Haluaisitko olla ritari?

[Silkkeri]

Todellakin. Keskiaikaisessa sotimisessa oli sentään jotain hohdokkuutta, kun äijät väänsivät mano i mano miekkojen ja kilpien kanssa. Toista se on nykyään, kun joku tarkka-ampuja voi pudottaa kilometrien päästä ilman mitään mahdollisuutta puolustautua. Vitun nössöt.

 

[NDT665]

Tämmöinen heppuli kuin Michael Crichton kirjoitti vuosituhannen vaihtuessa kirjan nimeltään Timeline:
Timeline (novel) - Wikipedia, the free encyclopedia
Suomeksi opus on nimeltään Aikamatka. Ensimmäinen sata sivua on kvanttijargonia ja loput ihan 250 mukavaa tekstiä. Käytiin keskiajalla.

Edesmennyt Michael Crichton kirjoitteli muunmuassa massakirjan Jurassic Park.

 

[Musta Nuoli]

Todellakin. Keskiaikaisessa sotimisessa oli sentään jotain hohdokkuutta, kun äijät väänsivät mano i mano miekkojen ja kilpien kanssa. Toista se on nykyään, kun joku tarkka-ampuja voi pudottaa kilometrien päästä ilman mitään mahdollisuutta puolustautua. Vitun nössöt.

Saattoi sitä ennen vanhaankin saada projektiilistä osumaa. Jalkajousi, pitkäjousi, heittoaseet, mitä näitä nyt on. Kuuleman mukaan itse kuningas Rikhard Leijonamielikin sai jalkajousesta osuman kaulaansa riehuessaan holtittomasti Ranskassa armeijansa kanssa. Nuoli jämähti kaulaan, jonka jälkeen kuninkaan henkilääkäri sitten sai tuhojaan aikaiseksi irroittaessaan nuolta ja kun homma meni vituiksi, niin verenmyrkytyshän siitä koitti, jonka jälkeen kuningas kitui, kärsi ja kuoli pois.

Eipä tuokaan kyllä erityisesti toimi houkuttimena lähteä aikamatkalle ritaroimaan, kun kovan luokan kunkutkin saattoivat menehtyä tuskaisesti vammoihin ja omat lääkärit olivat todennäköisesti se viimeinen niitti monelle.

Tarinan mukaan kuningas jalomielisesti armahti häntä ampuneen nuorukaisen ja antoi tälle rahalahjoituksen ennen kuolemaansa, toisen tarinan mukaan paikallinen palkkasoturikapteeni sitten kumminkin nylki ampujan elävältä ja hirtti tämän sen jälkeen.

Myös Englannin silloinen hallitsija Harald Godwininpoika sai nuolesta silmään Hastingsin taistelussa kun Vilhelm Valloittaja valtasi Englantia. Ei ole tosin varmaa, kuoliko hän heti tähän vai elikö vielä, kun vihollisritarit tulivat ja mutiloivat Haraldin palasiksi.

 

[Musta Nuoli]

Tämmöinen heppuli kuin Michael Crichton kirjoitti vuosituhannen vaihtuessa kirjan nimeltään Timeline:
Timeline (novel) - Wikipedia, the free encyclopedia
Suomeksi opus on nimeltään Aikamatka. Ensimmäinen sata sivua on kvanttijargonia ja loput ihan 250 mukavaa tekstiä. Käytiin keskiajalla.

Edesmennyt Michael Crichton kirjoitteli muunmuassa massakirjan Jurassic Park.

Ihan kelpo teos, vaikkakin olisi kaivannut editointia tuon kvanttijargonin kanssa. Tuosta on leffakin tehty, tosin ei muistaakseni kovin kaksinen.

Samanhenkinen tarina on myös Connie Willisin kirjassa Tuomiopäivän kirja, jossa nykypäivän historianopiskelija matkustaa ajassa taaksepäin 1320-luvun Oxfordiin. Hyvä, kiinnostava ja kasapäin palkintoja ja meriittejä kerännyt teos, jossa historialliset faktat ovat kohdillaan ja itse tarina vetävä.

Crichtonin teos The Eaters Of The Dead on myös hyvä kirja, se kertoo tosielämän arabihistorioitsijan reissusta 800-luvun viikinkien matkaan ja ymppää mukaan Beowulf-tarun mytologiaa. Tästä on tehty myös elokuva 13. Soturi, joka aikanaan floppasi jonkin verran, mutta josta olen itse aina pitänyt.

