Aika harva vaikuttaa täällä ymmärtävän, että aktiivisen pelitavan sisään ajaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin Atu tai Kivimäisen oman pään varjelemisen.
Täälläkin on olevinaan kiekkotietäjiä, mutta aika monella ne odotukset on, että peli näyttäisi valmiilta, kun kuukausi on yhteisiä jäätreenejä takana.
Pennanen, Virta ja Niemelä ajoivat muutoksen useamman kauden aikana sisään ennen kuin menestys ikkuna aukesi.
Nopeat käännöt kiekonriistoista keskialueella ovat se kaikkein vaikein asia saada toimimaan, niin, että rytmit ovat kohdallaan ja päästään oikeasti hyökkäämään.
Pelaajien pitää olla todella hyviä lukemaan peliä, koska harvoin nopeat käännöt toistavat tiettyä kaavaa ja ne voivat tapahtua missä päin keskialuetta vaan, vastustaja voi olla sijoittunut miten vaan, kuten myös omat pelaajat.
Mitä heikompi materiaali, sen enemmän se vaatii toistoja, että pelaajat oppii eri variaatioita, siis jos on yleensäkään oppiakseen.
Ei Ässät eilen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta peruutellut eikä roiskinut pitkiä, vaan selkeästi haluttiin pelata kiekolla, on aivan sama missä päin kenttää sulla se kiekko on, niin vastustaja ei silloin maalia tee.
Ei Liigassa ole mitään heittopusseja joilta haetaan pisteet ja haetaan hyviä kokemuksia sekä harjoitellaan maalintekoa.
Jos pelejä on katsonut, niin ei Ässätkään helpolla ole niitä voittoja antanut.
Ei ole sattumaa, kun peli tökkii ja alkaa usko hiipumaan, niin palataan perusasioihin...työnteko, tiivis oman pään pelaaminen ja sen jälkeen luotetaan, että saadaan ne paikat tehdä se muutama maali, joilla voidaan taistella pisteistä silloin, kun oman pään taistelu on onnistunut.
Se on se helpoin ratkaisu.
Atun ajasta, kun siirryttiin Kiven aikaan, mikään ei muuttunut, seuraavalle kaudelle saatiin Rubin ja Joensuu, jotka saattoivat olla suurin syy miksi joukkueen moraali ja taistelutahto oli eri tasolla kuin Atun kausina, pelitavassa oli hyvin vähän näkyvissä muutosta tai edes yritystä muuttaa jotain.
Isoin ero Kiven ajassa oli työnteossa siellä kentällä, johtava pelaaja näytti mitä voittaminen vaatii, jos olisi ollut pelillistä selkärankaa, niin kauden sisällä ei olisi ollut niin isoja eroja hyvillä ja huonoilla päivillä.
Loppujen lopuksi, ei se edes ollut kovin kaukana, että olisi jääty kokonaan 10 sijan ulkopuolelle, mutta onneksi joukkue jaksoi repiä itsestään kaiken irti niissä tärkeissä peleissä, kun taas pahimmat kilpakumppanit nimihyökkääjineen kyykkäsivät ;)
Toivottavasti Ässissä riittää uskoa kerrankin viedä yksi prosessi maaliin.
Vaikka kausi ei olisi mitään riemumarssia, niin suurin floppi tai epäonnistuminen olisi siinä, että luovutettaisiin ja palattaisiin taas totaalisesti vanhaan.
Porilaisten sekä yleensäkin Ässien kannattajien luulisi myös ymmärtävän sen.