Pelicansin tarinassahan yhdistyy kaikki, mikä kiekossa (ja urheilussa) on niin upeaa:
- Hölö rakentaa pari kautta vaatimattomalla rungolla omaa juttuaan. Voittaa vaatimattomalla pelaajamateriaalilla hopeaa ja Pelicansin taloudellinen tulos ampaisee ylös. (=Tämä on oikeasti hyvää valmennustyötä.)
- Pelicans investoi seuraavalle kaudelle ison kasan huipputason pelaajia, jotka ovat jotain jo voittaneet ja joukkuetta vahvistetaan jokaiselta reunalta. Kerrotaan isot tavoitteet ulos ja käyttäydytään sen mukaan. Kausi alkaa kangerrellen, kun joukkueessa on vaihtunut niin paljon ja profiilin pitäisi muuttua.
En nyt tiedä, mitä tähän ketjuun sanoisin, mutta enpä usko, että valmennustyön laatu Pelicansissa on se, joka olisi muuttunut tässä runsaassa neljässä kuukaudessa yhtään mihinkään. Urheilussahan hienointa on se, ettei mikään mennyt koskaan takaa yhtään mitään tulevaisuudessa. Joukkueen tarvitsee aina ryhmäytyä uudestaan, sen täytyy löytää omat tapansa voittaa ja omat tapansa hävitä. Siinä ei tarvitse monen asian mennä pieleen niin kivi alkaa pyöriä väärään suuntaan.
Eiköhän Hölö ole sillä tasolla kuitenkin valmentajana, että kaikki eväät on muuttaa tuo tapahtumien kulku tällä kaudella. Työrauhan hän on kuitenkin viime kauden töillään ansainnut.