 

[Ted Raikas]

Kyllä. Lapsena hullaannuin toden teolla mm. Kuningas Arthurin ja Pyöreän pöydän ritarien kertomuksista. Edelleen yksi tärkeistä teemoista eri muodoissaan. Harmi, että Arthurista ei ole ihan mitään täsmäiskua onnistuttu tekemään elokuvan tai tv-sarjan muodossa. Tupanneet olemaan aika puolivillaisia juttuja laidastaan. John Boormanin Excalibur on edelleen onnistuneinen ja paras versio aiheesta, mutta ihan täydellinen sekään ei ole, eikä tokikaan koko tarinan laajuutta ja syvyyttä pysty mitenkään punomaan yhteen.

Eli ritari keskiajalla, hell yes!

Tosin tällä habituksella olisin varmaan lähinnä hovinarrina...

 

[MustatKortit]

Saattoi sitä ennen vanhaankin saada projektiilistä osumaa. Jalkajousi, pitkäjousi, heittoaseet, mitä näitä nyt on. Kuuleman mukaan itse kuningas Rikhard Leijonamielikin sai jalkajousesta osuman kaulaansa riehuessaan holtittomasti Ranskassa armeijansa kanssa. Nuoli jämähti kaulaan, jonka jälkeen kuninkaan henkilääkäri sitten sai tuhojaan aikaiseksi irroittaessaan nuolta ja kun homma meni vituiksi, niin verenmyrkytyshän siitä koitti, jonka jälkeen kuningas kitui, kärsi ja kuoli pois.

Eipä tuokaan kyllä erityisesti toimi houkuttimena lähteä aikamatkalle ritaroimaan, kun kovan luokan kunkutkin saattoivat menehtyä tuskaisesti vammoihin ja omat lääkärit olivat todennäköisesti se viimeinen niitti monelle.

Tarinan mukaan kuningas jalomielisesti armahti häntä ampuneen nuorukaisen ja antoi tälle rahalahjoituksen ennen kuolemaansa, toisen tarinan mukaan paikallinen palkkasoturikapteeni sitten kumminkin nylki ampujan elävältä ja hirtti tämän sen jälkeen.

Myös Englannin silloinen hallitsija Harald Godwininpoika sai nuolesta silmään Hastingsin taistelussa kun Vilhelm Valloittaja valtasi Englantia. Ei ole tosin varmaa, kuoliko hän heti tähän vai elikö vielä, kun vihollisritarit tulivat ja mutiloivat Haraldin palasiksi.

Lisäisin näihin historiallisiin muisteloihin sen tärkeän tosiasian, että ritareilla oli kuitenkin taistelukentällä se etu puolellaan (versus tavallinen maalaistollo), että monesti heitä ei ahdinkoon jouduttukaan pyritty tappamaan, vaan otettiin vaan juhlallisesti panttivangiksi.

Panttivankien vaihto ja erityisesti lunnasrahat muodostivat suuren osan koko sodankäynnin taloudellisesta logiikasta, pitkät pätkät Euroopan historian aikana.

 

[Musta Nuoli]

Kyllä. Lapsena hullaannuin toden teolla mm. Kuningas Arthurin ja Pyöreän pöydän ritarien kertomuksista. Edelleen yksi tärkeistä teemoista eri muodoissaan. Harmi, että Arthurista ei ole ihan mitään täsmäiskua onnistuttu tekemään elokuvan tai tv-sarjan muodossa. Tupanneet olemaan aika puolivillaisia juttuja laidastaan. John Boormanin Excalibur on edelleen onnistuneinen ja paras versio aiheesta, mutta ihan täydellinen sekään ei ole, eikä tokikaan koko tarinan laajuutta ja syvyyttä pysty mitenkään punomaan yhteen.

Eli ritari keskiajalla, hell yes!

Tosin tällä habituksella olisin varmaan lähinnä hovinarrina...

