Kävin nyt pitkästä aikaa vuosien tauon jälkeen katsomassa kotiluolassa lauantaisen KalPan ottelun Ässiä vastaan ja kokemassa nykyisen ottelutapahtuman. Syynä harvinaiseen käyntiin on yksinkertaisesti välimatka isien maille.
Se piti sisällään paljon hyviä asioita, mutta silti kokonaisuus jäi vaisuksi. Nykyään kun kilpaillaan televisiota vastaan niin mielestäni shown hallissa pitäisi olla hiottuna helvetin hyväksi, että myös satunnaiskatsoja valitsee perseensä alle mielummin hallin jakkaran kuin oman pehmeän kotisohvan.
Tuo viimeinen viisi minuuttia ennen sisääntuloa ja itse joukkueen sisääntulo oli aika laimea. Ainakaan itselläni ei aiheuttanut kylmiä väreitä kyseinen osio ja tähän kaipaisi ehdottomasti lisää munaa, että myös katsojan kikkeli, klitoris tai mikä hyvänsä kokisi värähtelyä ja saisi nostamaan hyvän fiiliksen heti alkuun. Tanssijoiden omasta showsta plussa ennen matsin alkua, mutta tämänkin toteutus oli jätetty vähän puolitiehen.
Itse matsin aikana tämä hallihuudattaja oli hyvä juttu. Kaipaisin jopa pykälän lisää ääniaikaa hänelle ja enemmänkin kontaktia yleisön kanssa. Ruusteri hoiti myös tonttinsa hyvin.
Hallista saisi heivata myös nuo läpsyttimet pois. Rasittavaa kuunnella, kun vieressä joku hakkaa polveensa läpsytintä. Toki ääntä on hyvä saada halliin, mutta tuo on lähinnä naurettavaa. Kättä yhteen perkele!
Kokonaisuutena itse ottelun aikana tapahtuva hallishow oli sellaista tuttua ja turvallista. Ei mitään ihmeellistä, mutta ei myöskään täysin turha. Tähän kokonaisuuteen kaipaisi lisää, että hallilla olosta saisi jotain extraa verrattuna kotikatsomoon. Toki itse tuote eli se mitä tapahtuu kentällä on tärkeintä, mutta hallishow on myös isossa asemassa, että haluat paikan päälle yhä uudestaan ja uudestaan.
Itsellä siis kokemus oli semmoinen semi neutraali. Mutta jos pitäisi seuraavalla kerralla Kuopiossa käydessä valita, että maksanko 30€ ottelulipusta vai katsonko matsin sohvalta käsin, niin valintaan vaikuttaa suuresti se kuka on vastassa. Itse tapahtuman tunnelma ei voittanut kotivastaanotinta ja sen helppoutta, että lähtisin uudestaan esimerkiksi Ässiä vastaan peliä katsomaan.