Hannu Aravirta - Kiistelty persoona

[Saarinen]

Kolumni Hannu Aravirrasta löytyy täältä . Toivon mukaan kolumni herättää keskustelua ja nähdään myös vasta-argumentteja.

 

[Qeuba]

"Ara" on pelimies

Mun mielestä on aivan naurettavaa alkaa haukkuun Aravirtaa huonosti hoidetusta työstä. Jokainen jääkiekkoa vähänkään tunteva tietää, että asiat on pienestä kiinni tässä lajissa varsinkin mm-finaalissa.
Hyvä menestys arvokisoissa on vain vankistanut käsitystäni Aravirran taidoista valmentaa nimenomaan Suomen maajoukkuetta. Pelaajia, jotka voivat joukkueena lyödä mm-kisojen loppuottelussa Ruotsin, Kanadan tai Tsekin on Suomessa loppujen lopuksi suhteellisen vähän ja jos sellaisen nipun pystyy joskus kasaamaan on se hatun noston paikka. Jo finaaliin selviytyminen vaatii paljon.
Edellämainitsemani maat tuottavat syystä tai toisesta huippu pelaajia paljon enemmän kuin Suomi, ja jo senkin valossa menestys on ollut täydellistä. Tottakai se vituttaa aivan perkeleesti, kun joku Moravec vääntää armottomalla munkilla häkin, vaikka Suomi on vienyt koko peliä sata nolla, mutta minkäs teet... eikun ens keväänä uusiks.
Salt Lake Citystä ei oikein osaa odottaa mitään. Mutta jos sieltä mitali tulee Naganon tapaan niin homma on mennyt erittäin hyvin putkeen.

 

[finnjewel]

Minulla ei ole Saarisen tyhjentävään kolumniin mitään lisättävää, mutta Aravirran saamalle kitkerälle arvostelulle kuitenkin yksi mahdollinen selitys:

Ennen Aravirran aikaa 10-20 vuotta sitten ns. mattimeikäläisillä ei juuri ollut kanavia kiekkomaajoukkueen valmentajan arvostelemiseen. Jokunen yleisönosastokirjoitus saattoi vielä mennä läpi, mutta enimmäkseen oli tyytyminen kaveripiirissä ja/tai kaljabaarissa sadatteluun. Toimittajatkin käyttivät tuolloin melko maltillista kieltä esim. pelaajavalintoja tai pelitaktiikkaa kritisoidessaan. Valmentajilla oli joltinenkin työrauha (vaikka sillä ei juuri ollut vaikutusta tuloksiin).

Nykyään iltapäivälehdet julkaisevat sivukaupalla lukijoiden mielipiteitä kiekkovalmentajan persoonasta, joka toisella radiokanavalla voivat kiekkofanit suorissa lähetyksissä sadatella Aravirran ratkaisuja, TV:n kisastudioissa luetaan (yleensä nuorten ja vihaisten) katsojien tekstiviestejä, joita toimittajat väsymättä yllyttävät näpyttelemään. Puhumattakaan tästä ihanasta internetistä, jossa julkaisukynnystä ei ole enää vuosiin ollut lainkaan.

 

[Ramchester]

Viestin lähetti Saarinen
Toivon mukaan kolumni herättää keskustelua ja nähdään myös vasta-argumentteja.

Kirjoitus oli varsin tyhjentävä, enkä missään tapauksessa aliarvosta Aravirran suorituksia päävalmentajaurallaan, mutta niinhän se on, että muut kuin ykkössijat on hävittyjä... ja näistä katkerista tappioista on jäänyt veren maku suuhun. Lisäksi Suomalaisen kritiikkiä Aravirtaa kohti on koventanut se, että nyt on lupa odottaa jotain - tarkoitan sillä sitä, että 80-luvulla lähdettiin kisoihin periaatteella "toivottavasti ei tule ihan kauheesti turpaan" ja parin maalin häviö oli jo voitto:)

muutama pieni seikka, jotka on jäänyt mieleeni monista ratkaisuotteluista kävi ilmi kuitenkin tästäkin kirjoituksesta.

Lainaan hieman kirjoitusta:

"Viime keväänä Suomi johti kahden erän jälkeen MM-finaalia Tsekkiä vastaan 2-0. Kaksinkertaisen mestarin ylpeydellä Tsekit nousivat kuitenkin päätöserässä tasatilanteeseen. Kolmannen erän lopussa Suomella oli uskomattomia paikkoja ratkaista mestaruus itselleen. Juha Lind laukoo läpiajon päätteeksi kiekon hiuksenhienosti yli maalin... Antti Laaksosen laukaus avopaikasta kimpoaa Milan Hnilickan suojuksen reunasta maalin katolle... Juha Ylönen on nokikkain Hnilickan kanssa, mutta ei saa kiekkoa reppuun... David Moravec sai jatkoajalla Tsekin ensimmäisestä maalitilanteesta kiekon häkkiin ja kultaunelma oli jälleen pilalla."