Jos et ole lukenut Mark Twainin vuoden 1889 klassikkoa Jenkki kuningas Arthurin hovissa, niin lukaise joskus. Se on varsin hauska ja sujuva tarina siitä, kuinka insinöörijenkki päätyy Arthurin hoviin ja ryhtyy pistämään tietotaidollaan Camelotia järjestykseen, onhan hän insinöörintaitojensa takia "velho" tekemään asioita. Kestänyt varsin hyvin aikaa ja edustaa tyylikkäästi varhaisia aikamatkustusromaaneja (ilmestyi jonkin verran ennen H.G. Wellsin klassikkoa Aikakone). Tarinan loppu heilahtaa satiirisemmasta komediasta aika synkäksi ja fatalistiseksi viimeistään siinä vaiheessa kun Gatling-konekiväärit astuvat kehiin.

 

[MustatKortit]

Jos et ole lukenut Mark Twainin vuoden 1889 klassikkoa Jenkki kuningas Arthurin hovissa, niin lukaise joskus. Se on varsin hauska ja sujuva tarina siitä, kuinka insinöörijenkki päätyy Arthurin hoviin ja ryhtyy pistämään tietotaidollaan Camelotia järjestykseen, onhan hän insinöörintaitojensa takia "velho" tekemään asioita. Kestänyt varsin hyvin aikaa ja edustaa tyylikkäästi varhaisia aikamatkustusromaaneja (ilmestyi jonkin verran ennen H.G. Wellsin klassikkoa Aikakone). Tarinan loppu heilahtaa satiirisemmasta komediasta aika synkäksi ja fatalistiseksi viimeistään siinä vaiheessa kun Gatling-konekiväärit astuvat kehiin.

Mielenkiintoista, pitänee lukaista.

Olen näet itse joskus huvikseni pohtinut, että kuinka ison joukon modernia sotavoimaa olisi tarvinnut avukseni keskiaikaisessa Euroopassa, jos olisi halunnut valloittaa vaikka koko silloisen suurvallan, eli Ranskan. Tulin erinäisten pohdintojen kautta siihen johtopäätökseen, että varmaan joku pataljoona riittäisi. Joka paikkaan ei tarvisi lähteä valloitusretkille, vaan lyhyt näyttö tulivoimasta riittäisi. Tämän jälkeen tarinat taikavoimista ja mustasta magiasta kiirisivät edelläni.

Enemmän olisin huolissani sisäisistä valtataisteluista, ja tietty materiaaleista, pitäisi olla riittävästi mukana paitsi ampumatarvikkeita, niin kaikkia mahdollisia antibiootteja ja muita nykyajan hyödykkeitä. Siis varmistamaan dominoiva asemani.

 

[Musta Nuoli]

Lisäisin näihin historiallisiin muisteloihin sen tärkeän tosiasian, että ritareilla oli kuitenkin taistelukentällä se etu puolellaan (versus tavallinen maalaistollo), että monesti heitä ei ahdinkoon jouduttukaan pyritty tappamaan, vaan otettiin vaan juhlallisesti panttivangiksi.

Panttivankien vaihto ja erityisesti lunnasrahat muodostivat suuren osan koko sodankäynnin taloudellisesta logiikasta, pitkät pätkät Euroopan historian aikana.

Toki ritarin henki olikin aina arvokkaampi, kuninkaallisista nyt puhumattakaan. Mainittu Leijonamielikin vietti pitkät tovit panttivankina ja rahallahan hänetkin vapaaksi saatiin. Tavallinen sotilas ei näistä etuoikeuksista nauttinut, mutta taistelukentällä saattoi kuitenkin tapahtua kaikenlaista, myös ritareille ja kuninkaallisille.

Ja onhan sama meno jatkunut moderneina aikoinakin, eli upseeri ja herrasmies -linja piti pitkään. Ehkei lunnaita enää vaadittu, mutta korkeampien upseerien kohtelu sotavankeina on ollut parempaa kuin rivisolttujen.

 

[Musta Nuoli]

Mielenkiintoista, pitänee lukaista.

Olen näet itse joskus huvikseni pohtinut, että kuinka ison joukon modernia sotavoimaa olisi tarvinnut avukseni keskiaikaisessa Euroopassa, jos olisi halunnut valloittaa vaikka koko silloisen suurvallan, eli Ranskan. Tulin erinäisten pohdintojen kautta siihen johtopäätökseen, että varmaan joku pataljoona riittäisi. Joka paikkaan ei tarvisi lähteä valloitusretkille, vaan lyhyt näyttö tulivoimasta riittäisi. Tämän jälkeen tarinat taikavoimista ja mustasta magiasta kiirisivät edelläni.

