Sen verran vielä tuosta Djurgården-ottelusta, kun meitä turkulaisia siellä paikalla kuitenkin jonkin verran oli, että ensimmäinen erä oli TPS:lta todella hyvä - parempi kuin yhdessäkään muussa näkemässäni harjoitusottelussa tällä kaudella. Toinenkin erä oli melko jees, mutta jäähyt seloittivat homma tehokkaasti. Kolmannessa sitten loppui hiukan luistelu ja DIF jyräsi yli. Tuomarilinja oli jo vakiintuneeseen NT-tyyliin sellainen, että kaksi erää oli yhdet säännöt ja kolmannessa toiset säännöt. Tosin ei tuomari ottelua ratkaissut, mutta ottaa se silti kupoliin. Tuo ensimmäinen erä antaa kyllä jollain lailla uutta uskoa ja se oli pilkahdus paremmasta. I've seen a light...
Makkonen oli aika lailla maaginen ottelussa, Suomisen läpiajo oli mainio (vaikka nosto hiukan epäonnistuikin), Aho oli oma yritteliäs itsensä ja Huml oli todella pirteä ja veti vähän Ruotsin poikia nekkuunkin. Maalit eivät juurikaan olleet Duban maaleja, vaan lähinnä pakiston henkilökohtaisia virheitä. Yksi maali meni Jesse Saarisen piikkiin aika lailla kokonaan. Huolestuttaa kyllä Saarisen meno aika lailla. Jesse oli DIF-ottelussa luvalla sanoen huono. Oli tilanteissa usein myöhässä ja törmäili ketjukavereihinsa ym. No, onneksi kyseessä ovat vasta harjoitusottelut, koska kierolla tavalla Saarinen muuten miellyttää sivuunkirjoittanutta. DIFin maalissa pelasi Lassila, joka tietenkin syttyi vanhaa seuraansa vastaan aikamoiseen vireeseen. Yritettiin hiillostaa Lassia, mutta eipä poika häiriintynyt tarpeeksi.
Muutama muu huomio vielä Ruotsin turneestamme ihan off topicina. Täytyy sanoa, että vaikka on ihan mukavaa viedä otteluita maakuntiin uusien potentiaalisten kannattajien nähtäväksi, niin kyllä tässä ehkä jo mentiin Ruotsissa hiukan liiallisuuksiin. Vallentunaan oli kyllä kohtalaisen vaikea päästä julkisilla kulkuneuvoilla. Paikkakunta sijaitsee n. 30 kilometrin päässä Tukholman keskustasta, mutta matka kesti lähes 1½ tuntia! Loppumatka piti kävellä, ja siinä sivussa talutimme ruotsalaiseläkeläisiä hallille. Lisäksi liput oli - normaaliin tapaan - lunastettava tuntia ennen ottelua. Takaisin tullessa meille ilmoitettiin, että Ruotsissa suurimmat taksit ottavat max 7 henkeä kyytiin (meitä oli enemmän) ja että Vallentunan taksit eivät aja hallille, vaan on käveltävä keskustaan asemalle...
Halli oli lähes täynnä, mutta DIFin kannattajia ei juuri näkynyt eikä kuulunut, joten Sissiryhmä otti hallin haltuun. Ihan mukavasti paikalliset kävivät jututtamassa ja "ihmettelemässä" meitä. Joukkueelle hieman palautetta siitä, että luulisi pelisilmää löytyvän sen verran, että heilauttaa mailaa omille kannattajille ottelun jälkeen. Olimme sentään raahautuneet paikalle melkoisen taipaleen takaa. Jotkut pelaajat sen aina tekevät, mutta muiden osalta selitykseksi ei kelpaa se, että oma esitys hävetti. Oli aikamoinen pettymys.
Joukkue muuten saapui Ruotsiin lentäen, joten ainakaan laivalla ei näkynyt ylimääräisiä kenkiä ja rautoihinkin pantiin vain tummaihoisia ruotsalaiskannibaaleja ja iloisia Lapin poikia.