Oma näkemykseni pelistä on juuri tällainen kuin edellä on kirjoitettu - näillä tarkennuksilla!

Pelissä luotiin maalipaikkoja molemmissa päissä, Suomi karvasi korkealta ja vei kiekon Tsekki päätyyn hyökkäysten päätteeksi - aina 2-0 tilanteeseen saakka! Tämän jälkeen Suomi haki lyhyitä vaihtoja, luisteli omasta päästä punaviivan yli ja laukoi kiekon tsekki päätyyn. Suomen maalipaikat tilanteesta 2-0 tilanteeseen 2-2 oli täysi nolla. Tämän jälkeen peli käynnistyi uudestaan pelistä tuli samanlaista kuin ottelun alku ennen 2-0 tilannetta. Ratkaisu olisi voinut tulla Laaksosen, Lindin tai Ylösen mailasta 2-2 tilanteessa. Kuinka monta tilaisuutta olisi Suomella ollut tehdä se kolmas maali, jos oltaisiin pelattu 2-0 tilanteen jälkeenkin samanlailla kuin ennen?

Mikä muutti Suomen pelin tilanteessa 2-0? a) väsymys b) voiton huuma c) Tsekki leikki alun Suomen kanssa ennen kuin alkoi pelaamaan kunnolla d) pelaajat halusivat muuttaa taktiikan e) kapteeni käski muuttaa taktiikan f) Aravirta muutti taktiikan g) joku muu

Jokatapauksessa Aravirta on paikkansa ansainnut, eikä kukaan kykenevä valmentaja tunnu olevan päävalmentajanpaikasta kiinnostunut. ;) Eihän sitä tiedä, vaikka itse Timo Tuomi valmentaisi Leijonia Aravirran jälkeen :D

 

[Saarinen]

t4: Tuo on aivan totta mitä kerroit kevään finaalista. Kyllä sitä on yhden jos toisenkin kerran tullut vuosien varrella ihmeteltyä, että miksi ihmeessä ottelua hallinneet joukkueet alkavat vain peruuttelemaan ottelun lopussa ja päästävät vastustajan peliin mukaan? Ei kysymys voi aina olla pelkästään siitä, että vastustaja parantaa otteitaan ja saa hengen päälle. Aktiivisemmalla pelillä Suomi olisi saattanut hyvinkin hoitaa tuon finaalin kolmannen erän kotiin. Vaikea on sitten sanoa lähteekö tuo passiivisuus pelaajista vai valmentajasta.

 

[tt]

Aravirran kritisointi.

En pidä Aravirrasta. Kuulun juuri siihen joukkoon, joka on ensimmäisenä vaatimassa päätä vadille jo pelaajavalintoja tehdessä. Löydän erittäin harvoin mitään hyvää Aravirran tekemisistä ja silloinkin myönnän sen hampaat irvessä. Minulla on kuitenkin ainakin itselleni riittäviä perusteluita tälle näennäisen epäloogiselle käyttäytymiselle.

Aravirta valitsee joukkueeseensa itsensä näköisiä pelaajia, kuten kuuluu tehdäkin. Hänellä on näkemys joukkueesta, roolituksesta ja pelityylistä. Minullakin on näkemys, mutta se ei mene ollenkaan yksiin Aravirran näkemyksen kanssa. Siksi Aravirran valitsema joukkue ei oikein ole minun joukkueeni. Lisäksi en pidä tavasta, jolla Aravirta pelaaja-asioita hoitaa: On suosikkeja, on tekosyillä rannalle jätettyjä huippupelaajia (Hurme viime keväänä.), on käsittämättömiä vilttikomennuksia yms.

Aravirta on tuonut menestystä, siitä ei ole kysymys. On kysymys tavoitteiden saavuttamisesta. Mikäli en ole miehen sanoja väärin ymmärtänyt, on kolmissa viime kisoissa tavoite ollut aina kulta. (Kuten luonnollisesti pitääkin olla!) Nykyisellä pelaajamateriaalilla mestaruuden pitäisi MM-kisoissa olla mahdollinen. Tavoitetta ei ole saavutettu. Jos Aravirta olisi liikeyrityksen toimitusjohtaja, hän olisi saanut potkut. Jääkiekkomaajoukkueessa hänellä on kuitenkin rajaton luottamus ja häntä kritsoivat ihmiset ovat naurettavia...

