Totta kai näin jälkikäteen katsottuna viime kauden joukkue näyttää paperilla paremmalta kuin nykyinen. Kariya, Manderville ja Kohn ovat asteen edellä Öhmania, Kelleriä ja Osalaa. MUTTA, täytyy muistaa, että nyt ollaan kuitenkin paremmassa tilanteessa kuin vuosi sitten.
Elokuussa 2006 Martin Kariyaa pidettiin pellenä, lokakuussa saapuvasta Mandervillestä odotettiin kädetöntä ja väsynyttä veteraania, ja loukkaantumissuma oli jo iskenyt. Nyt, elokuussa 2007, ainoat kysymysmerkit liittyvät lähinnä siihen miten valmennus pärjää kovassa paikassa. Loukkaantuneidenkin listalla on ainoastaan Kalto.
Vaikka Heikkilän lähtö viime keväänä vituttikin, ja vaikka arvostan Kakea erittäin paljon valmentajana, niin en kuitenkaan ottaisi Kakea tässä tilanteessa enää takaisin. Se ei johdu rahasta, se ei johdu henkilökemioista, vaan se johtuu siitä, että haluan nähdä mihin Matikainen-Marjamäki kaksikko pystyy. Kuten todettua, potentiaalia on aivan valtavasti.
Sen lisäksi, paineet eivät ole niin suuret, kiitos tähtien puutteen ja viime vuoden hyvän tuloksen, joten tilanne on senkin puolesta varsin ihanteellinen: suuri potentiaali, pienet paineet ja riskit. Toki ei mihinkään sääläritulokseen saa tyytyä.
Kaiken optimistisuuden ja positiivisuuden keskellä täytyy kuitenkin muistaa, että Blues ei oo voittanut vielä yhtään liigapistettä ja todelliset tulikokeet ja vaikeat haasteet ovat kaikki vielä edessäpäin.