Viuh viuh sanoi Flonaldon takki viime kaudella. Nyt sanoo samoin minun takkini.
Korostan kertauksen omaisesti että hannuväisästely-krittiikini on kohdistunut oikeastaan Jukka Jaloseen eikä Hannuun itseensä. Olen ääneen ihmetellyt että miten ihmeessä joku hannuväisänen mahtuu pelaavaan kokoonpanoon illasta toiseen vaikka tulosta ei juuri synny. Hannu on joutunut olemaan osittain viaton sijaiskärsijä tuossa itkuterapiassani. Tietty heittämällä 2 maalia / peli minun olisi pitänyt keksiä toinen pelaaja tilalle, eli siinä mielessä oma vikansa. Nyt alkaa näyttää siltä että Jalonen on tiennyt mitä tekee.
Jotta takinkääntöni olisi totaalinen ja itselleni täydellisen nöyryyttävä niin sanonpa vielä että olen pitänyt valmentajan pitkää pestiä huonona ideana. Nyt asiaa pohtiessani olen siinä tuloksessa että tällainen hannuväisästen huipulle (vähän ennakoin tässä, älkää takertuko) nostaminen ei onnistu jos valmentaja ajattelee vain kvartaalitaloustyyliin.
Viime kauden pudotuspeleissä jouduin pikkuhiljaa huomaamaan että kyllä se perkeleen Väisänen osaa pelata. Tuolloin vakuutin itselleni että kyseessä on ohimenevä jyrkilouhi-ilmiö. Nyt kun tämä kuluva kausi on edennyt jo hurjan pitkälle niin joudun myöntämään että tuosta ei ehkä olekaan kyse.
Kunnolisen, nöyrän, tulostatuovan peliesityksen lisäksi vielä pari juttua. Oulussa Väisänen teki kauden avausmaalinsa kultti-rystyllä. Eilen Hannu esitti sellaisen takaperinluistelun kohti vastustajan maalia että moista ei olla nähty sitten legendaarisen #12 parhaiden kiemuroiden. Hymyni levisi korvasta korvaan kun ympärillä istuvat kohisivat että mitä helvettiä se oikein tekee. Tuntui että viitta siirtyi Hannun harteille kun hallissa kuulutettiin "ottelun vakuuttaja, Hannu Väisänen".
PS. Kyllä mää vielä jostain marisen, varmaan aika piankin.
Korostan kertauksen omaisesti että hannuväisästely-krittiikini on kohdistunut oikeastaan Jukka Jaloseen eikä Hannuun itseensä. Olen ääneen ihmetellyt että miten ihmeessä joku hannuväisänen mahtuu pelaavaan kokoonpanoon illasta toiseen vaikka tulosta ei juuri synny. Hannu on joutunut olemaan osittain viaton sijaiskärsijä tuossa itkuterapiassani. Tietty heittämällä 2 maalia / peli minun olisi pitänyt keksiä toinen pelaaja tilalle, eli siinä mielessä oma vikansa. Nyt alkaa näyttää siltä että Jalonen on tiennyt mitä tekee.
Jotta takinkääntöni olisi totaalinen ja itselleni täydellisen nöyryyttävä niin sanonpa vielä että olen pitänyt valmentajan pitkää pestiä huonona ideana. Nyt asiaa pohtiessani olen siinä tuloksessa että tällainen hannuväisästen huipulle (vähän ennakoin tässä, älkää takertuko) nostaminen ei onnistu jos valmentaja ajattelee vain kvartaalitaloustyyliin.
Viime kauden pudotuspeleissä jouduin pikkuhiljaa huomaamaan että kyllä se perkeleen Väisänen osaa pelata. Tuolloin vakuutin itselleni että kyseessä on ohimenevä jyrkilouhi-ilmiö. Nyt kun tämä kuluva kausi on edennyt jo hurjan pitkälle niin joudun myöntämään että tuosta ei ehkä olekaan kyse.
Kunnolisen, nöyrän, tulostatuovan peliesityksen lisäksi vielä pari juttua. Oulussa Väisänen teki kauden avausmaalinsa kultti-rystyllä. Eilen Hannu esitti sellaisen takaperinluistelun kohti vastustajan maalia että moista ei olla nähty sitten legendaarisen #12 parhaiden kiemuroiden. Hymyni levisi korvasta korvaan kun ympärillä istuvat kohisivat että mitä helvettiä se oikein tekee. Tuntui että viitta siirtyi Hannun harteille kun hallissa kuulutettiin "ottelun vakuuttaja, Hannu Väisänen".
PS. Kyllä mää vielä jostain marisen, varmaan aika piankin.