoosta kajahtaa". Ei kajahtanut! Lokaa tuli päälle muilta faneilta ja medialta niin, että tuntui. Blues-fanit joutuivat oppimaan skeptisyyttä ja kyynisyyttä kantapään kautta, kerta toisensa jälkeen.
Otsikoista emme voi syyttää yksin mediaa: Iso syyllinen niihin oli Bluesin seurajohto. Heidän panostuksensa muutamaan ylikalliiseen mediaseksikkääseen nimeen; koko muun joukkueen kustannuksella oli aikaisempien kausien trendi. En laske kahta edellistä Blues -kautta 2003 ja 2004, niin selkeästi tähän ryhmään. Toki näissäkin kausissa on nähtävissä samankaltaisuuksia edellisiin kausiin verrattuna. Panostukset nimivahvoihin kalliisiin hankintoihin synnyttivät epäterveen kulurakenteen joukkueen sisälle. Espoossa maksettiin pelaajien tasoon nähden liikaa. Rosteri muodostui ylikalliiksi. Palkkaerot näkyivät myös joukkueen hengessä aina välillä. Kun leveys materiaalista puuttui täysin olivat loukkaantumiset joukkueelle kuin kuolinisku. Ne olivat sitä pelilliseti, mutta monesti vielä enemmän henkisesti.
Perimmäinen syy joukkueen rakentamiseen muutaman kovan nimen kautta oli mielestäni joukkueen lyhytnäköinen markkinointi. Siitä huomasi, että organisaatiolta puuttui pidemmän ajan strategia yrityksen liiketoiminan pyörittämiseen. Oli epämääräisiä ohjelmia, mutta niitä ei maltettu toteuttaa, eikä niitä jalostettu suunnitelman ja strategian tasolle. Näillä ohjelmilla tarkoitan mm. " kolmen vuoden projektia", joka oli yksi näistä ohjelmista, jotka jäivät vain sanahelinän tasolle. Ohjelmat, jos niitä nyt sellaisiksi voi kutsua, kuopattiin aina jo alkuvaiheessa - yleensä viimeistään kesäkuussa. Silloin tuli taas paineita saada lisää julkisuutta ja kausikorttimyyntiä.
Huomattiin, että Espoon kannattajat eivät ostaneet kausikortteja ilman tunnettuja nimiä. Oli ajauduttu umpikujaan, jossa vastassa oli vaativat kuluttajat, eli me fanit. Myyntihenkilökunta puski kovaa painetta pelaajahankinnan puoleen kovien nimien ja media näkyvyyden suhteen. Tämän tiesivät jo pelaaja-agentitkin.
Tilanteen seurauksena kausikortin myyntiä pönkittämään jouduttiin joka kausi hankkimaan "myyviä" pelaajia ja heidät tuotiin medioissa esille suureellisesti. Seurauksena edellä kuvatut lehtiotsikot. Tällä toiminnalla odotukset saatiin hilattua epärealistisen korkealle joka suunnalla(fanit,yhteistyökumppanit, median esutajat, ja jopa seurajohto). Kakku oli aina päältä kaunis, mutta pohja oli aina aivan liian heikko kestämään suurten odotusten painoa. Tällä aiheutettiin jännitteitä organisaation eri osien välille. Pahinta oli, että valmentajat unohtuivat tässä kohdin täysin. Heitä ei juuri kuunneltu pelaajahankinnoissa ja tavoitteiden asettelussa. Tämä oli yksi suuri syy vaihdoksiin markkinointi/myynti henkilöstössä taannoin.
Meidät fanit oli totutettu liian hyvälle. Blues aikana myönnän itsekkin vain odottaneeni kovien nimien julkaisemista. Yleinen käänne tässä tapahtui mielestäni toissa kaudella. Kaudella jolloin Blues sijoittui neljänneksi. Toki joukkueessa pelasi silloinkin Jan Caloun, mutta kauteen lähdettäessä hehkutus ei ollut ihan samanlaista. Se näkyi myös siinä, että kustannukset olivat nyt merkityksellisiä ja hankintoja mietittiin aikaisempaa enemmän. Ennakkokaavailut olivat myös maltillisempia. Valmennukseenkin panostettiin enemmän. Kaikessa alettiin mennä parempaan suuntaan.
Olen kirjoittanut kovin kriittisesti, mutta päätän kirjoitukseni täältä Osakasta, Japanista positiivisesti. Nyt on mielestäni menty todella paljon parempaan monella rintamalla. Ruuttu sai paljon haukkuja osakseen viime kaudella myös itseltäni, mutta kiistämättä hän on tuonut toimintaan selkeää ryhtiä. Nyt asioita mietitään pidemmälläkin tähtäimellä. Toki Ruutun virheitäkin löytyy mielestäni Lephart on ollut virheistä pahin. Kukaan ei ole virheetön ja paineen ollessa kova on jotain yleensä tehtävä.
