Minä olen huolissani päävalmentajan kompetenssista, jos erikoistilannepelaamista ei ole harjoiteltu.
Minä en olisi tippaakaan. Joissakin huippujoukkueissa erikoistilannepelaamisen kuviot jopa annetaan tiettyjen peliä hyvin tekevien yksilöiden suunniteltavaksi, tietysti sillä ehdolla, että se tuottaa tulosta. Voin sanoa tämän jopa pohjautuen tietoon liigastakin, ainakin IFK:ssa tietääkseni eräinä vuosina mentiin hyvin pitkälti tällä kaavalla. Se, että huippukoutsitakaan eivät harjoita erikoistilannepelaamista alkukaudesta hirveästi, ei ole todellakaan mitenkään tavatonta.
Erikoistilannepelaaminen korostuu joissakin otteluissa, mutta oleellisempaa on kiekollisen pelitavan hallitseminen. Aktiivisella pelitavalla ja kiekonhallinnalla pystytään ylivoiman ja alivoiman suhde kääntämään itselle edulliseksi ja tästä saadaan myös hyötyä siten, että voimia säästyy tasakentillä pelaamiseen vastustajaa enemmän.
En missään nimessä väheksy erikoistilannepelaamista, mutta sen merkitys korostuu enemmän loppukaudesta ja oleellisempaa on oikeiden miesten ja pelipaikkojen löytäminen. Kyllä se sitten ui uomiinsa, kun ukot alkaa löytyä ja paikat alkaa olla selvillä, niin alkaa syötöt napsumaan lapohoin ja limput rysään.