Näkisin mielelläni jo SLC:ssa jonkun muun valmentajana, vaikka sieltä an usko kenenkään pystyvän Suomelle voittoa (tai mitalia) tuomaan. Pahin pelkoni on, että Suomi voittaa keväällä tynkä MM-kisat ja siinä huumassa Aravirran pestiä jatketaan ja jatketaan ja jatketaan...

En myöskään pidä Aravirrasta henkilönä, hänestä median kautta välittyvä kuva on hyvin tympeä. Onneksi minulla on edelleen mahdollisuus itkeä, haukkua, solvata ja kaikin tavoin kritisoida Aravirtaa ja toivoa, että jonain päivänä näen jonkun muun valmentamassa Suomen kunniakasta maajoukkuetta.

--
tt

 

[vision]

Kuka aran seuraajaksi ?

Aravirta ei kumminkaan loputtomiin jatkaa maajoukkueen päävalmentajana. Otetaan tämmönen hurja ajatusleikki joka ei tule toteutumaan, enkä sitä halua. Elikkä Suomi konttaa todella pahasti SLC:n ja mm-kisat ja erotetaan tehtävästään. Kenestä pitäisi tulla seuraava päävalmentaja? Nyt haetaan siis nykyisistä valmentajista.

Westerlundin valitsisin itse (ilman Summasta!!!). Todistanut jo taitonsa valmentaja ja uskoisin pystyvän valmentamaan myös maajoukkuetta ilman kamalia ylilyöntejä. Näin lyhykäisesti.

 

[OikeaLaita]

Yksi pontti mikä pelaajavalinnoista puhuttaessa usein unohtuu on se, että pelaajalta tulee vaatia tasaisia suorituksia koko turnauksen ajan. Moni pelaaja pystyy huimiinkin esityksiin yhdessä pelissä, mutta seuraavassa pelissä esitys
on jotain aivan muuta. Aravirta on mielestäni aika hyvin ottanut tämän puolen huomioon valinnoissaan.

Yhden pelaajan valitseminen tai valitsematta jättäminen aiheuttaa yleensä kohtuuttoman paljon porua joka vuosi.
Ei yksi mies vielä mitään ratkaise. Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota kokonaisuuteen.

 

[jtuominen]

Ara vaihtoon jo vuodesta yksi ja kaksi:

Ensinnäkin mies on saanut yrittää jo ties kuinka kauan kuitenkaan onnistumatta ja sitäkin ennen oli jo kakkosena. Liian pitka aika maajoukkueen puikoissa.

Omasta mielestäni Suomi on vuodesta -92 tai viimeistään -94 lähtien ollut sen tasoinen kiekkomaa ,että mestaruus on ollut mahdollinen. Sitä on nyt haettu Aran metodeilla jo jokunen vuosi ilman tulosta. Ja kyllä- minulle ei riitä mikään pronssi eikä oikein hopeakaan.Mestaruutta haetaan.

Enkä hetkeäkään usko etteikö Suomi olisi voinut menestyä kutakuinkin samalla tavalla jonkun muun ollessa peräsimessä. Ei pelaajien taso ilman Araa mihinkään romahda eikä hän suinkaan ole ainut joka osaa koota joukkueen tai johtaa peliä(mikä ei kyllä ole Aran vahva puoli). Ja on niitä valmentajia Suomessa tai ulkomailla muitakin -> Suhonen,Jortikka,Westerlund,Rautakorpi,Mälkiä jne. Pääasia että tulisi vaihtuvuutta edes joskus.

Ja ihan henkilönäkin tämä- olen karavaanari -kaikkien kaveri touhu arsyttää. Niin siloiteltua kuin olla ja voi ja joukkueitakin kootaan ettei siellä vain olisi yhtään joka poikkeaisi vähänkään laumasta. Ja kuitenkin juuri siinäkin osastolla (esim. venäjä MM) on ollut ongelmia. Sitten ihan oma lukunsa ovat nämä jutut lehdissä ja valintojen perustelut ottamisen/pudottamisen suhteen -> nehän on aina läpiä täynnä tai sitten ihan puutaheinää. Samoin myös ihmetyttää kuinka vaikeaa se voi päätoimiselle valmentajalle olla ilmoittaa pelaajalle henk.koht jos kerran sellaista on luvannut.

Valinnoista vielä, että sinne pääsee niin usein sellaista saunakaveria, vaikka kyseinen kausi olisi mennyt ihan vit...leen. Ja aina jos rinnakkain on kaksi kaveria niin lähes poikkeuksetta se vanha tuttu lähtee mukaan , vaikka edellisissä kisoissakaan ei ollut jätkästä mitään hyötyä. Uskallusta puuttuu -> turvaudutaan aina siihen vanhaan tuttuun turvalliseen ja taas hyydytään kalkkiviivoilla.

Vaihtoon ja heti, kiitos.