Nyt paineet ovat aika lailla pois. Se hyvä puoli heikosta historiastamme on. Tämän kauden joukke ei ole kallis, mutta se on erittäin tasokas hinta/laatu suhteelta. Se on tasainen ja ratkaisijoita löytyy laajalta rintamalta. Viime kauden ansiosta Bluesista löytyy omia nuoria vastuunkantajia. Näin on ensimmäistä ensimmäistä kertaa sitten K-Espoo kausien. Ulkomaalaiset vaikuttavat harjoituspelien perusteella kovilta. Minä sanon jo nyt: Wilson ja MacLean tulevat olemaan SM-liigan huippuja. Vaikka eivät olekkaan näitä, niin media seksikkäitä yleisesti tunnettuja kaikkien tuntemia nimiä. He ovat pelimiehiä loistavalla asenteella ilman ylisuuria tilipusseja.
Vielä tärkeämpi kuin rosteri on joukkueen henki. Sitä on usein mahdotonta sanoa millainen se oikeasti on tai kirjoittaa siitä. Ainakaan virallisemmissa yhteydessä ei siitä voi koskaan lukea juuri mitään huonoa. Tämä on Suomen urheilujournalismin ongelma. Nyt kuitenkin voin sanoa, että tiedän joukkueen hengen tällä hetkellä loistavaksi. Se on parempi kuin koskaan. Mistäkö tiedän. Hannes kertoi niin haastattelussa.
Joukkueen runko on nyt laaja ja tasainen. Erittäin tärkeä asia on myös se, että tärkein henkilö joukkueen kasauksessa oli Hannu Virta tällä kaudella. Näin ainakin on kerrottu. Eli ensimmäistä kertaa valmennukselle annettiin tärkeä rooli rakentaa heille mieluinen ja sopiva joukkue. Pakisto on Virran käsialaa lähes täysin. Uskon, että valmennus saa sen pelaamaan ensi kaudella todella hyvin.
Joukkue on myös valmis kauteen lähtiessä. Enää ei odoteta ihmeitä ilmestymään muualta. Varasuunnitelmat on toki olemassa, mutta poiketen viime kausista ne ovat selkeitä varasuunnitelmia, eivät kaikkien tiedostamia ns. pakollisia hankinta tarpeita. Uskon tämän lujittaneen tämän kauden joukkueen henkeä entisestään.
Lakko ei tule Bluesia haittaamaan. Joukkue vahvistuu, jos lakko laajuudessaan totetuu. Mielestäni lakko ei tule näyttelemään Espoossa kuitenkaan yhtä isoa roolia kuin monen muun joukkueen kuten esim TPS:n kohdalla. Tilanne on mielestäni tässäkin suhteessa ideaali. Eli lakko ei ainakaan heikennä Bluesia. Näin uskon.
Hienoa on, että äkillisten tarpeiden varalle joukkue voi vielä hankkia yhden ulkomaalaisen. Se ei ole suunnitelmissa, mutta jonkun osa-alueen pettäessä varaus siihenkin on olemassa. Tämä on hyvä asia. Koskaan ei tiedä esim. loukkaantumisista. Niitä ei Bluesin taas tällä kaudella soisi kärsivän. Kokemuksia siitä meillä on jo ihan tarpeeksi.
Kliseillä kun kerran aloitettiin niin lopetetaankin sitten niihin: Altavastaajana on aina helpomi lähteä. Silloin on paikka iskeä kun mitään ei odotetea. Oma arvioni on, että Espoo on ensi kaudella ensimmäisen kertaa kolmen joukossa kauden päätyttyä. Arvio perustuu omaan tunteeseen, edellä käsiteltyihin syihin ja siihen että oikeanlainen roolitus näyttäisi joukkueessa vihdoin löytyneen. Ehjät ketjut ja tehtävien jako tuntuisi olevan pelaajilla nyt selkeä.
Bluesin Luganon turnausvoitto ja Suomen hieno menestys World Cupissa on nostanut oman kauden odotuksen huippuunsa. Harmittaa kun syyskauden pelit jäävät ainakin näkemättä, mutta uskon että tänä kesänä pelataan normaalia pidempään Espoossakin. Eli parhaat pelit kevät puolella pääsen näillä tiedoilla huhtikuussa näkemään.