Itse en usko mihinkään treenijumeihin. Tämä on liian helppo selitys huonoille otteille. Muutkin treenaa satavarmasti yhtälailla kovaa ja tämä tasoittaa tilanteen.
Toisekseen harkkapeleistä on helppoa ajatella, että eihän niissä tarvitse parasta vielä esittää, kunhan haetaan hieman tuntumaa ja vältellään isompia tällejä. Tämä voi pitää paikkaansakin.
Kuitenkin pelissä pitäisi jo olla näkyvissä tapa, jolla pyritään pelaamaan. Miten puretaan paine omalla alueella, miten käynnistetään hyökkäykset ja miten ne päätetään. Jos näistä ole näkyvissä mitään toisteisuutta niin huolissaan pitää olla.
Toisaalta taas jos pyritään pelaamaan liian vaikeasti eli niin, ettei se tyyli sovellu joukkueelle niin missä vaiheessa siitä luovutaan ja aletaan harjoittelemaan toista tyyliä. Ja kauan se muutos vie aikaa. Silloin taas annetaan aika paljon tasoitusta muille.
Toivoa aina voi, että peli sujuisi kun kausi alkaa. Kerhon osalta menestys toiveet viime vuosina ovat olleet valitettavasti lähinnä vain nimenomaan toiveita ilman konkretiaa. Ammattiurheilussa vain pelkän toiveen varaan nojaaminen ei useimmiten pitkälle kanna.
Toisaalta tämäkin saattaa olla liian pitkälle ajateltu.
Siellä on myös vastustaja, ja saattaa myös olla, ettei olla riittävän hyviä pelaamaan tasaisesti jääkiekkoa verrattuna moniin vastustajiin.
Jos ei riitä fysiikka, hävitään useimmiten kamppailut omassa päässä tai ei ehditä niihin. Kun sitten saadaan kiekko, ei päästä ulos, koska ei saada liigatason paineen alla riittävän usein riittävän laadukasta ensimmäistä syöttöä perille. Ja sitten kun saadaan, ei päästä hyökkäysalueelle (maalipaikoista puhumattakaan), koska yksilötaito liian harvoin riittää tuomaan kiekkoa ylös.
Silloin se näyttää juuri siltä, että ei ole toisteisuutta ja siltä, että yhden maalipaikan eteen täytyy tehdä helvetisti töitä.
Juu, pelitapa on oleellinen asia, mutta jos pelitaidollisesti jää jatkuvasti vastustajasta pahasti jälkeen, on yksinkertaistakin pelitapaa vaikea toteuttaa, koska vastustaja pystyy sen estämään.
Tässä pitää kannattajan näkökulmasta vähän niinkuin
toivoa, että vajavainen rosteri saisi vaikka vähän sattumalta onnistumisia ja pari voittoa ennen sarjan alkua. Sitten on mahdollisuus päästä yllättämään muutama vastustaja sarjan alussa puskista, jolloin nousseen itseluottamuksen myötä ovat mahdollisia ne isot kehitysstepit muutamilla lahjakkailla raakileilla, joka mahdollistaisi joukkueen taidollisen kehittymisen. Vasta sitten, kun päästään lähemmäksi sarjan keskitason ja kärkipään vastustajien tasoa, oikeastaan nähdään onko se pelitapa kilpailukykyinen ja miten sen toteutus lähtee rullaamaan.
Kuten media, asiantuntijat ja kannattajat aika yksimielisesti ovat todenneet, Kerhon materiaali on lähtökohtaisesti liigan huonoin. Ei niin heikko, etteikö muita häntäpään jengejä pystyttäisi haastamaan, mutta kuitenkin niin heikko, että suurinta osaa vastaan ollaan pitkällä perässä. Silloin oltaisiin usein jyrän alla, vaikka pelitavan olisi kehittänyt Jeesus Kristus.