Enemmän olisin huolissani sisäisistä valtataisteluista, ja tietty materiaaleista, pitäisi olla riittävästi mukana paitsi ampumatarvikkeita, niin kaikkia mahdollisia antibiootteja ja muita nykyajan hyödykkeitä. Siis varmistamaan dominoiva asemani.

Twainin kirjan tuorein painos on 2000-luvulta, löytyy kyllä kirjastoista. Kirja on sikälikin hyvä, että se kuvaa Arthurin aikaiset ihmiset hyvin lapsenomaisina ja tunnekuohuisina, karskit ritarit saattavat iloita täysin rinnoin mutta puhjeta hetkessä suureen raivoon ja taikauskoiseen pelkoon.

Tuosta tosin tulee mieleen, että vähänpä Twain tiesi, että 2000-luvullakin on tiettyjä kansanryhmiä, joille taikauskon, uskonnon ja kehnon koulutuksen yhdistelmä tuntuu tuottavan samanlaista tulosta ja yhtä väkivaltaisesti.

Twainin kirjan insinööri Hank Morgan tekee pääosin juuri niin kuin sinäkin olet pohtinut, eli sopivat demonstraatiot "taikavoimista" plus vankka tieto luonnontieteistä riittävät pitkälle. Kun kerran ampuu revolverilla jonkun ritarin hengiltä "taikavoimin", niin harva sieltä uskaltaa enää samaa kokeilla uusiksi jahka sana leviää.

 

[Ted Raikas]

Jos et ole lukenut Mark Twainin vuoden 1889 klassikkoa Jenkki kuningas Arthurin hovissa, niin lukaise joskus. Se on varsin hauska ja sujuva tarina siitä, kuinka insinöörijenkki päätyy Arthurin hoviin ja ryhtyy pistämään tietotaidollaan Camelotia järjestykseen, onhan hän insinöörintaitojensa takia "velho" tekemään asioita. Kestänyt varsin hyvin aikaa ja edustaa tyylikkäästi varhaisia aikamatkustusromaaneja (ilmestyi jonkin verran ennen H.G. Wellsin klassikkoa Aikakone). Tarinan loppu heilahtaa satiirisemmasta komediasta aika synkäksi ja fatalistiseksi viimeistään siinä vaiheessa kun Gatling-konekiväärit astuvat kehiin.

Enpäs muuten ole. Kiitos vinkistä. Ritarit ja aikamatkustus on kaksi teemaa jotka kiinnostaa todella paljon ja ne yhdistettynä ei voi mennä pahasti pieleen.

No leffana tuo mainittu Timeline oli kyllä varsin köyhä. Alku oli lupaavaa, mutta toteutus oli aika kökkeröä, joten mitään suurta kerrottavaa ei tuosta rainasta jäänyt. Harmi.

 

[NDT665]

Jos pitää keskiaikaisesta historiasta sopivan hömppänä, niin mielenkiintoinen nimi on Conn Iggulden. Historiallisia faktoja, roiskuvia suolenpätkiä ja väkinäistä äijähuumoria.

Kuinka pitkään pitää tehdä taustoja, että kirja ilmestyy? Noin kymmenen vuoden tarkkuudella?

 

[sampio]

Mielenkiintoista, pitänee lukaista.

Olen näet itse joskus huvikseni pohtinut, että kuinka ison joukon modernia sotavoimaa olisi tarvinnut avukseni keskiaikaisessa Euroopassa, jos olisi halunnut valloittaa vaikka koko silloisen suurvallan, eli Ranskan. Tulin erinäisten pohdintojen kautta siihen johtopäätökseen, että varmaan joku pataljoona riittäisi. Joka paikkaan ei tarvisi lähteä valloitusretkille, vaan lyhyt näyttö tulivoimasta riittäisi. Tämän jälkeen tarinat taikavoimista ja mustasta magiasta kiirisivät edelläni.

Enemmän olisin huolissani sisäisistä valtataisteluista, ja tietty materiaaleista, pitäisi olla riittävästi mukana paitsi ampumatarvikkeita, niin kaikkia mahdollisia antibiootteja ja muita nykyajan hyödykkeitä. Siis varmistamaan dominoiva asemani.

