ranger kirjoitti:
Loistavalta kirjoittajalta tämä tuli takuulla suoraan sydämestä, mutta näin Ilves-syävverellä tulkittuna, sitä niin toivoisi edes kerran elämässään pääsevän asemaan, jossa rakkaan seuransa välierä- saati finaalipaikkakaudet voisi epäröimättä toivottaa muistoistapoistettavien joukkoon.
Nöyrät kiitokset tästä. Ja myönnettäköön, että illan pimeinä tunteina sitä ajatteli tunnepohjalta turhankin synkästi: en nyt sentään haluaisi unohtaa vaikkapa Jukka Koivun ekaa valmennuskautta tai hänen poikansa paluuottelua. Tässä asiassa tärkeintä on joka tapauksessa isompi kokonaisuus eli pidemmän aikavälin laskusuuntaus: viisi vuotta takaperin, kun kuningas Midas luovutti vastuun oppipojilleen, TPS oli voittanut kolmannen mestaruuden peräkkäin ja kahdeksannen mestaruuden kolmentoista kauden aikana. Viisi vuotta myöhemmin on tultu tilanteeseen, jossa ollaan sarjajumbona ja mainittu kuuden mestaruuden mies on saamassa kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen TPS:n valmentaja, joka erotetaan kesken kauden. Turha kai mainitakaan, ettei mestaruuksien määrä ole tässä välissä lisääntynyt. Tekee kaiken kaikkiaan aika kipeää. Korkealta on pudottu.
floikkari kirjoitti:
Tuntuisi käsittämättömältä, että yksi pelaaja voisi pilata koko homman. Onko tämä nyt sitten sitä, että Jortikka on enemmän tai vähemmän summamutikassa valinnut yhden muita isomman silmätikun ja varsinkin tämän yhden pelaajan kohdalle osuneet ylilyönnit (vittuilut) olisivat saaneet muun joukkueen Kaitsun puolelle ja Jortikkaa vastaan.
Viime vuosina on alkanut entistä enemmän tuntua siltä, että Jortikan suosioon tai epäsuosioon joutumisessa pärstäkertoimesta on tullut pelitaitoja ratkaisevampi tekijä. Epäsuosiossa olevaa pelaajaa simputetaan sitten mielin määrin riippumatta siitä, mitä tämä kentällä esittää. Jopa siihen asti, että siitä kärsii koko joukkueen etu. (Tavallaan käänteinen tyyli verrattuna vaikkapa Hannu Aravirran vuosiin maajoukkueessa, jolloin joukkueen etu kärsi ajoittain siitä, että valmentajan suosikkipelaajille, esim. Ari Sulanderille, löytyi luottoa rajattomasti.)
Erkka kirjoitti:
Vakavissaan ottaen, on Jorella kuitenkin näyttöjä uran varrelta, lukuisien mestaruuksien lisäksi viimeisimpänä Jokerien vieminen finaaleihin (vaikka silloin tulikin "vain" hopeaa kouraan). Uskoisin, että mies kyllä kelpaa monelle seuralle, vaikka tällä hetkellä homma meneekin päin persettä. Eikä seuran tarvitse olla välttämättä suomalainen, jos vaan Jore itse on valmis lähtemään työn perässä ulkomaille.
Samaa mieltä. Kyllä Jortikalla riittää vielä kysyntää ja hänellä on edellytyksiä saavuttaa hyviä tuloksia valmentajana. Ei kuitenkaan nähtävästi tämän joukkueen kanssa. Näin ulkopuolisen silmin vaikuttaa siltä, että Jortikka onnistui viime kauden säätämisillään myrkyttämään joukkueen ilmapiirin siinä määrin pahasti, ettei se ole siitä muutamien pelaajavaihdosten jälkeen ja yhden kesän aikana puhdistunut. Niin nopeasti tässä luisuttu kuilun reunalle, että henkisellä puolella mättää jokin ja pahasti.
Olisin kaikesta huolimatta, varsin tunnepitoisin ja irrationaalisin perustein, ihmettä odottaen, valmis katsomaan vielä ensi viikon. Tämä kuitenkin ilman sen kummempaa sisäpiirintietoa siitä, millainen henki pukukopissa on. Jos tilanne on niin totaalisen tulehtunut, kuin huhujen, peliesitysten ja muiden aihetodisteiden perusteella on pelättävissä, väistämätöntä on turha viivyttää pidempään. Tällä kokoonpanolla on täysin mahdollista menestyä tämän kauden SM-liigassa: jos nykyinen valmennusjohto ei siihen kykene, johtopäätökset on helppo tehdä. Koko joukkuetta ei voida vaihtaa, ei vaikka taloustilanne olisi nykyistä parempikin.
Viime kauden musiikillisena teemana oli itselleni Apulannan "Vasten mun kasvojani". Tälle kaudelle sopivampi kappale vaikuttaisi olevan saman yhtyeen "Armo". Pateettista mutta minkäs teet.
