Katselin joskus muutama kuukausi sitten Adlerin soittamisesta videota, kun nykykuntoaan kehuttiin hyväksi. Ihan helvetin hapuilevaa soittoahan se oli. Joo, ei tarvitse olla joku kliinisen täydellisesti iskut kohdilleen hoitava tunteeton robotti. Fiiliksellä etenevä soittaminen on huomattavasti mukavampaa katseltavaa. Mutta ei joku söpö hymy kauheasti auta, jos komppi tuntuu takkuavan ihan kokoajan. Sitten kun bändi on vielä näin valtava, niin en vaan millään ymmärrä miten Adleria voitaisiin edes harkita. Ellei sitten soittonsa ole edelleen kehittynyt niistä katsomistani pätkistä huikeasti.
Toki herra Rose on myös täysi arvoitus nykykuntonsa kanssa. Sitä jotain akkarikeikkaa kun aikanaan katsoi, jossa vetivät mm. säröttömän version Welcome To The Junglestakin, niin en oikeasti ollut aluksi uskoa, että katson oikeaa tallennetta, enkä jotain shreds-videota. Toki siinä taisi olla jostain kipeästä kurkustakin kyse, mutta onhan se laulu ollut aikamoista piipitystä viime vuosina, jos vertaa siihen voimakkaaseen tulkintaan josta kaveri tunnetaan. Jos Axl saa äänensä jälleen toimimaan, niin onhan tuo reunion sellainen megaluokan juttu, jota haluaisi ehdottomasti päästä katsomaan.
Niin ja kolmas kitaristi ja se jousien päällä heiluvaa syntikkaa soittava, jonkun Scootterin jäseneltä näyttävä TOINEN kiipparisti (tai mikä helvetti nimityksenään onkaan) helvettiin. Kahdella kitaristilla ja yhdellä kiipparistilla pitää pärjätä (vaikka on Gunnareiden musiikissa sentään sitä soitettavaakin vähän erilailla kuin kolmen kitaran Foo Fightersseissä ja Trio Niskalaukauksissa).