Itsekin olen joskus leikkinyt näillä ajatusleikeillä, mutta siinä vaiheessa on alkanut ahdistaa, kun olen tajunnut, ettei Netflixiin voisi saada uutta matskua ellei sitten jotain porttia olisi nykypäivään auki ja tietysti jotain ajan poikki yltävää nettiä. No ei vaines, mutta kyllähän tuolla pitäisi olla melko osaava huoltojengi olla mukana, jotta homma toimisi, sekä varusvarasto tietenkin. Olosuhteiden tuntemuksestakaan ei olisi haittaa, eli historioitsijoita, biologeja, uskonto- ja kielitieteilijöitä saisi olla mukana. Keskiaikaan perehtyneitä kokkeja, panimomestari, lääkäreitä ja sairaanhoitajia nyt ainakin sekä Mats Sundin uhrattavaksi panttivankina jossakin kiperässä tilanteessa. 2003 never forget.

 

[FASlapsi]

Olisin varmana ihan paska ritari. Saatanan raskaita ne niiden haarniskaviritykset, eikä ne miekat ja kilvetkään ihan kepoisia ole. En mä niiden kamojen kanssa jaksaisi muuta ku maata naamallani mudassa, joten todennäköisesti ritarinurani olisi lyhyt ja loppuisi väkivaltaisesti kun joku wannabe-ritari haastaisi mut taisteluun jotta saisi varusteeni itselleen.

Joku tämmönen kirkonmies ois paljon parempi homma, vaikka sit pitäisikin esittää uskovansa johonkin taruolentoihin. Kunkuilla sun muilla on hirvee valtataisto menossa, koko ajan pelottaisi että jostain tulee puukko kylkeen tai puurossa on myrkkyä. Varmaan näillä kirkkoukoillakin vähän semmosta meininkiä on keskenään, varsinkin jos siellä korkeimmilla palleilla tasapainoilee, mut jos ois joku rivikardinaali vaan niin siinä asemassa voisi varmaan kohtalaisen turvallisesti notkua läpi elämänsä tekemättä mitään järkevää. Onneksi nykyaikana on keksitty insinööriys.

 

[finnjewel]

Minä olen ritari. Ei ole haarniskaa eikä miekkaa, mutta kuninkaan allekirjoittama nimityskirja riippuu olohuoneen seinällä ja hopeinen prenikka on lipaston laatikossa.

 

[Ötökkä]

Mä voisin olla sellanen vaeltava amazoni. Pelastaisin kaikkia nössöjä sorrettuja kun Xena konsanaan.

 

[attendo]

Haluaisin olla niin ritari peloton joka ratsastaa teräshevosellaan kohti tuntematonta ja pelastaa kaikki heikot ja huono-onniset. Mutta ei. Todellisuudessa minulla on ripuli.

 

[Wiljami]

Haluaisin olla niin ritari peloton joka ratsastaa teräshevosellaan kohti tuntematonta ja pelastaa kaikki heikot ja huono-onniset. Mutta ei. Todellisuudessa minulla on ripuli.

Ei ole ripulia eikä edes rivaria (tai pätkääkään sellaisesta). Rikkaimuri sentään löytyy, mutta sillä on huono heikompiosaisia teurastella.

 

[PeteX]

En, koska peitsitaistelut ei vaan nappaa.

 

[Flameberg]

Haluaisin olla niin ritari peloton joka ratsastaa teräshevosellaan kohti tuntematonta ja pelastaa kaikki heikot ja huono-onniset. Mutta ei. Todellisuudessa minulla on ripuli.

Ois kyllä todella synkkää ratsastaa paskat haarniskassa kohti tuntematonta! Ehkä kuitenkin mieluummin kohti sitä tuntematonta, siellä ei kai törmäisi tuttuihin niin helposti.

 

[douppi]

Kyl mä voisin ritarin pestiä koittaa. Koittaisin jotenkin seivästää Putinin ja sit takas tänne grillaamaan.

 

[ace]

Ritari Ässä haluaisin olla vaikka samantien. Olis maailman siistein auto ja kaikki minkit olis saatavilla, mikäs sen parempaa. Keskiajan ritari en haluaisi, vaikka ne haarniskasysteemit on kyllä tosi makeita. Jos Ritari Ässä olisi asunut keski-ajalla, mahtuisiko se haarniskoineen Pontiac Trans Amiin?