Ässien pelin perusongelma on edelleen täsmälleen sama kuin se on ollut koko Selinin kauden ajan, eli kiekonhallinta vähintään 65-35 vastustajalla. Ns. kovat kiekolliset joukkueet vievät kiekonhallinnan vielä selvemmin tyyliin 75-25. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että vastustaja varsinaisesti hyökkää 75%:a peliajasta, päinvastoin suurimman osan kiekonhallinta-ajastaan vastustaja itseasiassa puolustaa pitämällä kiekkoa eikä varsinaisesti edes suurimmassa määrin yritä tehdä maalia. Selvä kiekonhallinta antaa vastustajalle avaimet vaihtojenrytmittämiseen ja käytännössä iso osa Ässien jo valmiiksi pienestä kiekonhallinta-ajasta on aivan jäteaikaa, jonka paras mahdollinen tulos on päästä vaihtamaan kiekkoa hallussa pitäen.
Tässä kuvassa on itseasiassa melkein yhdentekevää miten Ässät yrittää hyökätä, tulos on joka tapauksessa heikko. Johtuen tietysti siitä, että vastustaja voi tuoreilla pelaajilla kohdistaa kovan paineen Ässien hyökkäykseen rakenteluun. Vastustajien kiekkottoman pelijohtoajatus on jopa riski ottaen hankkia kiekonhallinta välittömästi tai ainakin mahdollisimman pian takaisin, käytännössä vastustaja ylimiehittää alueen, jossa kiekko on ja ottaa riskin Ässien hyvälle suoritukselle, joka sitten avaa jonkinasteisen ylivoimahyökkäyksen ja tälläisistä tilanteista ne Ässien harvat hyvät hyökkäykset ovat syntyneet. Ässien vastaavan tilanteen toimintamalli on viiden miehen myötäkarva, joka ei edes pyri kiekonriistoon, jos vastustaja ei lähde antamaan kuningassyöttöä läpi koko pelaajapakan, vaan Ässät pyrkii kaikilla keinoilla estämään vastustajan ykkössektorin välittömän maalipaikan.
Kaiken lopputulema on se, että ensin Ässien tulee kasvattaa omaa kiekonhallinta-aikaa. Pitää voittaa enemmän aloituksia, pitää uskaltaa riistää kiekkoa paljon aktiivisemmin ylimiehittämällä kiekon lähialueita, pitää malttaa vain pitää kiekkoa, jne. Ja ikävä kyllä tästä muutoksesta ei ole ollut nähtävissä mitään merkkiä harjoituspelikaudella ja pahaa pelkään, että sama tahti tulee jatkumaan myös sarjapeleissä.