Raportin tynkää Fribourg-HIFK
Aloha heimoveljet, tässä pienen pieni raportti eilisen kommelluksista.
Klo 17.00, lähtö töistä kollegoiden ihmetellessä että "mihin **ttuun sulla tommonen kiire on?" Siitä hyppäsin autoon ja käänsin nokan kohti Fribourgia. 182km ja tasan 2h45min myöhemmin parkkeerasin koslani Fribourgin jäähallin pihaan.
Siinä kävellessäni lippupisteelle bongasin neljä kpl nuoria miehiä joilla oli leijonapaidat päällä. Kohteliaasti nyökkäsin maanmiehilleni, ja marssin lippuluukulle. 5min odotuksen jälkeen pääsin asioimaan, "Bonsoir madame, je voudrais..". -Kunnes hän kertoi minulle puhtaalla englannilla että toi irtolippumyynti on tossa vierressä, tästä saa vaan kausareita.
Noh, sitten irtolippupisteelle, jossa kerroin edelleen ranskan kielellä että haluan yhden lipun. Tällä kertaa sain vastauksen saksan kielellä, ilmeisesti pitäisi mennä takaisin ranskan alkeiskurssille. No, lippu tuli kuitenkin, 10CHF.
Sitten siitä vaan kävelemään hallille, ja matkalla vaihtamaan muutama sana näiden muiden suomalaisten kanssa. Aikani siinä haastelin kunnes he kertoivat takertelevalla englannilla että eivät ole suomalaisia, vaan sveitsiläisiä suomi-kiekko faneja. Go figure. No enivei, näiden kavereiden kanssa sitten vietin suurimman osan matsia ja sain kuulla ylistyssanoja Reksa Ruotsalaisesta, ja muutamasta muusta tyypistä jotka ovat joskus pelanneet SC Bernissä. Jossain vaiheessa iltaa tosin kielimuuri kasvoi sen verran että ilmoitin että voimme puhua myöskin saksaa. Sitten meikäläistä syytettiin Gestapon kätyriksi. :-)
No enivei, pääsin halliin sisään juuri pari minuuttia ennen aloitusta, ja marssin alakatsomoon lippua heiluttaen ja IFK:ta huutaen. Vopat kommentoi ensimmäisenä "You're a bit long way from home!"
Sitten the peli jo alkoikin. HIFK lähti peliin hyvällä sykkeellä, tai sanotaanko että Fribourg ainakin nukkui. Peliä ehti kulua ehkä n. minuutti, kun Harkins ja Kibe hassuttivat Fribourgin puolustuksen ja maalivahdin niin kuutamolle, että osa katsojista alkoi jo haukotella ja odotella että milloin ne sen kiekon nyt lopulta malttavat sinne verkon perille tuupata. Lopulta tehtävä lankesi Turrelle, joka kiekon nätisti maalin kattoon nostikin.
Melkein heti tämän jälkeen Hirso pääsi puolivahingossa läpiajoon, mutta maalivahti torjui helpohkon vedon kilvellään kulmaukseen.
Sitten Fribourg alkoi vähitellen heräillä ja päästä peliin mukaan. Olisiko ollut jossain erän puolivälin paikkeilla kun Fribourgin hyökkääjäkaksikko puhkoi Hifkin puolustuksen, ja pelaaja x laukoi suoraan poikkisyötöstä B-pisteen sisäkaarelta kiekon ohi maalissa suht hyvin pelanneen Stathoksen.
Erän tyylipuhtain tilanne lienee ollut Karalahden taklaus Fribourgin pelaajaan, joka varmasti tiesi jälkikäteen miltä tuntuu olla pannukakku tiejyrän alla. Mahtava niitti, eikä edes jäähyä.
Toisessa erässä Fribourg namutteli itsensä jo 2-1 johtoon, kunnes H. Pikkarainen vapautti Arttu Luttisen läpiajoon, ja tämä koko ottelun erittäin miehekkäitä otteita esittänyt nuorimies viimeisteli kylmän viileästi tarkalla rannelaukauksella alanurkkaan. Olin oikeasti yllättynyt Artun otteista, äijässä on kuin onkin ainesta. Tulee olemaan vahvistus joukkuelle ensi kaudella.
Kolmas erä alkoi nopeasti, meikäläinen oli vielä vaappumassa paikalleen oluttuopin kanssa, kun jostain maalinedushässäkästä ilmeisesti sitten Jere pisti limpun reppuun, 2-3.
Viimeisessä erässä kotiyleisön tunteet kuumensi Roman Vopat ottamalla senkan sveitsiläis-pojan nenästä, ja samalla 5+20min itselleen. Pienen jäänpuhdistusoperaation jälkeen peli jatkui.
Viiden minuutin jäähyä ehti kulua vain noin minuutin verran, kun Juha Fagerstedt nousi laidasta puolihuolimattomasti alivoimalla, kukaan ei kaiketi odottanut muuta kuin pitkää päätyyn, mutta kaveri painoikin koko puolustuksen sivuitse, ja kävi nakkaamassa kiekon verkon perille. Todella nätti tahtomaali.
Tähän sitten jäikin oikeastaan ilonaiheet meikäläisittäin. Fribourg pyöritti taidokkaita ja nättejä kuvioita toinen toisensa perään, ja vedot lähtivät lopulta aina parhaasta maalintekosektorista, suoraan syötöstä ja kohti maalia. Eipä siinä muuta voinut kuin katsella, yksi maali, toinen maali, kolmas maali.... Lopussa vielä HIFK sai kirivaihteen päälle ja yritti tosissaan maalia. Viimeisen minuutin Stathoskin katseli penkiltä, kunnes Fribourg purki kiekon keskialueelle, Pasi Saarinen oli ensimmäisenä kiekossa, mutta heitti sokkosyötön takana odottaneille kahdelle Fribourgin pelaajalle, joista toinen napautti suoraan syötöstä loppulukemat 6-4.
HIFK pelasi hyvää kiekkoa, jossa nuorille annettiin paljon vastuuta. Pahaksi onneksi se ei vaan riittänyt, Fribourg oli parempi. Heidän kuvionsa olivat sen tarvittavan verran parempia, että lopulta Hifkillä ei ollut kamalasti jakoa. Alussa Hifkillä oli hyvin energiaa ja agressiivisella pelillä saatiin pidettyä peli hallussa. Sitten annettiin naapurille hiukan tilaa ja taklaukset vähenivät, ja kuten jo ennakossa epäilin, nähtiin joukko klap-klap maaleja omiin.
Olin oikein tyytyväinen näkemääni erityisesti nuorten miesten osalta, H. Pikkarainen ja Arttu Luttinen tulevat ilman muuta tekemään ainakin osittaisin "läpimurron" ensi kaudella. Vihko, Hirso, Turre ja Häbä näyttivät jatkavan samalla tasolla kuin viime kaudella. Turusellakin näytti vauhti vaan paranevan.
Kaikenkaikkiaan ihan hyvätasoinen ja viihdyttävä matsi, ja mielestäni kyllä koko Hifkin joukkue ansaitsee kiitoksen. Saappaat jalassa kaaduttiin.
Tänään sitten illalla uusi yritys, kun vastassa on SCL Tigers Langnaussa. Carlos menetti äänensä eilis-illan koitoksessa, joten voi olla että tänään olen vain hiljainen lipunheiluttaja.
Perästä kuuluu sano torventekijä.
